Lapsettomat kaverit! Sisältää napinaa.

Jos lapset sairastuvat tai jos vaikka koko edellisyön joutuu heräilemään ja on puolikuollut niin joutuu joskus perumaan tapaamisen. Kaikki ei aina ymmärrä :(

Niin se kai vaan on, että mitä enemmän on sitoumuksia, sitä vakavammin suhtautuu sovittuihin tapaamisiin ja aikatauluihin... kun kaikissa menoissa on paljon enemmän järjestämistä. Sitten taas kun ei mikään sido, niin voi ex tempore muuttaa suunnitelmiaan!



Meillä tuli kaveriporukassa tästä vähän " pahaa vertakin" viimeksi, koska totta kai tuollaiset viime hetken perumiset (ilman oikeaa syytä) tarkoittaa, ettei tapaaminen ole tarpeeksi " tärkeä" .

Mutta usein on kyllä niin, että itse arvostaa niin paljon ystävien kanssa sovittuja juttuja, että mies hoitaa ne sairastuneet lapset tai sitten itse tulee lähdettyä, vaikka väsyttäisikin. Varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa harmittaa, jos joku toinen sitten vaan peruu ns. kepein perustein..! Eihän sille tietty mitään mahda, jos treffit merkkaa toiselle enemmän kuin toiselle. Mutta kun jotenkin tuntuu, ettei se ole siitä kiinni, vaan paljolti vaan huolettomammasta suhtautumisesta ajankäyttöön...



ap

ja sit mua ärsyttää niiiin paljon se, kun mun yks kaveri, joka opiskelee lastenhoitajaksi soittaa pe tai la illalla kymmenen aikaan et lähenkö hänen kanssaan viihteelle!!!! KYMMENELTÄ illalla!!!! Ihan ku ei sit vois soittaa muutamaa tuntia aikaisemmin, et saisin lapsen siinä ajassa hoitoon. ÄRSYTTÄVÄÄ!! Luulis nyt lastenhoitajaksi opiskelevan tajuavan jo sen verran lapsiperheen arkea, mutta ei näköjään!

Joten siitäkin luulis käsittävän, ettei yhtäkkiä voi mihinkään lähteä siihen aikaan illalla!

-5-

Kun nyt kerran aloitettiin niin täältä pesee :D Mua ärsyttää näet myös se että jos menee lapsettomien kaverien JA lasten kanssa johonkin niin on aina kauhean vaikea saada heidät lähtemään johonkin lapsiystävälliseen. Munkin parhaista ystävistä yksi on oikein city-sinkku ja jos lasten kanssa lähden keskustaan niin silti hän haluaa mennä johonkin uuteen kivaan ravintolaan. Joo ihan kiva kahdestaan, mutta ei ole kiva kun on vauva ja taapero mukana. Menen mieluummin kesällä vaikka PUISTOON jossa saavat leikkiä sen verran kun mieli tekee!

No en kai pääsekään silloin, jos kutsut tulee tosi lyhyellä varoitusajalla!!! Jos taas joku viitsii ilmoittaa vaikka viikkoa ennen jostain menosta, niin on paljon helpompi saada se järjestymään. Mun mieskin on niin ihana, että se aina priorisoi mun menoja, jos haluan tavata ystäviäni. Mutta se ei auta, jos ei oo aikaa yhtään suunnitella.



t. Yksi napisija lisää

kaveri halusi lähteä kanssani miniristeilylle. ehdotti ajankohdaksi sellasta 2-3vk synnytyksen jälkeen. ;-)

Ehkä jotkut ovat vähän kateellisia siitä mitä meillä on, tai sitten siitä, että meillä ei ole enää loputtomasti aikaa käytettävissä rientoihin kavereiden kanssa... Joidenkin kohdalla olen melko varma, että näin on. Ymmärrän sitä toisaalta. Haluavat tehdä niitä sinkku yms. juttuja usein keskenään... se on ihan selvä. Mutta itse haluaisi vaan viestittää, että kyllä ne ystävät ja kaverit on ihan yhtä tärkeitä ja korvaamattomia edelleen, vaikka elämässä on muutakin. Että olisi kiva, jos sinkut ja lapsettomat kaverit myös arvostaisivat meitä edelleen ystävinä, vaikkei elämäntilanne ihan sama olekaan... Ei se tarkoita, että ihminen ihan täysin muuttuu.

