Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka olet ollut äitipuoli, mutta eronnut:
17.03.2021 |
Tutullani on kaksi laste miehen kanssa, jolla oli entuudestaan pari lasta. He ovat nyt eronneet, mutta syynä ei tietääkseni ollut lapset. Lapset olivat helppoja ja kurissa kasvatettuja, eivät olleet vaativia. Äitipuolena hän ainakin teki läksyjä lasten kanssa ja hoiti näidem asioita, muusta aktiivisuudesta en tiedä.
Joka tapauksessa, hänen erostaan on jo 10 vuotta ja hän ei ole perustanut uusperhettä itse. Onko tämä normikuvio? Ajattelisin, että jos itsellä on uusperheestä ihan ok muisto, niin sellaisen voisi itsekin perustaa.
(Juu, voisin kysyä asiaa häneltä, mutta en kehtaa. Siksi kysyn teiltä)
Kommentit (21)
Vaikka muistelisi hyvällä niin onhan siinä huomattavasti enemmän työtä kun hoitaa omat ja toisen lapset kuin vaan omansa, lapsetkaan ei aina tule keskenään toimeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voisi olla ok muisto uusioperheestä jos on sellaisesta eronnut? Niinkuin olisi ok muisto ydinperheenä elämisestä vaikka on eronnut kun lapset pieniä? Ei täsmää...
Haloo, tietenkin eron syy olivat ne lapset. Uusperheessä yleensä ovat. Sitä ei vaan helpolla tunnusteta, koska se on ultimate tabu, ettei kestä puolison lapsia, saa pahan äitipuolen leiman.
Menin naimisiin vuonna 2001 miehen kanssa jolla oli 9 -vuotias poika. Suhteessa oli muitakin ongelmia mutta myös lapsi. Erosin jo 2002 ja päätin että ei koskaan miestä jolla olisi jo lapsi/ lapsia. En valitettavasti symppaa uusioperheitä ollenkaan.
Mulla ei ole hyvä muisto uusperheestä. Pistin itse kaiken likoon, joustin ja sopeuduin. Mies ei suostunut joustamaan missään. Pian hänestä paljastui myös väkivaltainen puoli, joten erosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eronnut uusperheestä eikä meillä ole yhteistä lasta, mutta jos eroaisin, en enää tähän lähtisi.
Lapsipuolet ovat rakkaita ja heihin on hyvät välit. Eron tullessa välit todennäköisesti katkeavat tai ainakin etääntyvät, jo ajatus lasten menettämisestä tuntuu pahalta. Jos tämän perheen menetän, en usko että olisin valmis ottamaan uudestaan riskiä perheen hajoamisen kanssa. Nyt kuitenkin taustalla jo ydinperheen hajoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Haloo, tietenkin eron syy olivat ne lapset. Uusperheessä yleensä ovat. Sitä ei vaan helpolla tunnusteta, koska se on ultimate tabu, ettei kestä puolison lapsia, saa pahan äitipuolen leiman.
Minä en kestänyt mieheni lasta. Se oli liian pieni ja kuriton. Siihen päälle vielä mustasukkainen pompottava ex muija. Ei hetken rauhaa vaikka lapsi oli äidin luona. Sota oli valmis. Mies oli exänsä palveluskoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä voiko olla, mutta uusioperheiden kestämiseen voisi tilastollisesti vaikuttaa sekin, ettei niitä edes tosissaan viritellä (mikä on tietysti kurjaa lapsille). Tilastoja heikentää neljääkymppiä lähestyvät lapsettomat naiset ja miehet. Hekin haluavat vielä oman lapsen. Ydinperheestä eronnut lapsia saanut ihminen näkee tässä lapsettomassa helpon kumppanin, siis sellaisen jolla ei ole lapsia. Se lapseton taas ryhtyy suhteeseen kerätäkseen saada omansa nyt jonkun kanssa edes. Ja saakin. Perhe hajoaa, lapset kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Menin naimisiin vuonna 2001 miehen kanssa jolla oli 9 -vuotias poika. Suhteessa oli muitakin ongelmia mutta myös lapsi. Erosin jo 2002 ja päätin että ei koskaan miestä jolla olisi jo lapsi/ lapsia. En valitettavasti symppaa uusioperheitä ollenkaan.
