Ehdota mahdollisia syitä sille, että ihmiset eivät keskustellessa katso minuun päin ja olen ryhmässä näkymätön.

Itselläni kävi näin, koska en oikeasti halua huomiota enkä konflikteja. Jos sanon jotain, oletan, että se riittää. Olen varmistanut, että asia on kuultu ja se minulle riittä. En ole mikään toimitusjohtaja.

Olen usein sanonut asioiden mönkään mennessä, että minähän kerroin jo aiemmin. Nyt on tullut kuulluksi enemmän.

Olen nuoren näköinen, luullaan usein yli 10 vuotta nuoremmaksi. Olen lähes 40.

nro20

Älä välitä. Jos joku ignooraa kertoo se siitä ettei tällä ihmisellä ole kykyä ottaa kaikkia huomioon. Kyllä kuuntelun taito, katsekontakti ja hyväksyvä hymy ovat tärkeitä sosiaalisissa tilanteissa ja rohkaisee toista puhumaankin jotain. Kaikki eivät vain osaa tätä ja näyttävät oman ajattelemattomuutensa. 

Jos olet niin asiallisen ja tietävän näköinen niin muut luulevat että tiedät kaiken... siksi heillä ei ole tarvetta ottaa kontaktia. 

Jos on aina hiljainen ja vähän syrjäänvetäytyvä tyyppi muutoinkin, niin häneltä palavereissakaan mitään odoteta.  Jos siellä  avaa suunsa niin useimmat hämmästyy ja jopa kiusaantuu.

Vain lähimmät työtoverit, ne jotka tuntevat sen hiljaisemman parhaiten, ottavat hänen sanoistaan kiinni, ja keskustelua saattaa syntyä.

Edelleen on valitettavasti vain niin, että aina hiljaa olevan ihmisen oletaan olevan vähän tyhmä ja tietämätön, ja että hän nyt vaan roikkuu tässä työyhteisössä.

Koskaan ei kannattaisi pitää suutaan kiinni niistä missään kokouksessa tai palaverissa asioista jotka tuntee hyvin ja joista tietää todella paljon. Kannattaa rohkeasti pyytää puheenvuoroa ja ottaa kantaa toisten sanomisiin ja ehdotuksiin, asiallisesti.

Mitä useammin niin uskaltaa tehdä, sitä rohkeammaksi tulee.  Tämä tietenkin edellyttää sitä, että sitä ammattitaitoa ja osaamista on.

Kysymys on vain ollut siitä, ettei ole uskaltanut avata suutaan palavereissa.

Itselläni ihan samoja kokemuksia, ja kuten moni muukin mainitsi, niin minäkin olen hiljaisempi ja pidättyvämpi luonteeltani.

Olen tullut siihen tulokseen, että se riippuu siis täysin omasta käytöksestä ja olemuksesta. Mitä itsevarmempi, ystävällisempi ja välittömämpi on käytökseltään ja ulosanniltaan sekä kehonkieleltään sitä enemmän ihmiset kiinnittävät huomiota ja suuntaavat asiansa sille henkilölle.

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Jos joku ignooraa kertoo se siitä ettei tällä ihmisellä ole kykyä ottaa kaikkia huomioon. Kyllä kuuntelun taito, katsekontakti ja hyväksyvä hymy ovat tärkeitä sosiaalisissa tilanteissa ja rohkaisee toista puhumaankin jotain. Kaikki eivät vain osaa tätä ja näyttävät oman ajattelemattomuutensa. 

On kyllä mahtavaa kaltoin kohtelun jälkeen tavata suuria ihmisiä, joille kaikki lähimmäiset ovat saman arvoisia. Sitten taas jaksaa vähän aikaa.

Itse en katso päin, vaan yli tai ohi ihmisistä, jotka eivät ole yhtä arvokkaita kuin minä. Eli en koe, että he olisivat samanarvoisia ja siten oikeutettuja katseelleni, joka on tarkoitettu vain kunnioittamilleni ihmisille.

Rohkaistukaa, avatkaa suunne silloin kun on jotain todella asiallista sanomista ja ottakaa rohkeasti kantaa asioihin.  Ei sitä kynttilää kannata siellä vakan alla pitää.

Kukaan ei koskaan edes saa tietää teidän mahdollisesti erittäin hyviä ehdotuksia ja mielipiteitä, ellette uskalla suutanne avata.

Se on vaan niin että työporukoissa totutaan siihen, että tietyt tyypit ovat aina hiljaa. Ja sen suunsa avaa, niin suulaimmat ja rohkeimmat jopa kiusaantuvat, että miten tuokin nössö uskaltaa mielipiteensä esittää tai yleensä asiaa kommentoida.

Täytyy vaan uskaltaa yhä useammin suunsa avata ja esittää oma näkemys asioihin.  Mitään muuta ratkaisua ei asiaan ole, muutoin saa istua paleveissa ja tapaamissa aina tuppisuuna.

