Lue keskustelun säännöt.
Ehdota mahdollisia syitä sille, että ihmiset eivät keskustellessa katso minuun päin ja olen ryhmässä näkymätön.
11.03.2021 |
Tämä ilmiö on todellinen.
Kun esim. työssä tapaan asiakkaita ja ihan tuttujakin ihmisiä, joita en näe joka päivä, olen huomannut, että jos seurassani on joku muu, nämä ihmiset POIKKEUKSETTA kohdistavat puheensa näille muille, hakevat normaalisti katsekontaktia heihin, mutta ei juuri koskaan minuun. Jollen itse pitäisi keskustelua yllä, olisin täysin näkymätön.
Joskus ihmiset tuntuvat aidosti unohtavan läsnäoloni.
Näin on sekä miesten, että naisten kanssa. Näin on myöskin, vaikka muut ihmiset seurassani olisivat esim. minua huomattavasti vanhempia naisia.
Baarissa olen näkymätön myös.
Ulkonäöltäni olen sinänsä normaali, olen myös sosiaalinen. Silti jos on joku muu vaihtoehto henkilön kohdistaa huomionsa, hän tekee sen aina.
Minua myös tunnutaan pitävän yksinkertaisena. Joskus näen jonkun yllättyvän, kun sanonkin jotain järkevää ja asiallista.
Mikä on syy?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.
Parasta on se, kun ihmiset jatkuvasti esittävät sinun sanomiasi omina ideoinaan vain muutama minuutti myöhemmin kuin sanoit asian :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun myös näihin näkymättömiin ihmisiin. Joskus huvittaa, kun esim. olen vaihtanut kampausta tyyliin pitkistä tummista lyhyiksu vaaleiksi ja kukaan ei ole huomannut. Mutta työkaverin puolen sentin lyhennystasaus huomataan. Mutta se saa todella taistelemaan kun sanomiset ja tekemiset omitaan. Nykyisin en enää hämmästy ja jätä reagoimatta, jos minun esittämäni asia jätetään noteeraamatta ja tuodaan esille jonkun toisen sanomana tai keksimänä. Aikaisemmin jäin ihmettelmään, että mitä hittoa tapahtui.
Minulle tuntemattomat ihmiset alkavat mielellään jutella johtuen lähestyttävästä ja kiltistä olemuksestani. Ja sellainen "Kyllä on kova pakkanen tänään" -jutustelu luonnistuukin kyllä, mutta olen oikeasti sosiaalisesti todella kömpelö enkä todellakaan mikään vapaamuotoisten puhetilanteiden ystävä, joten jos keskustelut etenevät pidempään, se on täyttä tuskaa tällaiselle sosiaalisesti estyneelle. Ihmiset kuitenkin tykkäävät puhua, koska kuuntelen. Tietty joviaali luonne, aistittava hyväntahtoisuus ja hymyilevyys kompensoivat asiaa. Olen vähän kuin äärimmäisen ujo puheliaan vaatteissa.
Työpaikoilla olen yleensä kova kommentoimaan Asioita, mutta sosiaalinen länkytys, juoruilu ja peli ei kiinnosta. Aiemmin puhuin palavereissa paljon, koska henki oli asiallinen ja asiakommenttejani arvostettiin, mutta nykyjohdon tyyli on niin asiaton ja päätökset sosiaalisiin hierarkioihin perustuvia, ettei yksinkertaisesti vain kiinnosta enää pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset torjuvat yleesä ihmisen, joka ei vaikuta kiinnostuneelta. Eli millainen on elekielesi, torjutko itse toisen, rakennatko tietämättäsi muuria ympärillesi, näytätkö siltä että toinen ihminen kyllästyttää sinua ja odotatko vain että hän lopettaa.
Huom. Tällainen elekieli voi myös olla tiedostamatonta.Entä kuuntelu taito, kuunteletko aidosti mitä toinen sanoo, kysyt mitään, kerrotko mitään osallistutko keskusteluun. Vai seisotko hiljaa. Kun kysyt jotain, puhutko vain sanoaksesi jotain. Oletko kuunneellut toista aidosti, vai miettinyt vain mitä itse sanot seuraavaksi.
Aloita näistä. Muista vanha sanonta: Kiinnostunut ihminen on kiinnostava.
