Musta kuulostaa pahalta jos sanotaan, että kyllä se kolmas menee siinä kuin kaksi

Kyllä jokainen lapsi huomionsa vaatii, hyvällä tai pahalla ;)

Mulla on kaksi lasta ja kolmilapsiset ystävät ovat sanoneet noin ja tarkentaneet. Monet ovat sitä mieltä (etenkin jos lapset ei ihan vuoden-parin välein) että kolmen kanssa on jopa helpompaa ja mukavampaa kuin kahden. Tietenkään näin ei aina ole! Mutta kun itse tuskailin hankaluuksia vauvan ja uhmaikäisen kanssa ja ihmettelin että miten kaverit pärjää kolmen tai jopa useamman lapsen kanssa he kertoivat että esim. kun kolmas oli vauva niin kaksi isompaa leikkivät tyytyväisenä yhdessä eikä kiukku ja mustasukkaisuus ja huomionkaipuu jatkuvasti kohdistunut äitiin ja vauvaan. Yksinäisempi ja uhatumpi olo sillä esikoisella varmaan silloin on kun toinen lapsi syntyy. Kun niitä on enemmän on kuviot toiset... Toki jokainen tarvitsee vanhempien jakamatontya huomiota joskus ihan vain itselleenkin myös jatkossa.

ja vähemmän stressaavaa kuin kahden lapsen kanssa. Ei se tarkoita sitä ettei se kolmas saisi huomiota,päinvastoin.

Minusta taas kuulosta kamalalta jos sanotaan " ei ole väliä onko tyttö vai poika, kunhan on terve" tai " yritetään nyt vielä kolmatta, jos vaikka se poika tulisi" .



AAAARGH!!!

kaksi ekaa on raskaimmat, koska ne taistelevat jatkuvasti äidin huomiosta. kolmannen kanssa tulee juuri tuo " kaksi viihdyttää toisiaan" -efekti minkä joku jo kuvailikin. Eli stressin määrä laskee verrattuna kahden lapsen tilanteeseen.

Ja kun neljäs syntyy niin vanhimmat onkin jo valmiita lastenhoitajia (elleivät nyt ole ihan vuoden välein syntyneet) ja kotisiivoojia, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi ikään!



Neljän äiti

vaan on helpompaa mitä enemmän niitä lapsia on... aikaisemmin oli sellainen ketju jossa kerrottiin että kahden kanssa on helpompaa kuin yhden (itse en tätä usko!) ja nyt väitetään että KOLMEN kanssa vasta helppoa onkin ja jos olisi NELJÄ lasta niin elämä muuttuu aina vaan helpommaksi...





HÖPÖ HÖPÖ!!!!!!



Mä en voi uskoa tätä millään... kyllä nyt sentään neljän hoidon täytyy olla rankempaa kuin yhden!



Ihan ällytöntä väittää että että yhden jälkeen ne loput (vaikka miten monta ) menevät siinä sivussa... Niinhän sitä sanotaan, kaksi menee siinä kuin yksi, kolmas menee siinä sivussa, neljännen jälkeen jo helpottaa....

ja sukonkin sen.

No onhan se esikoisen syntymä tietysti iso juttu mutta iha neri asia on yrittää hoitaa vauvaa ja mustasukkaista taaperoa siinä sivussa.

Kolmannen lapsen kanssa se ei enää korostu niin paljon kun sitä on jo tottunut huomioimaan useamman lapsen kerralla.

Neljäs taas muuttaa siinä mielessä paljon että liikkuminen ja ehkä asuminenkin hankaloituu kun perhe kasvaa kuusihenkiseksi. Kyllä se kolmas taitaa olla vähän sellainen että " menee siinä sivussa" eikä siinä ole kyse yhtään siitä että kolmosta huomioitaisiin vähiten.

Sehän on ihan totta, ainakin meillä on ollut!

Silloin ollaan jo tottuneita vauva-arkeen, johon tulee vain yksi uusi jäsen lisää.

Vierailija:

No onhan se esikoisen syntymä tietysti iso juttu mutta iha neri asia on yrittää hoitaa vauvaa ja mustasukkaista taaperoa siinä sivussa.

.

Kaikki taaperot eivät ole huomattavan mustasukkaisia.

Meillä oli ensimmäinen lapsi vauvana vaativa, joten kyllä se muutos oli suurin, kun eka syntyi. Toinen meni jo siinä sivussa.

Eli ei kukaan voi väittää toisten puolesta, kuinka rankkaa heillä on. Vauvat ovat erilaisia ja siten vauva-arkikin joka perheessä erilaista.

On toki luonnekysymyskin...

Mutta ekahan on aina sellainen " suuri mullistus" , joutuu opettelemaan ihan uuteen elämään.



Tokan kanssa vauva-arki on jo tuttua, mutta siinä vaiheessa (mun mielestä) esim. kulkeminen hankaloituu jne. Yhden kanssa on helppo rytmittää päivä, mutta jos onkin kaksi, jotka nukkuisivat ja aluksi söisivätkin ihan eri aikaan, niin lähteminen on ehkä hankalampaa. Ja sitten tulevat nämä mustasukkaisuusjutut jne.



Kolmannen kanssa rutiinit sujuu jo helposti, itse en ainakaan kauheasti miettinyt noita syömisiä tms. Kaksi ekaa leikkivät keskenäänkin eli mustasukkaisuutta oli paljon vähemmän. Kolmas ei oikeastaan enää muuttanut " mitään" , siinä se helppous ainakin mun mielestä.



Neljäs ei mun mielestä ollut yhtä helppo, tosin varmaan luonnejuttukin. Toki arki pysyi entisenlaisena, mutta nyt ainakin meillä se kolmas olikn mustasukkainen, ei aluksi päässyt niiden kahden isomman leikkeihin jne. Meillä lapset siis kahdessa sarjassa eli kolmas selvästi nuorempi kuin kaksi ekaa. Mutta ei se neljäskään mitään suurta mullistusta aiheuttanut, siinä vaiheessa vaan tuli itselle sellainen olo, että tätä enemmälle ei oma aika riitä mitenkään.



Meillä siis neljä lasta, eikä enempää tule.