Edelleen on valitettavasti vain niin, että aina hiljaa olevan ihmisen oletaan olevan vähän tyhmä ja tietämätön

-kuka noin luulee?!? :D:D

Vierailija kirjoitti:

Itse en katso päin, vaan yli tai ohi ihmisistä, jotka eivät ole yhtä arvokkaita kuin minä. Eli en koe, että he olisivat samanarvoisia ja siten oikeutettuja katseelleni, joka on tarkoitettu vain kunnioittamilleni ihmisille.

Samoin. Lisäksi katson vain läpi ja kävelen ylitse, ikäänkuin näitä alempiarvoisia ei olisi edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en katso päin, vaan yli tai ohi ihmisistä, jotka eivät ole yhtä arvokkaita kuin minä. Eli en koe, että he olisivat samanarvoisia ja siten oikeutettuja katseelleni, joka on tarkoitettu vain kunnioittamilleni ihmisille.

elät harhoissa.

Katselin toissapäivänä puoliseiskaa ja järkytyin kun "media ja esiintymisalan osaaja" Peter Nyman ohjeisti miten pitää teamsissa laittaa valo, että olisi mahdollisimman edustuksellisen näköinen, ja miten ilmeilä ettei näytä resting bitch facelta, kun kuulemma kaikkihan siltä näyttävät kun keskittyvät asiaan. Luulisi että nykypäivänä ennemminkin ymmärrettäisiin jättää tuollaiset asiat pois asiantuntijahommista, ja opetettaisiin en lapsetkin keskittymään aiheeseen eikä siihen miltä toinen näyttää.

Olen ihmetellyt samaa. Kerran puin töihin todella värikkäät ja huomiota herättävät vaatteet kokeiluksi, mutta silti eivät ihmiset huomanneet minua vaikka seisoin vieressä. Jostain olemuksesta se kai sitten johtuu?

Ihmiset torjuvat yleesä ihmisen, joka ei vaikuta kiinnostuneelta. Eli millainen on elekielesi, torjutko itse toisen, rakennatko tietämättäsi muuria ympärillesi, näytätkö siltä että toinen ihminen kyllästyttää sinua ja odotatko vain että hän lopettaa.

Huom. Tällainen elekieli voi myös olla tiedostamatonta.

Entä kuuntelu taito, kuunteletko aidosti mitä toinen sanoo, kysyt mitään, kerrotko mitään osallistutko keskusteluun. Vai seisotko hiljaa. Kun kysyt jotain, puhutko vain sanoaksesi jotain. Oletko kuunneellut toista aidosti, vai miettinyt vain mitä itse sanot seuraavaksi.

Aloita näistä. Muista vanha sanonta: Kiinnostunut ihminen on kiinnostava.

Minkä pituisia olette?

Itse olen 156cm ja huomaan, etten saa tarvitsemaani paikkaa ryhmässä koska ihmiset alkavat jutella pääni yli toisilleen. Voisiko tämä olla syynä näkymättömyyden kokemukselle?

Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.

Tunnistan ilmiön. Meillä työpaikalla hiljainen henkilö, joka näyttää osallistuvan sekä työ- että kahvihuonekeskusteluihin kuuntelemalla ja hymyilemällä maireasti eikä anna mitään itsestään. Sinänsä hänessä ei vikaa, mutta kun vaikuttaa imevän muista sisältöä elämäänsä - huom! vaikutelma, ei varmasti totuus - niin joka kerta tekee mieli kääntää hänelle selkänsä.

Vierailija kirjoitti:

Pistän paremmaksi. Noin käy livenä, mutta myös missä tahansa keskustelussa johon osallistun. Kun avaan suuni, vaikka sieltä tulisi maailman järkevin ja asiaansopivin juttu ulos, josta kaikki maailman ihmiset olisivat sitä mieltä että nyt osui ja upposi, niin silti keskustelu loppuu siihen, ja kaikki katoaa. Kukaan ei kommentoi jälkeeni enää mitään, ja komenttini ei saa esim. yhtään tykkäystä tai alapeukkua, vaikka sen ympärillä kaikkia reagointeja olisi 100kpl.

Sitten täytyy miettiä että osuiko ja upposiko oikeasti. Puhuitko siinä vaiheessa kun kaikki jo muutenkin olivat lähdössä, näin käy joskus hyvin ujoille, jotka panttaavat sanottavaansa joskun liian pitkään, niin että juttu jo ehti loppua. Ihmiset jotaka pyrivät myös kiteyttämään kaiken ja saamaan viimeisen sanan ovat väsyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Syystä ei tietoa, mutta älä ota itseesi. 90% ihmisistä on huono tyylitaju, stereotypiset ja opitut eikä itse muodostetut mielipiteet ja käsitykset.

Avauksesi kertoo heti, ettet ole tusina ihmisiä, vaan sinussa on joku poikkeava (edistyksellinen piirre), joka vähän säikyttää näitä paikalleen jämähtäneitä laumaihmisiä.

Nyt kyllä oli niin mielenkiintoinen käännähdys tässä asiassa. Mitenkä tämä edistyksellinen piirre näkyy ihmisessä? Kuka on nähnyt jossain ihmisessä edistyksellisen piirteen? Mielenkiinnosta kysyn. Miten se säikäyttää?