Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jännä miten 3-kymppisenä alkoi mieli omasta ulkonäöstä muuttua
17.03.2021 |
Onkohan tämä ihan yleistä, että 3-kymppisenä ihminen alkaa nähdä ulkonäkönsä positiivisemmassa valossa? Ei tietenkään tarkoita sitä, että luulisi olevansa aiempaa paremman näköinen, vaan että hyväksyy ulkonäkönsä paremmin kuin nuorempana. Ettei tarvitse olla mikään malli vaan jopa tykkää siitä, että on vähän "ruma".
Parikymppisenä minulla oli melko kovat ulkonäkäpaineet ja yritin aina meikata itseäni Barbien näköiseksi. En hyväksynyt epätäydellisyyttäni, vaan vertasin itseäni mm. siihen aikaan pinnalla olleeseen Marie Serneholtiin, jonka näköiseksi yritin itseni meikata.
Nykyään tiedän jo miltä näytän ja tästä syystä en edes pidä sellaisista kuvista, joissa näytän kauniimmalta kuin todellisuudessa olen. Näillä älypuhelimien kameroilla kun ottaa läheltä yläviistosta kuvia, niin se kaunistava epärealistinen efekti on taattu. En ymmärrä, miksi monet elävät jossain fantasiamaailmassaan ja uskottelevat itselleen ja muille näyttävänsä instagram-selfieiltään, kun ne ovat kaikkea muuta kuin todellisuutta. Se on pelkkää huijausta.
Onko teille tullut tällaisia muutoksia 30 vuotta täytettyänne? Tai ehkä jopa aikaisemmin?
Kommentit (14)
Mulla kävi päinvastoin! Pidin itseäni kauniimpana silloin parikymppisenä. Nuoruus ja sileä iho kaunistaa automaattisesti jonkin verran ja muut kauneusvirheet eivät silloin häirinneet yhtä paljon, kuin nyt kolmekymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon että ympäristökin muuttuu. Nykyään on hyväksyttyä että useampi kehonmalli on ok ja kannustetaan pitämään itsestään ja päättämään itse omasta tyylistä.
Mulla ei ole koskaan ollut itsetunto-ongelmia kehoni takia. Kasvojani stressasin sitäkin enemmän. Halusin näyttää naamasta vaikkapa juuri mainitsemaltani Serneholtilta tai esim. Britney Spearsilta. Olin ihan hajalla, kun pidin itseäni niin rumana verratessani omia kasvojani heidän kasvoihinsa.
Ap
Minä pidin itseäni todella rumana nuorena. En voinut katsoa peilistä, pukeuduin mahdollisimman peittävästi, olin varma, että olen kammottavan näköinen. Hiljalleen käsitys alkoi muuttua ja vasta yli 30v olen "puhjennut kukkaan" eli ymmärtänyt, etten olekaan niin ruma kuin luulin. Oli hirveää elää siinä uskossa, että on "iljettävä ilmestys" kuten päiväkirjoissani ikävuosilta 13v-23v kuvaan itseäni toistuvasti.
Nykyisin voin katsoa peiliin ja nähdä, että olenkin ihan nätti, että minulla on kaunis hymy, korkeat poskipäät ja sileä iho. En voi ymmärtää, miten en ymmärtänyt ulkonäköäni realistisesti, vaan tuhlasin vuosikymmenen niin syvään itseinhoon.
Vanheneminen lisää itseluottamusta monella. Ja sitä että ei ole enää niin riippuvainen ympäristön mielipiteistä (tai niistä mielipiteistä, joita kuvittelee ympäristöllä olevan).
Minäkin toivoin teinityttönä ja parikymppisenä sopivani paremmin yleisiin kauneuskäsityksiin, mutta nyt suhtautumiseni kloonimaiseen kauneuteen on muuttunut mielestäni terveemmälle pohjalle ja arvostan yhä enemmän persoonallisempaa viehättävyyttä sekä sitä, että ihminen on sinut oman ulkonäkönsä ja kehonsa kanssa & iloisella elämänasenteella liikkeellä.
