Suomessa nykyisin ainoa tapa saada rauhoittavia lääkkeitä on se, että on hoitosuhde yksityisen sektorin lääkäriin?

Mä sain työterveyslääkäriltä Opamoxia pyytämättä, kun diagnosoi keskivaikean masennuksen. Kokeilin kahdesti, ei oo mun juttu. Paljon paremman vasteen olen saanut Escitalopramista. Em. ei kyllä rauhoita, mutta ainakin mulla vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja leikkaa negatiivisilta ajatuksilta isot huiput. Paljon helpompi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kova lääkekontrolli Suomessa. Varmaan Euroopan kovin.

Rikolliset kiittää. Rajan yli tulee pilleriä 247. Koin työtapaturman joka vei leikkaukseen. En saanut kipulääkettä, siis Buranaa vahvempaa. Burana ei auttanut joten ostin kadulta ylihintaisia kipulääkkeitä. Ne auttoivat pahimman yli ja en jäänyt koukkuun. Näin meillä Suomessa. Tai siis Mehiläisessä. Vakuutusyhtiöiden rahat kyllä kelpas loputtomista röngtenkuvista, kontrollikäynneistä ja fysioterapiasta, mutta kipulääkereseptiä en saanut.

Vierailija kirjoitti:

Itse taas tarvitsisin pri kertaa viikkoon nukahtamislääkkeen, antoivat ketipinoria kun kuulema nukahtamislääkkeet on vaarallisia ja toleranssi nousee. Eikö ihan kaikkeen psyykeen ja fysiikkaan vaikuttava antipsykootti sit ole? Samaan syssyyn määräsi ssrin, josta olen lukenut että ei missään nimessä saisi ottaa antipsykootin kanssa, sotivat toisiaan vastaan.

Varmin olisi varmaan yksityinen psykiatri. Tk-lääkäreistä ei ole avuksi.

Ketiapiini 25 mg ei toimi antipsykoottina, vaan se vaikuttaa lähinnä histamiinireseptorien kautta aiheuttaen väsymystä ja rauhoittaen, aivan kuten myös nukahtamisaikaa käytettävä vanha allergialääke Atatax. Ketpinor toimii varsinaisena antipsykoottina vasta isoilla 600-800 mg:n annoksilla. Antipsykoottia ja SSRI:tä voidaan käyttää samaan aikaan, ja usein käytetäänkin. Usko enemmän lääkäriäsi kuin netistä lukemaasi.

Terv. Psykiatri

Vierailija kirjoitti:

Mä sain työterveyslääkäriltä Opamoxia pyytämättä, kun diagnosoi keskivaikean masennuksen. Kokeilin kahdesti, ei oo mun juttu. Paljon paremman vasteen olen saanut Escitalopramista. Em. ei kyllä rauhoita, mutta ainakin mulla vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja leikkaa negatiivisilta ajatuksilta isot huiput. Paljon helpompi olla.

Onko kivaa pitää kemiallisia käsirautoja, mielen käsirautoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas tarvitsisin pri kertaa viikkoon nukahtamislääkkeen, antoivat ketipinoria kun kuulema nukahtamislääkkeet on vaarallisia ja toleranssi nousee. Eikö ihan kaikkeen psyykeen ja fysiikkaan vaikuttava antipsykootti sit ole? Samaan syssyyn määräsi ssrin, josta olen lukenut että ei missään nimessä saisi ottaa antipsykootin kanssa, sotivat toisiaan vastaan.

Varmin olisi varmaan yksityinen psykiatri. Tk-lääkäreistä ei ole avuksi.

Ketiapiini 25 mg ei toimi antipsykoottina, vaan se vaikuttaa lähinnä histamiinireseptorien kautta aiheuttaen väsymystä ja rauhoittaen, aivan kuten myös nukahtamisaikaa käytettävä vanha allergialääke Atatax. Ketpinor toimii varsinaisena antipsykoottina vasta isoilla 600-800 mg:n annoksilla. Antipsykoottia ja SSRI:tä voidaan käyttää samaan aikaan, ja usein käytetäänkin. Usko enemmän lääkäriäsi kuin netistä lukemaasi.

Terv. Psykiatri

Sinäkö täällä potilaille vittuilet? Työskentelet julkisella, eikö? Onko kiva kiusata heikompia?