Pitäisi varmaan tehdä joku somekampanja #minäkinolentäällä. Nykyään pitää töihin kuin töihin saada tulla, ja olla vakavastiotettuna vaikka naama olisi tatuoitu kirkkoveneenkuvilla, olla samalla viivalla vaikka tultaisiin kokoukseen glitterasusteessa pukeutuneena vastakkaiseksi sukupuoleksi jne, mutta ei pystytä ymmärtämään sitä että joku voi olla oman alansa asiantunija jolla on painavaa sanottavaa jos hänellä on "vääränlainen" elekieli, tai kasvoissa jotain "outoa" luonnostaan. Sellaista se nykyaika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.
Sitten täytyy miettiä että osuiko ja upposiko oikeasti. Puhuitko siinä vaiheessa kun kaikki jo muutenkin olivat lähdössä, näin käy joskus hyvin ujoille, jotka panttaavat sanottavaansa joskun liian pitkään, niin että juttu jo ehti loppua. Ihmiset jotaka pyrivät myös kiteyttämään kaiken ja saamaan viimeisen sanan ovat väsyttäviä.
Kyse ei ole tuosta, ja noin kuvittelee vain juuri tuo osa porukasta joka noin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.
Parasta on se, kun ihmiset jatkuvasti esittävät sinun sanomiasi omina ideoinaan vain muutama minuutti myöhemmin kuin sanoit asian :D
Tämä on tietnkin luonnollinen jatkumo :D ;)
Itselläni auttoi, kun aloin keskittyä siihen, että katson ihmisiä silmiin rauhallisesti ja itsevarmasti ja hidastan puhetapaani.
Tajusin, että olen aiemmin pälyillyt levottomasti ympärilleni ja höpöttänyt hermostuneen ja epävarman oloisesti, vaikkei itsestäni tuntunut siltä.
Ero on tosi iso aina kun muistan keskittyä tähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset torjuvat yleesä ihmisen, joka ei vaikuta kiinnostuneelta. Eli millainen on elekielesi, torjutko itse toisen, rakennatko tietämättäsi muuria ympärillesi, näytätkö siltä että toinen ihminen kyllästyttää sinua ja odotatko vain että hän lopettaa.
Huom. Tällainen elekieli voi myös olla tiedostamatonta.Entä kuuntelu taito, kuunteletko aidosti mitä toinen sanoo, kysyt mitään, kerrotko mitään osallistutko keskusteluun. Vai seisotko hiljaa. Kun kysyt jotain, puhutko vain sanoaksesi jotain. Oletko kuunneellut toista aidosti, vai miettinyt vain mitä itse sanot seuraavaksi.
Aloita näistä. Muista vanha sanonta: Kiinnostunut ihminen on kiinnostava.
Pitäisi varmaan tehdä joku somekampanja #minäkinolentäällä. Nykyään pitää töihin kuin töihin saada tulla, ja olla vakavastiotettuna vaikka naama olisi tatuoitu kirkkoveneenkuvilla, olla samalla viivalla vaikka tultaisiin kokoukseen glitterasusteessa pukeutuneena vastakkaiseksi sukupuoleksi jne, mutta ei pystytä ymmärtämään sitä että joku voi olla oman alansa asiantunija jolla on painavaa sanottavaa jos hänellä on "vääränlainen" elekieli, tai kasvoissa jotain "outoa" luonnostaan. Sellaista se nykyaika on.
Huonosti johdettuja kokouksia / työpaikkoja, jos hiljaisemmat tai "tapettiin sulautuvat" ohitetaan. Meillä painotetaan esimieskoulutuksissa yksilön kohtaamista yksilönä ja esimerkiksi kokouksissa on käytössä sääntöjä, että kukin osanottaja sanoo vuorollaan vain yhden asian jne.
Omaan silmääni ryhmätilanteissa tai uuden tuttavuuden kanssa jutellessa näyttää minusta siltä, että osalla ei vaan juttu lähde noissa tilanteissa. Heidät helposti ohitetaan ja mukana saattaa olla myös ajatus, että säästetään hänet nyt esiintymiseltä, kun se vaikuttaa niin vaikealta tai stressaavalta hänelle.
HR
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.
