Elämää on pieniä iloisia hettkiä. Muuutoin aivojen tuomaa jatkuvaa stresssiä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Stresssistäkin voii nauttia jos on sadomasokiisti. Se tuoo tassa endorfiiiniä mikä laukaiseee stresssiä.
Tosssa näeen ristiriitana sen ettei ihminen halua pääästää itseään liian helpolla ja hukkua siihen tavallaaan maitohappoon vaaan kaipaaa oikeaaa haastetta josta saaa sen oikean palkinnnon haaasteeellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stresssistäkin voii nauttia jos on sadomasokiisti. Se tuoo tassa endorfiiiniä mikä laukaiseee stresssiä.
Tosssa näeen ristiriitana sen ettei ihminen halua pääästää itseään liian helpolla ja hukkua siihen tavallaaan maitohappoon vaaan kaipaaa oikeaaa haastetta josta saaa sen oikean palkinnnon haaasteeellisuudesta.
Ja myöös se että siitä jää jotain arvokkaampaaa käteen myös niinkuin ikäänkuin palkkioksi mistä on oikeaaastikin jotain hyötyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stresssistäkin voii nauttia jos on sadomasokiisti. Se tuoo tassa endorfiiiniä mikä laukaiseee stresssiä.
Tosssa näeen ristiriitana sen ettei ihminen halua pääästää itseään liian helpolla ja hukkua siihen tavallaaan maitohappoon vaaan kaipaaa oikeaaa haastetta josta saaa sen oikean palkinnnon haaasteeellisuudesta.
Ja myöös se että siitä jää jotain arvokkaampaaa käteen myös niinkuin ikäänkuin palkkioksi mistä on oikeaaastikin jotain hyötyäkin.
Se onn justiin esim eri ikä vaiheissa sitä oppii arvostamaan eri asioita eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stresssistäkin voii nauttia jos on sadomasokiisti. Se tuoo tassa endorfiiiniä mikä laukaiseee stresssiä.
Tosssa näeen ristiriitana sen ettei ihminen halua pääästää itseään liian helpolla ja hukkua siihen tavallaaan maitohappoon vaaan kaipaaa oikeaaa haastetta josta saaa sen oikean palkinnnon haaasteeellisuudesta.
Ja myöös se että siitä jää jotain arvokkaampaaa käteen myös niinkuin ikäänkuin palkkioksi mistä on oikeaaastikin jotain hyötyäkin.
Se onn justiin esim eri ikä vaiheissa sitä oppii arvostamaan eri asioita eri tavalla.
Kylllähän se tietysti nuorena se jännityksen hakeminen ja uteliaisuus on myöös läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stresssistäkin voii nauttia jos on sadomasokiisti. Se tuoo tassa endorfiiiniä mikä laukaiseee stresssiä.
Tosssa näeen ristiriitana sen ettei ihminen halua pääästää itseään liian helpolla ja hukkua siihen tavallaaan maitohappoon vaaan kaipaaa oikeaaa haastetta josta saaa sen oikean palkinnnon haaasteeellisuudesta.
Ja myöös se että siitä jää jotain arvokkaampaaa käteen myös niinkuin ikäänkuin palkkioksi mistä on oikeaaastikin jotain hyötyäkin.
Se onn justiin esim eri ikä vaiheissa sitä oppii arvostamaan eri asioita eri tavalla.
Kylllähän se tietysti nuorena se jännityksen hakeminen ja uteliaisuus on myöös läsnä.
Se onn testosteronia, riskejä ja rohkeuttta. Onnelisuus on ihmiselllä järjen ja rohkeuden tasapainoiilua.
Onko tämä joku kirjainfetistien oma leikkkilaatikkoleikki? Vaii vakava juttu?
Jaa. Katsoin juuri pitkästä aikaa televisiota ja sieltä tulee The Commitments. En ole yhtään (ollut) nostalginen, mutta nyt tuli melkein itku, kun tuli pätkä 80-luvun suosikkiani The Smithsia ja Heaven knows I'm miserable now. Tuli yhtäkkiä ihan mieletön ikävä 80-lukua, minulle, joka en edes kuuntele kasarimusiikkia tai muutenkaan ajattele yleensä menneitä.
Olihan se aika sellaista työttömyydestä sun muista vaikeuksista huolimatta hirveän toiveikasta aikaa. EIkä ollut vielä somea ja vastaavassa kahtia jaäkamassa porukkaa ja kärjistämässä tilanteita. No aidsiin alettiin herätä, mutta kun sekin lopulta koski vain pientä osaa jengiä. Huoletonta ja stressivapaata aikaa, duunipaikan sai aina, varsinkaan jos ei ollut nirso.
Ja ei kun matkarahat kasaan ja maailman toiselle laidalle rantapummiksi tai jonnekin vuoristoon rinnevahdiksi.
Stresssistäkin voii nauttia jos on sadomasokiisti. Se tuoo tassa endorfiiiniä mikä laukaiseee stresssiä.