Miksi MIEHIÄ pitää laittaa kuriin?

Ja monissa asioissa hän on paljon tarkempi kuin minä.



Minusta näissä kirjoituksissa kuultaa jotenkin kunnioituksen puute miestä kohtaan, joko hän on epäsiisti possu, tai avuton typerys, joka ei tajua mitä pitää tehdä ilman että äiti neuvoo.



Ja jotenkin outoja nämä väitteet että nainen tekisi enemmän kotitöitä. Minä olen jo ihan luonteeltani paljon laiskempi kuin mieheni, voin ihan täydestä sydämestä vakuuttaa, että en varmasti tee enemmän työtä kuin hän, kotona enkä missään muuallakaan.



Edelleen epäilen, että kyse on naisten kontrollinhalusta. Ja sitten ollaan marttyyrejä, kun 'joudutaan' tekemään kaikki, kun muiden tekemä ei kelpaa. Lapsiakaan mies ei saa rauhassa hoitaa, kun pukee lapset 'vääriin' vaatteisiin tai jotain muuta älytöntä. Uskon, että monessa perheessä, jos nainen olisi valmis luopumaan vallastaan ja kontrolloinnistaan, kotityötkin tehtäisiin tasaisemmin.



Kuka teistä naisista haluaisi olla niuhottavan kontrollifriikin komenneltavana päivästä ja illasta toiseen?



15

Jos jollakulla on oikeasti kotona sellainen kultakimpale, joka itse älyää ja oma-aloitteisesti esimerkiksi siivoaa kaappeja, ostaa WC-paperia, silittää lasten vaatteet ja hommaa anopille synttärilahjan - sellaista onnittelen! Valtaosalla naisista mies tekee, KUN NAINEN PYYTÄÄ. Tämä jälkimmäinen ei valitettavasti tarkkaan ottaen täytä tasa-arvon kriteerejä...

Ei osta anopille lahjaa (siis omalle anopilleen eli mun äidille), mutta omallensa kyllä. Kai meillä mies siivoaa esim. vessan useammin kuin minä. Tietää minkä kokoisia vaatteita lapsille ostetaan ja ostaakin niitä ilman minun läsnäoloa, osaa pukea lapset hoitoon järjellisen näköisiin yhdistelmiin, syöttää ja laittaa nukkumaan lapset ajallaan. Huoltaa autot ja leikkaa nurmen. Tekee ruokaa. Pyykkää ja silittää. Siis kaikkea sitä mitä minäkin (ainoastaan en huolla autoja, ja toisaalta mies ei ompele). Muutoin teemme kumpikin samoja töitä. Painopisteet on erit. Minä silitän ja pyykkään enemmän, mies tekee enemmän ruokaa.

Minun isänikin on ollut tällainen osallistuva isä. Joten en osannut edes muuta ajatella kun perheen perustimme. Näemmä kuitenkin on yleistä, että mies on "vapaamatkustajana" kotona.

Mies on aina ollut sotkuisempi kuin minä, mutta nuorempana molemmilla oli ihan yhtä kamalassa kunnossa olevat asunnot. Sitten kun lapsi syntyi, minä ikäänkuin skarppasin jo ympäristön paineiden vuoksi (ennenkaikkea lapsen, kuitenkin), mies ei. Istui ja ihmetteli että miksi pitäisi siivota kun lattia on täynnä pulautuksia, pölyä...



Nykyään sitten minä nalkutan, nalkutan, nalkutan ja mies EHKÄ tekee kotityönsä saman viikon aikana. Jos siivoan pöydän, mies täyttää sen roinalla viimeistään samana päivänä. Hän ei "selvinnyt" suihkuhuoneen lavuaarin säännöllisestä pesemisestä, joten sekin homma luisui minulle. Kaikesta saan pitää huolta, organisoida aivan kaiken ja jos erehdynkin kysymään miehen mielipidettä, hän alkaa huokailemaan kuin vaatisin vuoria siirtämään!



..joten voitte arvata, missä kunnossa parisuhteemme henkinen tila on. Ja arvaatte ehkä myös, miksi minä näen märkiä unia tuntemattomista miehistä...

Se tekee paljon enemmän kaikkia hommia kuin minä.

Vaikka molemmat ovatkin töissä.

Mä olen aina pitänyt ohjenuorana sitä, että se tekee jota asia häiritsee.

Sen takia minä esim. silitän useammin, koska silittämättömät vaatteet häiritsee minua. Mies sitten taas siivoo ja siivoo minua niin paljon enemmän, vaikka meillä käy siivooja. Hän myös aina täyttää tiskikoneen jne. Tekee pihatyöt, on lasten kanssa jne. Toki minäkin viihdyn lasten kanssa, mutta ei meillä olla ikinä tapeltu kotitöistä.