Sitten täytyy miettiä että osuiko ja upposiko oikeasti. Puhuitko siinä vaiheessa kun kaikki jo muutenkin olivat lähdössä, näin käy joskus hyvin ujoille, jotka panttaavat sanottavaansa joskun liian pitkään, niin että juttu jo ehti loppua. Ihmiset jotaka pyrivät myös kiteyttämään kaiken ja saamaan viimeisen sanan ovat väsyttäviä.
Kyse ei ole tuosta, ja noin kuvittelee vain juuri tuo osa porukasta joka noin tekee.
Hienoa ettei kyse ole tästä, minulla on työkavereina kuiyenkin muutama arkki tyyppi jotka välillä ihmettelevät tästä samaa, yksi besserwisser, yksi porukan pelle ja hauskuttaka ja yksi joka on aina yrittää opettaa muita eli tavallaam besserwisserin kaltainen. Kukaan näistä ei tunnu oikeasti tamuavan mitä tekevät, mutta keskustelu heidän kanssaan on ahdistavaa ja vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.
Sitten täytyy miettiä että osuiko ja upposiko oikeasti. Puhuitko siinä vaiheessa kun kaikki jo muutenkin olivat lähdössä, näin käy joskus hyvin ujoille, jotka panttaavat sanottavaansa joskun liian pitkään, niin että juttu jo ehti loppua. Ihmiset jotaka pyrivät myös kiteyttämään kaiken ja saamaan viimeisen sanan ovat väsyttäviä.
Kyse ei ole tuosta, ja noin kuvittelee vain juuri tuo osa porukasta joka noin tekee.
Hienoa ettei kyse ole tästä, minulla on työkavereina kuiyenkin muutama arkki tyyppi jotka välillä ihmettelevät tästä samaa, yksi besserwisser, yksi porukan pelle ja hauskuttaka ja yksi joka on aina yrittää opettaa muita eli tavallaam besserwisserin kaltainen. Kukaan näistä ei tunnu oikeasti tamuavan mitä tekevät, mutta keskustelu heidän kanssaan on ahdistavaa ja vaikeaa.
🥳 Sori virheet, nakkisormet puhelimen näppäimillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän oo paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.
Parasta on se, kun ihmiset jatkuvasti esittävät sinun sanomiasi omina ideoinaan vain muutama minuutti myöhemmin kuin sanoit asian :D
Tuolloin voi todeta,että kyseinen henkilö on samaa mieltä ideasta, minkä ensimmäisenä täällä esitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on päinvastainen ongelma: Minä olen (yhä) esiintymiskammoinen ja suorastaan pelkään tuntemattomia ihmisiä ja omaa möläyttelyäni, paniikissa saatan sanoa mitä vain! Yleensä mukavassa tilanteessa osaan kuitenkin esittää rentoa ja mukavaa, asiallistakin, mutta alan heti takeltelemaan jos tulee vähänkään vaikeampi tilanne. Silti minut otetaan mukaan ja minulle selitetään ja silmäni kuivuvat ja kaikki tieto menee ohi korvien, kun minun pitää keskittyä esittämään näitä edellä mainittuja normaalin ihmisen eleitä. Tämä on tosiaan ongelma, olen kuitenkin joskus kokenut myös tuollaista että ohitetaan eikä katsota ja en kyllä osaa sanoa mistä nämä tilanteet johtuvat! En itsekään tiedä miten asioita muille selitän, koska en tosiaan oikein voi keskittyä.
En kuitenkaan (toivottavasti) vaikuta ihan tuolta miltä kirjoitin, mutta traumoja todella pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja esiintymiskammosta on jäänyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.
Parasta on se, kun ihmiset jatkuvasti esittävät sinun sanomiasi omina ideoinaan vain muutama minuutti myöhemmin kuin sanoit asian :D
Teen kokouksissa usein sitä, että kommentoin "kuten XX sanoi blablabla", silloin kun joku on tuonut esille minusta järkevän kannan, mutta se näyttää jääneen huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syystä ei tietoa, mutta älä ota itseesi. 90% ihmisistä on huono tyylitaju, stereotypiset ja opitut eikä itse muodostetut mielipiteet ja käsitykset.
Avauksesi kertoo heti, ettet ole tusina ihmisiä, vaan sinussa on joku poikkeava (edistyksellinen piirre), joka vähän säikyttää näitä paikalleen jämähtäneitä laumaihmisiä.
