Lue keskustelun säännöt.
Miten hyvin koette kykenevänne syvään vuorovaikutukseen ei-äidinkielellänne?
12.03.2021 |
Nuorena seurustelin ruotsalaisen kanssa, olimme äärirakastuneita. Suhde kariutui osin siihen että pelkäsin etten koskaan kykene kertomaan hänelle asioita täysin spontaanisti. Kun puhun äidinkieltäni on kuin antaisin sanojen tulla ja ajatusten virrata esteettä, omine käsitteiden jotka samaa kieltä puhuva mieltää oman kokemuspiiristä ja sanojensa syntymekanismi kautta.
Noin ajattelevat myös ihmiset ehkä jotka miettivät voiko runoutta kääntää.
Olen suomalaisittain erittäin hyvin koulutettu ja englanninkielentaitoni on hyvä, luen yhtä paljon englanniksi kuin suomeksi. Kun luen englanniksi koen että olen kuin jollain ylemmällä raiteella ja joudun keskittymään pysyäkseni siellä, mielikuvitusta täytyy pinnistää. Suomeksi lukiessani en huomaa kääntämäni sivuja vaan, Kingin sanoin, tuijotan reikää paperissa.
Voiko syviä tuntojaan kääntää?
Olen asunut elämäni neljästäkymmenestä vuodesta kolmasosan ulkomailla, puhun useitakin kieliä mutta helpotus jos joku puhuu minun kieltäni joihin Suomen ja ruotsin lisäksi lasken englannin, etenkin teksasilaisittain 😇
Miten koette, vaikeutuisiko vaikka rakkauselämä erilaiseen kielellisyyteen vai ovatko käsitteet helposti muokattavissa erilaisten ajatuspolkujen kautta vai hidastaako se liikaa?
Kommentit (30)
Perheessäni puhutaan viittä kieltä, joista vain yhden olen saanut ns. äidinmaidossa. Käytetyt kielet vaihtelevat perheenjäsenten välillä tarpeen ja tilanteen mukaan, puhumme siis kieliä ristiin. Kun haluan puhua todella syvistä asioista, huomaan, että en useimmiten tee sitä suomeksi, vaikka vastaanottaja puhuisi sitä myös ns. äidinkielenään. Miksi näin? Luulen että kyse on kielten erilaisuudesta, vivahteista. Suomi on lopulta aika töksähtävä ja eksakti kieli. Tietynlaisista asioista on fluentimpaa puhua toisella kielellä, kun tämä toinen kieli voi olla vaikkapa rakenteeltaan pehmeämpi, arvostavampi. Toisaalta, kun valtaosan aikaa puhuu töissä ja kotona jotain muuta kieltä/kielisekoitusta niin kai se on vaan normaalia että suhde Suomen kieleen ei ole se läheisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelen miehen kanssa, joka puhuu minun tavoin tarpeeksi sujuvaa englantia, mutta ei täydellistä eikä äidinkielenään. Kyllä tää onnistuu ihan hyvin ja puhumme laajasti tunteista tai mistä vain. Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Olisi helpompaa toisen suomenkielisen kanssa. On monia sanoja, jotka tarkoittavat periaatteessa samaa, mutta niillä on pieni vivahde-ero. Suomeksi voisin siis ilmaista ajatuksiani paremmin näillä vivahteilla. Englanniksi en aina löydä sanaa, joka täysin sopii tilanteeseen. Samoin hän ei tunnista kaikkia sanoja, mitä käytän. Lisäksi keskustellessani suomenkielisten kanssa, mun huumori perustuu hyvin paljon sanoihin. Minkä tyyppisiä sanoja käyttää, sanaleikit jne. Kielitaitoni eikä hänen myöskään ole tarpeeksi natiivilla tasolla siihen, että minä voisin heittää samantasoista läppää englanniksi ja hän ymmärtäisi sen.
Englantia ja saksaa osaan puhua niin että ei tarvitse erityisesti ajatella mitä sanoo, antaa vaan tulla. Saksaa siksi, että asuin siellä lähes 30 vuotta. "Ajattelen" suomeksi tai saksaksi vähän päivästä riippuen.