Miten et muka huomannut ennen naimisiin menoa niitä ongelmia ja sitä ärsyttävää lasta? En voi ymmärtää tällaisia tapauksia, että naimisiin pitää päästä, mutta sitten jo vuoden tai kahden päästä erotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsi ja kaikkeen puuttuva biologinen äiti olivat osasyynä eroon. Tein kaikkeni lapsen hyväksi ja haukut sain kiitokseksi. En vaan jaksanut sitä enää muiden ongelmien päälle.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi ja kaikkeen puuttuva biologinen äiti olivat osasyynä eroon. Tein kaikkeni lapsen hyväksi ja haukut sain kiitokseksi. En vaan jaksanut sitä enää muiden ongelmien päälle.
Eli et kestänyt sitä, ettet ollut 100% tervetullut alkamaan äitipuoleksi? Oikeasti, kun et sinä voi sellaiseen rooliin mennä asettumaan ihan vaan oman pääsi mukaan jos lapsen äiti on hengissä ja olemassa. Nykyään näyttää useammallakin olevan näitä äitipuolifantasioita itsestään, joita lähdetään toteuttamaan muilta kysymättä. Sitten "voi voi kun en saanut mitä halusin, ihan epistä. Annoin kaikkeni mitä sai päähäni antaa vaikkei pyydetty!" Ei ihme, että niin harvalla on hyvää äitipuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi ja kaikkeen puuttuva biologinen äiti olivat osasyynä eroon. Tein kaikkeni lapsen hyväksi ja haukut sain kiitokseksi. En vaan jaksanut sitä enää muiden ongelmien päälle.
Eli et kestänyt sitä, ettet ollut 100% tervetullut alkamaan äitipuoleksi? Oikeasti, kun et sinä voi sellaiseen rooliin mennä asettumaan ihan vaan oman pääsi mukaan jos lapsen äiti on hengissä ja olemassa. Nykyään näyttää useammallakin olevan näitä äitipuolifantasioita itsestään, joita lähdetään toteuttamaan muilta kysymättä. Sitten "voi voi kun en saanut mitä halusin, ihan epistä. Annoin kaikkeni mitä sai päähäni antaa vaikkei pyydetty!" Ei ihme, että niin harvalla on hyvää äitipuolta.
Sivusta Kommentoin. Mun lapsilla on ollut isän luona äitipuoli 10v. Arvostan häntä ihmisenä hyvin paljon. Myös mitä hän on tehnyt lasteni vuoksi, kun yhdessä asuvat. Enkä koe, että olisin äitinä jotenkin jäänyt sivuun. Olemme pääsääntöisesti hoitanut lasten asiat ja hankinnat exäni kanssa.
Ai perhe vaan perustetaan, kun niin päättää? Mielenkiintoista. Onko käynyt mielessä, että ehkä hän ei ole löytänyt ketään sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen hyvä muisto? Joku työleiri vai? Hoitakoo jokainen omat mukulansa. Ei ihme ettei samaan sontaan enää käsiänsä tunge.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen hyvä muisto? Joku työleiri vai? Hoitakoo jokainen omat mukulansa. Ei ihme ettei samaan sontaan enää käsiänsä tunge.
Jos ottaa miehen, jolla on lapsia. Se homma toimii vain, jos mies hoitaa lapsen yksin vuorollaan. Ja tämä äiti kykenee hoitaa myös yksin omalla vuorollaan. Eikä hyppyytä exäänsä. Ja antaa olla rauhassa. Kaikki muu on pelkkää paskaa!
Mikset ap et vastannut siihen, että miksi edes pitäisi haluta perustaa uusperhe??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi ja kaikkeen puuttuva biologinen äiti olivat osasyynä eroon. Tein kaikkeni lapsen hyväksi ja haukut sain kiitokseksi. En vaan jaksanut sitä enää muiden ongelmien päälle.
Eli et kestänyt sitä, ettet ollut 100% tervetullut alkamaan äitipuoleksi? Oikeasti, kun et sinä voi sellaiseen rooliin mennä asettumaan ihan vaan oman pääsi mukaan jos lapsen äiti on hengissä ja olemassa. Nykyään näyttää useammallakin olevan näitä äitipuolifantasioita itsestään, joita lähdetään toteuttamaan muilta kysymättä. Sitten "voi voi kun en saanut mitä halusin, ihan epistä. Annoin kaikkeni mitä sai päähäni antaa vaikkei pyydetty!" Ei ihme, että niin harvalla on hyvää äitipuolta.