Vierailija kirjoitti:

Itse taas tarvitsisin pri kertaa viikkoon nukahtamislääkkeen, antoivat ketipinoria kun kuulema nukahtamislääkkeet on vaarallisia ja toleranssi nousee. Eikö ihan kaikkeen psyykeen ja fysiikkaan vaikuttava antipsykootti sit ole? Samaan syssyyn määräsi ssrin, josta olen lukenut että ei missään nimessä saisi ottaa antipsykootin kanssa, sotivat toisiaan vastaan.

Varmin olisi varmaan yksityinen psykiatri. Tk-lääkäreistä ei ole avuksi.

Niinhän sitä kuvittelisi, että vain tarpeeseen muutaman kerran viikossa/kuussa otettu lyhytvaikutteinen lääke olisi parempi vaihtoehto kuin olla zombina 24/7 pysyvällä lääkityksellä.

Toisekseen lääkäri voi aina määrätä niitä rauhoittavia reseptillä esim yhden pakkauksen kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kova lääkekontrolli Suomessa. Varmaan Euroopan kovin.

Rikolliset kiittää. Rajan yli tulee pilleriä 247. Koin työtapaturman joka vei leikkaukseen. En saanut kipulääkettä, siis Buranaa vahvempaa. Burana ei auttanut joten ostin kadulta ylihintaisia kipulääkkeitä. Ne auttoivat pahimman yli ja en jäänyt koukkuun. Näin meillä Suomessa. Tai siis Mehiläisessä. Vakuutusyhtiöiden rahat kyllä kelpas loputtomista röngtenkuvista, kontrollikäynneistä ja fysioterapiasta, mutta kipulääkereseptiä en saanut.

Tuliko joku Mehiläisen osakkeenomistaja tms muuten Mehiläiseen kytköksissä ja sitä kautta rahansa saava alapeukuttamaan? Rahankiilto silmissä vaan. Kipujen hoidosta ei saa Mehiläinen rahaa joten turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paniikkihäiriö ja sosiaalinen pelko. Näihin tiloihin en ole koskaan saanut rauhoittavia keneltäkään lääkäriltä. Olen joutunut lääkitsemään alkoholilla jonkun verran itseäni. Toisinaan kaupassakäynti ottaa niin lujille, että on pakko ottaa muutama viinapaukku ennakkoon. Eihän se alkoholi hyvää tee, mutta eipä nyt ole muutakaan keinoa. Näillä mennään.

Alkoholismi kiihdyttää noiden sairauksien oireita.

Totta mutta depressanttina myös hetkellisesti oireita helpottaa, ylipäätään ihmettelen miksi paniikkihäiriöisten annetaan mieluummin syrjääntyä kuin että käytetään lääkkeitä riskeistä huolimatta ja vieroitetaan tarvittaessa, kai yhteiskunnalla on varaa maksaa minun kotona makaaminen.

-eri

Avainsana onkin hetkellisesti. Pitkällä tähtäyksellä se on tuhoavaa, ja sen jokainen tietää. Silti pitää pettää itseään ja ”lääkitä”.

Sanoisin ennemminkin että ihmiselle on luontaista haluta elämältä mahdollisimman vähän kärsimystä, mikä ikinä sitten siihen kärsimykseen auttaakaan. Vaikka kivikkoinen tiehän se on jos lähtee päihteillä leikkimään.

Itse kärsin pahasta paniikkihäiriöstä ja sain siihen ketipinoria. Ei auttanut, joten olen nyt syrjäytynyt enkä pysty käymään missään kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin pahasta paniikkihäiriöstä ja sain siihen ketipinoria. Ei auttanut, joten olen nyt syrjäytynyt enkä pysty käymään missään kunnolla. 

Mulla ketipinor toimi kuin kemiallinen lobotomia, päällisin puolin näytin rauhallisemmalta kun olin ihan koomassa mutta sisällä kalvoi ihan sama ahdistus kuin ennenkin.

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Ehkä se "märinä" ja tyytymättömyys johtuu siitä, kun hoidon haitat ylittää siitä saadut hyödyt. Lääkkeiden haitoista ei puhuta riittävästi, niiden käyttöä ei valvota riittävästi (poislukien rauhoittavat), terapiaa ei saa, potilaille ei tehdä konkreettista hoitosuunnitelmaa ja pahimmissa tapauksissa kohtelu on täysin nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Ehkä se "märinä" ja tyytymättömyys johtuu siitä, kun hoidon haitat ylittää siitä saadut hyödyt. Lääkkeiden haitoista ei puhuta riittävästi, niiden käyttöä ei valvota riittävästi (poislukien rauhoittavat), terapiaa ei saa, potilaille ei tehdä konkreettista hoitosuunnitelmaa ja pahimmissa tapauksissa kohtelu on täysin nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa.

