Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koetko olevasi traumatisoitunut?
16.03.2021 |
Määrittävätkö jotkin lapsuuteen, perheeseen, parisuhteeseen, muihin ihmisuhteisiin tai ympäristöön liittyvät asiat, ilmiöt tai tapahtumat jollakin tapaa negatiivisesti persoonaasi, tapaasi nähdä itsesi ja maailma, uskoosi omaan kykyihisi ja mahdollisuuksiisi elää sellaista elämää kuin haluaisit?
Kommentit (13)
Vastasin kyllä, vaikka en oikeasti ole traumatisoitunut. Siis kliinisessä mielessä.
Mutta jotain on jäänyt jäljelle poikani itsemurhayrityksestä. Liitän jatkuvan huolen ja pelon traumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumatisoitunut on kai jos asia vaivaa aina, tulee fyysisiäkin oireita, asia tai tapahtuma tule uniin. Eli kyllä olen.
Minä kasvoin ”kiihkouskovaisperheessä”,
tosi moni asia oli kielletty, kuten esim. tv.
(Isä oli pedofiili, joka käytti hyväkseen meitä jokaista lasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvät ihmiset. Me olemme kaikki traumatisoituneita. Traumat ovat osa elämäämme ja kasvamistamme. Itse asiassa kehittyvä lapsi tarvitsee pikku traumoja, ja aikuinenkin matkansa varrella... kehittyäkseen. Ilman vastoinkäymisiä ja turhautumisia ei meille kehity kykyä kestää kaikkea sitä mitä elämäksi kutsutaan.
Eri juttu sitten on se, millainen trauma missäkin iässä ja elämänvaiheessa on liian suuri käsiteltäväksi. Kenellekin.
Trauma pitää käsitellä. Asiat pitää surra, asioille voi olla vihainen, pettymykset kuuluu käsitellä. Mutta rypemään niihin ei pidä jäädä ikuisiksi ajoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä kasvoin ”kiihkouskovaisperheessä”,
tosi moni asia oli kielletty, kuten esim. tv.(Isä oli pedofiili, joka käytti hyväkseen meitä jokaista lasta)
Höh, unohdin kirjoittaa, että traumoja löytyy joka lähtöön.
Olen onneksi humoristi ja ilmeisesti sen avulla olen selvinnyt elämästäni.
(Nyt ole jo eläkeiässä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koen olevani. Normaalisti se ei vaikuta mitenkään, mutta sitten joskus, jos vaikka jollain kaverilla on tuttava joka käyttäytyy aggressiivisesti, traumani aktivoituu. Muut naiset eivät vaikuta olevan millänsäkään, vähän hymisevät tai kikattavat tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä,isäni oli alkoholisti ja minua kiusattiin ala-asteaikoina paljon. En pysty juurikaan luottamaan ihmisiin enkä näköjään rakentamaan parisuhdetta vaikka haluaisin.
Kaikilla on varmasti jotain, mutta vastasin ei, koska ei ne jutut ole mun elämäni suuntaa pahemmin määränneet. Pahin mitä mulle on tapahtunut, oli 9-vuotiaana koettu seksuaalinen ahdistelu. Siitä on kyllä jäänyt sellainen kosketuskammo, ettei muhun saa koskea noin vain, ei edes oma mies, vaan on lähestyttävä hitaammin. Onko tuo sitten paha, no onhan se haitta, mutta ei sentään mikään katastrofaalisen ylitsepääsemätön paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut mutta olen saanut käsiteltyä niin tulipalot kuin parisuhdeväkivallan. Koen eläväni hyvää elämää tällä hetkellä ja omakuvani on positiivisesti värittynyt.