Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ja perheen perustaminen, miksi?
16.03.2021 |
Meillä on iso tiivis suku. Olen sivusta seurannut useiden nuorempien tyttöjen ja poikien kasvamista aikuiseksi. Laitetaan ikärajaksi vaikka 25 vuotta ja peilaan, millaisia kyseiset henkilöt olivat ennen tuota. Iloisia, sosiaalisia, urheilullisia, täynnä huumoria ja elämää. Heidän elämänsä oli todella mukavan näköistä, yhteisöllistä ja aitoa iloa. Mutta sitten tuli puolisot elämään.
Pikkuhiljaa muut asiat alkoivat jäädä. Ystävät, suku, harrastukset jne. Silloin kun oltiin joukolla yhdessä, huumori ja ilo oli poissa. Oli vakavia ja tyytymättömiä naamoja, ihan kuin heidän oma persoonallisuus olisi viety poissa. Elämästä oli tullut selviytymistä ja selkeästi toisen ehdoilla elämistä.
Tuli lapsia ja tottakai se on iso ilo. Mutta se ei näkynyt näissä ennen niin ihanissa tyypeissä. He olivat aivan niitti. Alkoi tulla eroja ja katkeruutta, oltiin velkavankeudessa kun piti olla hienot talot ja autot yms. Enää koskaan kyseiset henkilöt eivät palaa siihen iloon mitä elämä oli sen 25 vuotta.
Katson asiaa isossa kuvassa, en yksittäistä ihmistä. Vedän yhteen vedon myös omiin ystäviini ja ihmisiin joiden kanssa olin nuorena tekemisissä.
Jostain syystä nuo tavoitteet eivät välttämättä tuo onnea vaan vievät sen pitkässä juoksussa. Ihan kuin ne olisivat elämän ainoita tavoiteltavia asioita koska niinhän toimii kaikki. Ilman parisuhdetta ja perhettä et ole mitään.
Kommentit (5)
Nuorilla on vähemmän vastuuta ja elämä näyttäytyy vielä kevyenä ja hauskana. Monet asuvat kotona tai vanhemmat tukevat rahallisesti, ei ole vakituista työtä ja sen vastuita, ei lainoja maksettavana jne. Ongelmana ei siis ole puoliso ja lapset, vaan yleensäkin se, että kun aikuistuu, saa niskaansa aikuisen velvollisuudet, oli perhettä tai ei. Samoin nuoren ihmisen voimavarat ovat eri luokkaa kuin vanhemman. Vanheneminen ei ole aina herkkua. Ei meistä kukaan rallattele tätä elämänpolkua kehdosta hautaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla miehen löytäminen sai tajuamaan miten perseestä kaikki ihmiset elämässäni ovat olleet ennen häntä. Vituttaa se ihmissuhteiden ylläpitäminen pakolla, juurikin esim. sukulaisuuden vuoksi. Hymy nousee huulille kun pääsee näkemästä näitä roikkujia. Varmasti on monen mielestä miehen syy, ei varmaan anna minun nähdä kavereita, vaikka oikeasti en itse enää viihdy heidän seurassaan.
Ja olen juurikin 25v.
Entä jos eroatte? Etsitkö sitten uusia parempia kavereita vai oletko miettinyt koko asiaa?
En siis kysy mitenkään nälvien, vaan kiinnostaa aidosti kun itselle tuollainen olisi niin vieras tilanne, että oma mies olisi ainoa ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla miehen löytäminen sai tajuamaan miten perseestä kaikki ihmiset elämässäni ovat olleet ennen häntä. Vituttaa se ihmissuhteiden ylläpitäminen pakolla, juurikin esim. sukulaisuuden vuoksi. Hymy nousee huulille kun pääsee näkemästä näitä roikkujia. Varmasti on monen mielestä miehen syy, ei varmaan anna minun nähdä kavereita, vaikka oikeasti en itse enää viihdy heidän seurassaan.
Ja olen juurikin 25v.
Entä jos eroatte? Etsitkö sitten uusia parempia kavereita vai oletko miettinyt koko asiaa?
En siis kysy mitenkään nälvien, vaan kiinnostaa aidosti kun itselle tuollainen olisi niin vieras tilanne, että oma mies olisi ainoa ystäväni.
Yhdessä vaiheessa oltiin lähellä eroamista ja vetäydyin vain omiin oloihini yli kuukaudeksi. Päiväkirja toimitti keskustelukumppanin virkaa. Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä etten kaipaisi ystäviä edes sinkkuna. Tietysti ihminen voi muuttua, en minäkään oli esim. 18-vuotiaana voinut kuvitella että joskus en enää kaipaisi suurta ihmisjoukkoa ympärilleni.
Aikuisella on aikuisen ilot ja murheet, teineillä teinien. Aikuisella on parisuhde, talous ja lapsia. Kannattaa toki valita puolisoksi ihminen, jonka kanssa on kiva ja hyvä olla ja tehdä lapsia sen mukaan kuin todellisuudessa niitä haluaa. Mutta ei kukaan aikuinen enää ole mikään parikymppinen ilman huolen häivää rahasta tai vaikka oman perheen tilanteesta.
Minulla miehen löytäminen sai tajuamaan miten perseestä kaikki ihmiset elämässäni ovat olleet ennen häntä. Vituttaa se ihmissuhteiden ylläpitäminen pakolla, juurikin esim. sukulaisuuden vuoksi. Hymy nousee huulille kun pääsee näkemästä näitä roikkujia. Varmasti on monen mielestä miehen syy, ei varmaan anna minun nähdä kavereita, vaikka oikeasti en itse enää viihdy heidän seurassaan.
Ja olen juurikin 25v.