Nyt vanhempana näyttää myös siltä, että monet teinit ja parikymppiset ovat todella pahasti solmussa itsensä kanssa, pää täynnä erilaisia rajoituksia koskien ulkonäköä, sukupuolta ja vaikka mitä, niin ei ihme, että henkinen pahoinvointi on suurta ja ilmenee nettiraivona, epätoivoisena huomiohakuisuutena ynnä muuna vastaavana. Luulisin ihmisten olevan onnellisempia, jos he malttaisivat rauhassa kasvaa omiin nahkoihinsa eivätkä vaatisi heti itseltään ratkaisuja erilaisiin identiteettikysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon että ympäristökin muuttuu. Nykyään on hyväksyttyä että useampi kehonmalli on ok ja kannustetaan pitämään itsestään ja päättämään itse omasta tyylistä.
Minulla oli kyllä ihan korvien välissä tapahtunut muutos. Tuli kuin napsauttamalla kun näin oman heijastukseni uimahallissa ollessani. Tajusin että minähän näytän aivan saatanan hyvältä.
Joo minä! Nuorempana peitin kasvojani pitkillä hiuksilla. Ne oli roikkuvat ja rumat. Jo olkapään mittaiset tuntuivat kuin olisin kalju. Ne pitkät hiukset oli aina tiellä, takussa ja sekaisin. Inhosin niin paljon kasvojani että hiusten avulla tunsin itseni edes hieman naisellisemmaksi. Peitin myös vartaloani vaatteilla. Sitä huonoa itsetuntoa jatkui 29-vuotiaaksi. Se alkoi jo 12-vuotiaana. Nyt päälle kolmekymppisenä itsetunto on paljon parempi. Pidän ulkonäöstäni. Rakastan itseäni. Voin henkisesti paremmin.
Toivoisin että kaikki nuoret naiset uskoisivat että he ovat kauniita ja hyviä. Mistä se itseinho tulee??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut samaa, ehkä nuoruudenpyöreys alkaa kadota pullanaamastani vihdoin? Olen aina ollut laiha, mutta kasvot ei. Toisaalta en myöskään kuule enää jatkuvasti haukkumista kuten nuorempana.
Ig-asiaan en kommentoi muutakun että minua ei häiritse jos muut postailee sinne imartelevia selfieitä.
Jep,aloin keksimään entistä enemmän tekosyitä jatkaa huonoja elintapoja . Onneksi tulin järkiini ja laihdutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun omasta mielestä kuvat onnistuu yläviistosta, mut sit muut sanoo et miks otat rumsi kuvia itestäs ja pitää mua kauniimpana livenä joten en oo ajatellu asiaa sen enempää vaan otan kuvia millasia haluan. Ja joo tällä hetkellä mua ei kiinnosta esim et mitä joku ajattelee mun painosta ku nuorempana mul oli vaihe millon mua kiinnosti.
Niin muuttui, nyt tajuan että paras aika elämässä on ohi ja olen vain ällöttävä vanha nainen
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kyllä myös nuorena ollu sitä että oon hyväksyny itteni paremmin ku muut. Mut mul oli yks vaihe millon halusin mukautua massaan ja se oli mun elämäni masentavinta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi päinvastoin! Pidin itseäni kauniimpana silloin parikymppisenä. Nuoruus ja sileä iho kaunistaa automaattisesti jonkin verran ja muut kauneusvirheet eivät silloin häirinneet yhtä paljon, kuin nyt kolmekymppisenä.
Oletko miettinyt, että miksei itsetuntosi kasva iän myötä?Kannattaa miettiä syytä.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa ottaa huomioon että ympäristökin muuttuu. Nykyään on hyväksyttyä että useampi kehonmalli on ok ja kannustetaan pitämään itsestään ja päättämään itse omasta tyylistä.