Märinää, märinää

Vierailija kirjoitti:

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Potilaana tunnen toisia potilaita ja ei noita tapauksia pahemmin ole vastaan tullut, yleenä pahaan ja kroonistuneeseen masennukseen tai sairaudentunnottomuuteen liittyen. Aiheeseen palatakseni varmasti monia turhauttaa kun on joskus saanut lääkettä josta suuri apu mutta sitä kieltäydytään määräämästä, sen sijaan syöt muita lääkkeitä voiden edelleen pahoin ja pahimmassa tapauksessa koko elämä menee ihan sekaisin.

Kyllä se taitaa lompakon paksuus auttaa. Mitä enempi seteleitä sitä isompi määrä . 

Joo, mutta yleislääkäri riittää. Mulla on kyllä vakuutus joka korvaa kaikki lääkärit ja reseptilääkkeet, mutta en halua Kantaan mitään psykiatrkäyntejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Potilaana tunnen toisia potilaita ja ei noita tapauksia pahemmin ole vastaan tullut, yleenä pahaan ja kroonistuneeseen masennukseen tai sairaudentunnottomuuteen liittyen. Aiheeseen palatakseni varmasti monia turhauttaa kun on joskus saanut lääkettä josta suuri apu mutta sitä kieltäydytään määräämästä, sen sijaan syöt muita lääkkeitä voiden edelleen pahoin ja pahimmassa tapauksessa koko elämä menee ihan sekaisin.

Niinpä. Ei ne masennuslääkkeet ja antipsykootitkaan täysin harmittomia lääkkeitä ole. Voivat laukaista esim. manian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Potilaana tunnen toisia potilaita ja ei noita tapauksia pahemmin ole vastaan tullut, yleenä pahaan ja kroonistuneeseen masennukseen tai sairaudentunnottomuuteen liittyen. Aiheeseen palatakseni varmasti monia turhauttaa kun on joskus saanut lääkettä josta suuri apu mutta sitä kieltäydytään määräämästä, sen sijaan syöt muita lääkkeitä voiden edelleen pahoin ja pahimmassa tapauksessa koko elämä menee ihan sekaisin.

Ihmisten tulisi ottaa Suomessa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, eikä sysätä kaikkea yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Potilaana tunnen toisia potilaita ja ei noita tapauksia pahemmin ole vastaan tullut, yleenä pahaan ja kroonistuneeseen masennukseen tai sairaudentunnottomuuteen liittyen. Aiheeseen palatakseni varmasti monia turhauttaa kun on joskus saanut lääkettä josta suuri apu mutta sitä kieltäydytään määräämästä, sen sijaan syöt muita lääkkeitä voiden edelleen pahoin ja pahimmassa tapauksessa koko elämä menee ihan sekaisin.

Ihmisten tulisi ottaa Suomessa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, eikä sysätä kaikkea yhteiskunnalle.

Niinpä, esim. ottaa vakuutus kun vielä voit saada vakuutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta mielenterveyspotilaiden hoitoa seuranneena ihmettelen, miten kukaan ammattilainen jaksaa sitä työtä. Ammattilaiset joutuvat jatkuvasti sietämään tällaista, tässäkin ketjussa ilmennyttä ja vielä tätäkin pahempaa, märinää ja lääkkeillä pelaamista, vastuunsiirtoa muille, heittäytymistä kannateltavaksi, itsesääliä, aggressioita... Itsestäni ei siihen olisi, ja kunnioitan mielenterveyspotilaiden hoitajia ja lääkäreitä valtavasti.

Potilaana tunnen toisia potilaita ja ei noita tapauksia pahemmin ole vastaan tullut, yleenä pahaan ja kroonistuneeseen masennukseen tai sairaudentunnottomuuteen liittyen. Aiheeseen palatakseni varmasti monia turhauttaa kun on joskus saanut lääkettä josta suuri apu mutta sitä kieltäydytään määräämästä, sen sijaan syöt muita lääkkeitä voiden edelleen pahoin ja pahimmassa tapauksessa koko elämä menee ihan sekaisin.

Ihmisten tulisi ottaa Suomessa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, eikä sysätä kaikkea yhteiskunnalle.

Psyykkeen ongelmat ei ole niin yksinkertaisia että liiku raittiissa ilmassa ja syö terveellisesti, lääkkeitä monet tarvitsee jos ei loppuelämäksi niin ainakin siihen asti että oppii elämään sairautensa kanssa. Se voi viedä pitkäänkin.