Pitääkö selvittää välit jos en halua enää olla kaveri?

Kyllä, jos olette peruskoulussa. Lukiossa tai amiksessa en enää välittäisi.

Pyytäkää vanhempanne erotuomareiksi.

Mulla kaverit jäi yläasteella pois mun elämästä. Enää en halua kaveerata ketään. Töissäkään en tutustu enää kehenkään, voin jutella niitä näitä mutta niitä juttuja ei enää illalla muista, se on vain sellaista tyhjänpäiväistä jauhantaa.

Todennäköisesti päätyisitte selvittelyn aikana moittimaan pahasti toisianne. Helpompi aloittaa ehkä joskus myöhemmin yhteydenpito uudelleen, jos ei ole muistikuvia tällaisesta välienselvittelystä.

Olemme siis nelikymppisiä, ironia ymmärretty.

En tällä hetkellä näe, että palaisimme ystäviksi ja siksi selvittely vain veisi aikaa ja voimia joka suuntautuu nyt muuhun.

Ap

Jos olisin kaikille selityksen velkaa, elämäni kuluisi selitellessä.

Taidat olla kiltteydestä kipeä?

Katoaminen riittää. Siihen pitää tottua eikä koskaan saa olla liian kiintynyt mihinkään muuten tulee paha mieli kun se loppuu.

Ööh ehkä molemmat on huomanneet ettette enää ole tekemisissä? Miksi ottaa yhteyttä ja todeta sama asia ääneen? Luultavasti jos kohtaisitte joskus jossain, osaisitte silti käyttäytyä kuin aikuiset.

Itsellä on joskus ystävyys viilennyt muutaman ystävän kanssa vuosiksi, johtuen eri elämäntilanteista, mutta kappas, olenkin jotain kautta löytänyt heidät uudelleen, ovat ottaneetkin minuun yhteyttä, somen kautta, kun silti siellä toistemme kuulumiset nähdään jos jompikumpi jotain päivittää. Olemme sitten jatkaneet siitä mihin vuosia sitten jäimme. Joten miksi turhaa lyödä nauloja arkkuun. Ystävyyssuhteet ovat minusta vähän eri asia kuin parisuhteet, ystävältä ei sillä tavoin vaadita yksinoikeutta tai samoja asioita.

No miksi lopetit ottamasta yhteyttä?

Öööö se jota asia vaivaa, kysyy. Ai kumpikaan ei ole kysynyt? Asia selvä.

Vierailija kirjoitti:

Öööö se jota asia vaivaa, kysyy. Ai kumpikaan ei ole kysynyt? Asia selvä.

Ap:tä näyttäisi vaivaavan? Minusta olisi silti itsekästä jos joku kaveri vaatisi välien selvittelyä koska HÄNTÄ vaivaa asia. Yleensä kun nuo jutut on omia päänsisäisiä ongelmia joita sitten heijastetaan toisiin.

Jos olette kyllästyneet toisiinne? Ihmisten jutut nyt vaan tuppaa kiertämään samoja kehiä eikä uusintoja jaksa kun uusi kriisi toistaa edellistä.

"minä täällä moi. Kyllästyin kun et koskaan tuonut mitään mielenkiintoista suhteeseemme. Lisäksi oletit minun juoksevan heti kun kutsut."

Oletko oppinut, että kenenkään mieltä ei saa pahoittaa (paitsi sinun)?

Itse olen huomannut, että näin korona-aikana ei oikein jaksa pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin/helpoimpiin ihmisiin, joten ehkä voit odotella normaaleja aikoja ja katsoa asiaa sitten uudelleen, jos asia ei näytä kovinkaan vaivaavan eli ei ole mitään suurempaa draamaa. Itse pyrin näinä aikoina välttelemään suurempia linjauksia asioissa, joita ei ole ihan pakko hoitaa nyt. Tämä aika voi "vääristää" ihmissuhteita. 

Kirjoitit, että et halua olla tekemisissä tällä hetkellä kenenkään kanssa. Se on ihan ok. Ei sitä tarvitse sen enempää selitellä, tietysti jos toinen osapuoli kysyy, niin on reilua kertoa omasta tilanteesta. Anna asian olla tuollaisenaan, et voi tietää tulevasta. Ehkä myöhemmin löydättekin uudelleen yhteyden. Minäkin olen hiljattain ystävystynyt uudestaan henkilön kanssa, joka oli n. 10 v pois elämästäni eikä siihen ollut mitään varsinaista syytä.

Vierailija kirjoitti:

No miksi lopetit ottamasta yhteyttä?

- Koska huomasin olevani se joka teki aloitteen viestien laittamisessa ja tuottavani keskustelujen sisällön toisen passiivisesti peesatessa. Tuntui että minä laitoin itseni alttiiksi ja usein naurunalaiseksikin kun toinen piileskeli neuvonantajan roolissa.

- Neuvojen antaminen silloin kun en edes neuvoja kaivannut tuntui siltä kuin minua yritettiin korjata ja että olisin parempi ja kelpaavampi ihmisenä jos tunnelukkoni olisivat auenneet ja chakrani puhdistuneet.

- kaverin uskomusten voimistuminen: uskoo enkeleihin, tarot-kortteihin, maadoitusmattoihin, shamanismiin myös Zoomin välityksellä, yrtteihin, vaihtoehtohoitoihin ja minä olen enemmän tieteeseen uskova

- kontrolloiva luonne, on saanut miehensä toteuttamaan kaikki oikkunsa ja yritti hallita minunkin elämääni

-draamaa, elämässä yhä eksiä ja uusia ihastuksia vaikka on suhteessa mutta mikään ei ollut hänen vikansa, miehet vain tupsahtivat elämäänsä

-muiden diagnosointi huuhaa-teorioiden pohjalta, jos joku ei toiminut kuten kaveri halusi, se johtui tämän toisen osapuolen väärästä kuumerkistä, persoonallisuustyypistä tai narsismista

-erityisherkkyyden korostaminen: hänelle piti tehdä erityisjärjestelyjä asumisessa ja kanssakäymisessä että hän ei vaan "kuormitu"

Siinä muutama. En usko että palautteen antaminen hyödyttäisi mitään koska en voi muuttaa toista. kyseessä on syvät persoonan ominaisuudet jotka tarkoittavat että joko hyväksyn ne tai välttelen. Olen ottanut jälkimmäisen vaihtoehdon.

Ei tarvitse mitään selitellä. Taidat kuitenkin kaivata kyseistä ihmistä elämääsi kun yhä aktiivisesti mietit.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mitään selitellä. Taidat kuitenkin kaivata kyseistä ihmistä elämääsi kun yhä aktiivisesti mietit.

Ihminen on niin monikerroksinen olento että voi kaivata jotain ja samalla todeta että hinta siitä on liian kallis.