Sivusta Kommentoin. Mun lapsilla on ollut isän luona äitipuoli 10v. Arvostan häntä ihmisenä hyvin paljon. Myös mitä hän on tehnyt lasteni vuoksi, kun yhdessä asuvat. Enkä koe, että olisin äitinä jotenkin jäänyt sivuun. Olemme pääsääntöisesti hoitanut lasten asiat ja hankinnat exäni kanssa.
Niin, pakkohan äidin on olla mahdollisimman neutraali jos haluaa lapsensa välttyvän aikuisten draamailuilta. Äiti teidänkin tapauksessa on oikea hyväntekijä kun antaa äitipuolen toimia haluamassaan roolissa, jotta lapsen tilanne ei enempää heikkene.
Todellisuudessa olisi hyvä äitipuolenkin heilastella isän kanssa ilman titteliä äitipuoli, joka viittaa lapsen huoltajaan...
Onhan se outoa, että tuntematon ihminen vain ilmestyy lapsen huoltajaksi ja että lapsen oikean huoltajan pitää vain sopeutua vastuunjakoon kuvioon ilmestyneeseen ihmisen kanssa - tai alkaa draama ja valitus siitä kuinka oikea äiti sabotoi äitipuoleilua.
Itse en ole eronnut, mutta omituinen ajatus ihmisillä on nykyään. Että oikea vanhempi on paha ihminen jos ei päästä ketä vain toisen vanhemman valkkaamaa ihmistä vapaasti omaa lastaan kasvattamaan.
Täytyyhän sitä joustoa olla juuri siksi, että uudet ihmiset ovat joskus uskomattoman itsekkäitä tullessaan toisen tontille. Joustoa pitää olla, jotta lapsi ei joudu siihen ristituleen. Mutta ei ne uuden ihmisen oikeudet toimia toisen lapsen vanhempana ole ne mitkä itsestään selvästi hänelle kuuluisivat. Kuten ensin lainattu tässä oli ajatellut...
Tiedän onnistuneita uusioperhetapauksia kun toinen vanhempi on ollut täysin pois kuvioista, joko lähtenyt litomaan tai kuollut. Silloin äiti/isäpuolen paikalla on kyllä hyvinkin tilaa. Ja varmaan on näitäkin, joissa ei kukaan ole miksikään puoleksi ängennyt. Ja niitä, joissa oikeat vanhemmat antavat uuden ihmisen alkaa kasvattaa lastaan joko pakko vain on pitää rauha maassa tai koska eivät itse jaksa tonttiaan hoitaa.
Mutta edelleen, ei se uuden puolison ottama kasvatusvastuu ole todellisuudessa hänen määriteltävissään. Toki moni sen tahtoo päästä toisten lapsista oman mielensä mukaan ottamaan. Eipä siis ihme, että uusioperheet sitten epäonnistuu surkeasti.
Eroajien pitää hyväksyä ennen eropäätöstä (etenkin sen jättäjän) että ex puolisolla voi jossain vaiheessa olla uusi kumppani joka tulee myös lasten elämään, eikä hän voi enää sanella täysin keitä ihmisiä lastensa elämässä on. Moni jättäjä varmaan haluaisi kontrolloida exän rakkauselämää ja tuhota mahdollisuudet siihen, muka lasten etu edellä. Eli tuomita exä yksinäisyyteen siihen asti että lapset muuttavat kotoa. Kannattaisi muistaa jo erotessa, että sellaiseen ei ole oikeutta.
No minä olen ainakin onneksi valinnut tullut mieheni kanssa sen verran toimeen, ettei ole tarvetta jättää. Jos ero tulisikin niin useimmat eronneet itse asiassa edelleen sopii keskenään lapsen kasvatuksesta eikä kummankaan uusien kanssa ensisijaisesti. Vaikka uusia ilmeisen usein harmittaa ettei fantasiat toteudukaan vaan todellakin, eronneella kumppanilla on yhteiset lapset eksän kanssa, ei uuden kanssa. Ihme kommentti tuokin, että ex yrittää estää jättämäänsä saamasta minkäänlaista suhdetta. Eiköhän niitä isä/äitipuolen paikalle löydy suhteeseen helpommin? Eli tuo suhteen estämisjuttu taas on uuden, perheettömän, äitipuolifantasioivan sepite sille miksi hänen täytyy vain antaa häärätä, jätetyn etu... Ja kohta on pulla uunissa ja kas, siinä sitten näkyykin kuinka olemassa olleiden lasten etu ei sille uudelle oikeasti merkkaa. Niiiiin nähty.
.