Minusta on tullut hieman vahingossa aika kolmikielinen. Asun Belgiassa ja puhun töissä hollantia, ulkomaalaisten kollegoiden kanssa englantia, ja äidinkieleltäni olen suomenkielinen. Voin keskustella normaalisti hollanniksi ja jatkaa lennossa englanniksi. Kolmen kielen samanaikainen pallottelu (suomi+hollanti+englanti) ei ihan onnistu, koska en puhu suomea ääneen enää kuin hyvin harvoin. 10 ulkomaan-vuoden aikana aivoni ovat jotenkin muotoutuneet tähän monikieliseen tajunnanvirtaan, puhun esim. lemmikeilleni hollanniksi.
En enää edes muista, millaista oli elää vain yhden kielen ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että itse en pystyisi ikinä olemaan parisuhteessa minkään muun kuin suomenkielisen ja suomalaisen kanssa.
Just nimenomaan nuo spontaanisuus ja syvät tunnot on hyviä esimerkkejä.
Luulen, että suomenkieli tai kaikenlainen suomalainen viestintä on osittain myös tietynlainen kulttuuri. Kaikessa viestinnässä on paljon joitain asioita ja merkityksiä, joita ei voi suoraan kääntää toiselle kielelle.
Ihan pelkästään jo sanat "no niin". On niin monta tapaa sanoa noin. Ja jokainen suomalainen tietää varmasti kaikki.
Olen itse tosi huono puhumaan muutenkin, saatikka jos pitäisi jatkuvasti puhua jotain toista kieltä. Se vaatisi ihan hirveästi minulta ja tuntuu, että palan loppuun pelkästä ajatuksesta.:D
Mieheni on skotti ja puhumme kotona englantia. Ei ole kyllä koskaan haitannut äidinkielten ero. En kyllä ole muutenkaan kauhean tunteista puhuvaa tyyppiä kuten ei mieskään, ei kaivata mitään arkiasioista juttelemista ihmeempää keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että itse en pystyisi ikinä olemaan parisuhteessa minkään muun kuin suomenkielisen ja suomalaisen kanssa.
Just nimenomaan nuo spontaanisuus ja syvät tunnot on hyviä esimerkkejä.
Luulen, että suomenkieli tai kaikenlainen suomalainen viestintä on osittain myös tietynlainen kulttuuri. Kaikessa viestinnässä on paljon joitain asioita ja merkityksiä, joita ei voi suoraan kääntää toiselle kielelle.
Ihan pelkästään jo sanat "no niin". On niin monta tapaa sanoa noin. Ja jokainen suomalainen tietää varmasti kaikki.
Olen itse tosi huono puhumaan muutenkin, saatikka jos pitäisi jatkuvasti puhua jotain toista kieltä. Se vaatisi ihan hirveästi minulta ja tuntuu, että palan loppuun pelkästä ajatuksesta.:D
Tää nyt kuulosti ihan rasistiselta kommentilta. Joten painotan vielä, että olisi hienoa, jos pystyisi olemaan parisuhteessa jonkun muun kielisen kanssa. Tiedän vain ihan kaikkien hyvinvoinnin kannalta, että minun kohdalla se on vain liian iso "muuri". Saattasin turhautua sekä itse, että puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että itse en pystyisi ikinä olemaan parisuhteessa minkään muun kuin suomenkielisen ja suomalaisen kanssa.
Just nimenomaan nuo spontaanisuus ja syvät tunnot on hyviä esimerkkejä.
Luulen, että suomenkieli tai kaikenlainen suomalainen viestintä on osittain myös tietynlainen kulttuuri. Kaikessa viestinnässä on paljon joitain asioita ja merkityksiä, joita ei voi suoraan kääntää toiselle kielelle.
Ihan pelkästään jo sanat "no niin". On niin monta tapaa sanoa noin. Ja jokainen suomalainen tietää varmasti kaikki.
Olen itse tosi huono puhumaan muutenkin, saatikka jos pitäisi jatkuvasti puhua jotain toista kieltä. Se vaatisi ihan hirveästi minulta ja tuntuu, että palan loppuun pelkästä ajatuksesta.:D
No niin. Nou zeg.
Miehen äidinkieli on englanti ja minun suomi. En ollut puhunut vuosiin englantia kun tapasin mieheni. Hyvin silti toisiamme ymmärsimme ja se syvä taso löytyi ihan muut kautta kuin puhumalla. Nyt olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Ongelmia aiheutuu lähinnä harvinaisempien sanojen kanssa. Sanakirjasovellus auttaa siinä :D