Minkälainen sinun isoäitisi on/oli?

Isänäiti kuollut jo ennen syntymääni.Äidinäiti kuoli kun olin pieni,Muistoja ei ole.

Äidinäiti asui kaukana ja kuoli kun olin pieni, hänestä minulla ei valitettavasti ole muistoja. Isänäiti oli evakko, 9 lapsen äiti. Minulla on hyvät muistot hänestä, tapasimme usein kun asuimme samassa kaupungissa. Ortodoksi, mutta toisaalta aika lailla myös taikauskoinen. Mm. näki etiäisiä. Kun olin juuri tavannut tulevan mieheni, mummi näki hänestä enneunen ja näki, että menisin naimisiin tämän miehen kanssa ja että kyseessä on hyvä mies, niinkuin olikin.

Äidinäiti oli tavallinen maatalon emäntä, touhukas ja ahkera nainen.

Isänäiti vähän herraskaisempi tapaus, kaupunkilainen "hieno rouva", mutta hyvin energinen ihminen hänkin.

Molempiin oli meillä lastenlapsilla erinomaiset välit ja molemmissa mummoloissa vietettiin paljon aikaa.

Äidinäiti kuoli jo äitini ollessa lapsi. Isänäiti oli mielestäni ystävällinen, hymyilevä, isääni rauhoitteleva. Isäni riiteli hänen kanssaan miltei aina. Äidinäiti oli jättänut lapset juopolle isälle ja muutti pois.

Tunnen huonosti sukuani, ehkä johtuen osittain siitä, että toista äidinäitiä ei ollut ja toinen jäi isäni huonon äitisuhteen takia etäiseksi.

Hyvin vähän muistan.Mummon hautajaiset jäänyt mieleen.

Äidinäiti oli sellainen perinteinen mummo, hänellä oli diabetes ja sen takia hänellä oli kotonaan keksejä, joita muut eivät saaneet, ne olivat mummon keksejä (diabeteksen hoito oli silloin hyvin erilaista), piti vain katsella kauniissa rasiassa olleita keksejä. Mummo oli mukava, mutta etäinen kuitenkin.

Isänäiti oli toisenlainen, rempseä ihminen, joka piti juopohtavan miehensä kurissa, pappa oli aina pikkukänässä, sodan käynyt traumatisoitunut mies. Isänäiti asui kaukana, häntä näin vain noin kerran vuodessa. 

Molemmat isoäitini kuolivat, kun olin parikymppinen. Isoisät kuolivat jo paljon aikaisemmin. 

Äidinäitini oli hieman liikaa taipuvainen ajattelemaan "mitä ihmiset ajattelee". Pohjimmiltaan lempeä, liikuttui kyyneliin usein. Osasi ulkoa virsiä. Lapsenusko Jumalaan.

Isänäitini oli pohdiskeleva ja runollinen. Hän etsi syvää viisautta ja oikeamielisyyttä kaikissa tilanteissa. Myönteinen elämänasenne: "kaikella on tarkoituksensa". Isänmaallinen ja Suomen itsenäisyyttä arvostava Karjalan evakko. Uskoi Jumalaan ja toivotti aina Korkeimman siunausta.

Ihana <3

Molemmat syntyneet 1910-luvulla ja olivat aikuisikänsä töissä Helsingissä. Toinen konttorilla ja toinen tehtaalla. Molemmat tekivät paljon käsitöitä ja puutarhatöitä. Molemmissa kodeissa oli olohuoneissa tyylihuonekalut. Toiset matkustelivat ahkerammin kuin toiset. Molemmat olivat naimisissa kuolemaan asti. 

Veemäisiä olivat molemmat, haukkuivat takanapäin sen kun kerkesivät.