Mulla on kans yks lapseton kaveri, jonka kanssa tapaamiset on hieman hankalia... Monta kertaa on ollu esim. niin, että olemme sopineet tietyn päivän milloin nähdään, ja kaveri on sanonut, että soittaa sitten aamulla tarkemman ajan kun tietää milloin ehtii. Sitten hän on soittanut, että oon kymmenen minuutin päästä kaupungissa, kauan sulla kestää tulla? No, kyllähän minulla kahden taaperon kanssa kestää aika kauan selvitä lähtöön!

Meidän porukassa alkaa jo kaikilla olla lapsia, tai ainakin odottaan. Mutta yks citysinkku meidänkin poppoosta löytyy. Ja oon yhden ystäväni, myös kahden (kohta kolmen) lapsen äidin kanssa tullut siihen tulokseen, että hän on siirtänyt meidät hyllylle oottamaan, kunnes " päästään" taas baariin ym. tärkeisiin menoihin. Nimittäin tätä sinkkua kun tapaa, tapaamise pitää tehdä AINA hänen ehdoillaan, eli baariin tai leffaan. Sanoi mulle kun pyysin kattomaan vastasyntynyttä, että lähetään joku päivä leffaan, " kai säkin joskus sieltä johonkin pääset?!"



Pari kertaa hän on luvannut tulla meille, tyyliin soittaa aamulla kun herää moneltako. No, minä odotan innoissani täällä ja saatan leipoakin, että jes, vihdoin jotain vaihtelua tähän viikkoon, näen kaveria ja saan puhua muutakin kun hiekkisjuttuja eli näitä kuka kakkas ja söi mitenkin...hän soittaa kahdelta iltapäivällä että lupaskin mennä yhden kaverin kanssa kaupungille kahville...



Mä en jaksa enää yrittää, oikeasti...myös lapsettomat kaverit on mulle tärkeitä ja haluaisin pitää heistä kiinni, mutta ei se onnistu, jos aina tehdään vain hänen ehdoillaan...

Entisten työkavereiden kanssa kävimme monet kerrat ulkona kun en ollut raskaana. Kutsu kävi aina. No, raskausaikana sitten jo pari kertaa kävi niin että minua ei enää pyydetty mukaan kun ajateltiin että en halua lähteä masu pystyssä. No, piti kyllä paikkaansa, varsinkin kun voin niin huonosti koko raskausajan.



Mutta nyt sitten kun vauva on jo syntynyt (tällä hetkellä 6kk) niin en ole käynyt heidän kanssa kertaakaan missään, vaikka olen kysellyt että oletteko menossa jne.



Pahiten ehkä loukkasi se, että olimme suunnitelleet kesänlopetus-risteilyä ja kun toissapäivänä kysäisin yhdeltä kaveriltani kun hänelle soitin, että koskas lähtisimme risteilylle, niin kuulin että olivat olleet juuri pari viikkoa sitten porukalla :( Ihmettelin että miksei minua sitten pyydettykään, niin selitys oli että " ajateltiin että sua ei enää kiinnosta."

Just. Olisi kiinnostanut. Tai vaikka en olisi pääsyt lähtemään, niin olisin ollut otettu siitä että minua olisi edes kysytty. Tuntuu että olen muuttunut ihan ilmaksi näille muutamalle ihmiselle. Heillä ei ole lapsia kellään.

Väkisinkin tulee mieleen, että olenko ollut jo silloin aiemmin niin tympeää seuraa, että nyt minut on sitten helppo unohtaa? Mielestäni kyllä tulimme hyvin juttuun aina jne.



Hups, tulipas purkaus...