Nyt kyllä oli niin mielenkiintoinen käännähdys tässä asiassa. Mitenkä tämä edistyksellinen piirre näkyy ihmisessä? Kuka on nähnyt jossain ihmisessä edistyksellisen piirteen? Mielenkiinnosta kysyn. Miten se säikäyttää?
Lainaamasi viesti oli paskapuhetta. Upposi vain hedelmälliseen maaperään, kun siinä kehuttiin tämän ketjun uhreja.
Nauti tilanteesta niin kauan kun voit, itselläni on ikävä kyllä toisinpäin..
Kuulun niihin joiden yli ja ohi puhutaan, mutta kun johonkin on haussa joku avainhenkilö valinta osuu lähes vuorenvarmasti minuun halusinpa tai en. Mielestäni nämä ylitseni puhuvat kokevat keskenään jonkinlaista laumatoveruutta, ja tämä tuntuu olevan hyvin suomalainen ilmiö. Muualla saan valtavasti huomiota, vaikka kielitaidostani epävarmana yritän useinkin vain vetäytyä.
Kokemusteni perusteella voisin väittää, että muualla hieman poikkeavaa persoonallisuutta (ainakin kun siihen liittyy tietty hienotunteisuus) arvostetaan, Suomessa siitä pikemminkin rangaistaan. Kuulen useinkin olevani karismaattinen tai persoonallinen. En tiedä miksi, tiedän vain etten jaksa toitottaa ajatuksiani tai vaatia huomiota osakseni. Olen tehokas ja äänekäs vain, jos olen hyvin vahvasti motivoitunut johonkin hommaan. Silloin ylitseni ei niin helpolla astuta, mutta sitä toivoisi, että hienovaisempikin kommunikointi joskus riittäisi ja että ryhmissä osattaisiin toimia sujuvammin ja tasapuolisemmin kaikkia kunnioittaen.
Minua välillä myös ahdistaa mitätöidyksi tulo. Joskus paljonkin, koska näitä tilanteita on ehtinyt kertyä elämän varrella paljon ja ne ovat jääneet ilman selitystä.
Olen ystävystynytkin yhden tällaisen mitätöijän kanssa, jonkin aikaa meillä oli yhteinen ongelma ratkaistavana. Olen huomannut ettei hänelle edes kahden kesken jutellessa saa menemään perille ainoatakaan ajatusta joka ei tue hänen omia väitteitään. Vaikka hän sattuisi joskus havaitsemaan vastakkaista näkemystä olevan ajatuksen, se ei pysy hänen muistissaan viittä minuuttia pidempään. Hän on täynnä omaa agendaansa ja tarvittaessa hän korottaa ääntään niin, että toinen jää jo sen volyymin vuoksi alakynteen. Tällainen ihminen vain etsii jatkuvasti jotakuta pönkittämään omaa ajatusmaailmaansa, vaikka ulkopuolinen havaitsee ehkä vain sen, että hän kommunikoi vilkkaasti, mikä voi tehdä vaikutuksen. Työpaikalla sellainen itsekeskeisyys on rasite. Häntä ei kiinnosta pätkääkään, vaikka toinen omaisi häntä paljon paremmat tiedot ja pidemmän kokemuksen. Äänekkäimpänä hän helposti saa suurimman kunnioituksen osakseen, paitsi ei niiltä, jotka lähellä olevina joutuvat kokemaan myös sen kääntöpuolen.
Mulla ihan sama!!
Joskus kyllä kun puhun ryhmässä, osa katsoo mua sen aikaa.
Sitten olen taas näkymätön.
Ihan järkyttynyt oon ollut kun naisporukassa kukaan ei katso mua, emäntä sentään välillä.
Muille olen ilmaa.
No kerran huomasin että oli toinenkin dissattu nainen jota kukaan ei katsonut.
Oli koko ajan hiljaa.
Jotkut vetävät kaiken huomion itseensä!!
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vetävät kaiken huomion itseensä!!
... ollen siinä erittäin taitavia, ovatkohan ikänsä harjoitelleet?
Joillakin on karsastusta, silloin on vaikea katsoa silmiin, kun ei oikein tiedä, mihin se toinen katsoo.