Koska lapsenne oppi kävelemään ilman tukea?
ja koska tuli ensimmäiset sanat?
Meillä pian vuoden vanha poika ja nyt ahdistaa kun kaikki sukulaiset odottaa kävelemistä ja puhumista kuin kuuta nousevaa. Anoppi soittaa joka toinen päivä ja tiedustelee joko kävellään/puhutaan.
Poika ryömi juhannukseen saakka ja sen jälkeen alkoi kontata, nousta pystyyn ja kävellä tukea vasten samalla viikolla. Nyt konttaa innoissaan ja kävelee brio-kärryn kanssa tai tukea vasten. Kävely on melko vaappuvaa, jalkaterät chaplin asennossa ja usein vaihtaa konttaukseen. " Puhetta" tulee lähinnä " papabababuuoboubo" tyylistä höpötystä. Poika ihan selkeästi ymmärtää puhetta ja ilmaisee eleillä ja äänteillä mitä haluaa. Naapurustossa ei ole ihan saman ikäisiä vaan lähinnä vanhempia tai nuorempia lapsia, eli vertailuja ei (onneksi?) voi tehdä. Poikamme viihtyy tosi hyvin lelujensa parissa ja ulkona tarkkailee toisia lapsia ja ympäristöään. Luonne on sellainen hitaasti lämpiävä, mutta tutustumisen jälkeen on vilkas ja innokas leikkimään.
Tiedän että kaikki lapset kehittyvät eri tahtiin, mutta ärsyttää ihan kamalasti kun suku soittelee ja kyselee, että joko kävellään/puhutaan. Tulee sellainen olo, että pojan pitäisi jo osata, mutta toisaalta oletan että oppii ajan kanssa.
Vähän myös jännittää neuvolaan meno kuun lopussa, kun terkkari on kova arvostelemaan ja sanoo varmasti " eikö vielä kävellä?" .
Ahistaa!
Kommentit (15)
Ymmärrän täysin ahdistuksesi, meillä on kuopus 15kk eikä kävele ilman tukea. Ekat askeleet ilman tukea otti vajaa kaksi viikkoa sitten, eikä sen jälkeen ole juurikaan kävellyt muutakuin tuen kanssa.
Meillä sukulaiset " lohduttaa" että kyllä se vielä oppii, en ymmärrä miksi lohduttelevat (ja kyselevät samaan aikaan) minua ei pätkääkään haittaa se, ettei poju kävele, kävelee kun kerkeää. HÄneltä tulee sanoja ja hienomotoriikka on tosi hyvin kehittynyt, kävely jää siinä vähemmälle huomiolle.
Pahimpia ovat tuntemattomat tädit, jotka tulevat kaupassa katselemaan poikaa ja kun kuulevat iän, sanovat " sinä varmaan sitten jo kävelet" Kun kerron ettei kävele alkaa " kun meídän eskopetteri jo juoksi ja melkein heitti volttia tuossa iässä" Rasittaa jatkuva kommetointi asiasta.
Mareila+ei kävelevä poju 15kk
Meillä on tyttö nyt reilu 1v 4kk, joka otti ekat vapaaehtoiset askeleet tuetta siinä 1v 2-3kk:n iässä. Aiemminkin oli kyllä ottanut pari askelta jos kiinnipitäjä päästi irti, mutta omaa kiinnostusta ei vaan ollut. Tyttö harjoitteli kuukausitolkulla tukea vasten kävelyä, ja 1-vuotislahjaksi saatu taaperokärry sai heti kovaa kyytiä.
Sitten kun inspiraatio löytyi, niin tyttö käveli heti monta askelta itsenäisesti. Nyt viipottaa jo sellaista menoa ettei uskoisi että hän on kävellyt vasta pari kuukautta.
Sanoisin, että mitä myöhempään lapsi oppii kävelemään, sen parempi - silloin taitoa on ehditty harjoitella ja vältytään todennäköisemmin suuremmilta kolhuilta. Vasta 1½-vuotiaana kävelemättömyyttä ryhdytään tutkimaan.
Ekat sanat tulivat juuri ennen 10 kk:n neuvolaa: mamma ja tutte (kaksikielinen tyttö). Nyt osaa jo montakymmentä sanaa. Mutta tässäkin asiassa lapset ovat yksilöitä - jotkut oppivat puhumaan vasta hieman ennen toista syntymäpäiväänsä.
Meinaan nuo muiden ihmisten ihmettelyt. Meillä on maaliskuussa -05 syntynyt neiti ja ottaa ihan satunnaisia askelia ilman tukea. 99 prosenttisesti kylläkin kävelee ilman tukea ja kaikista mieluiten kiitää pepullaan :-D
En ymmärrä mikä " nykytrendi" joillain ihmisillä on että lapsen " tulisi" kävellä 1 vuotiaana. Meillä ei ollut silloin kyllä merkkiäkään kävelystä paitsi jos kädestä piti kiinni.
Esikoinen oppi aikanaan kävelemään 1v3kk iässä, oli luonteeltaan kovin rauhallinen eikä juuri juoksuaskelia ottanut ennen kaksivuotispäiväänsä :) Oppi konttaamaan ja seisomaan tukea vasten 11kk iässä. Puhumaan alkoi myös myöhään, äiti tuli jo vuoden ikäisenä, muut sanat pikkuhiljaa lähemmäs 2-vuotiaana.
Kuopus, varsinainen vauhtipakkaus oppi seisomaan 8kk iässä tukea vasten ja 10kk iässä käveli. Nyt 1v 7kk iässä ei enää kävele vaan juoksee koko ajan ja joka paikkaan... Ekat sanat alkoi tulla noin 1,5 vuotiaana, anna, äitä, mä mä (siis minä minä!), hauva ja vauva, ovat sanat tällä hetkellä.
Eli jokainen aikanaan ja vuoden ikäisen ei vielä todellakaan tarvitse osata kävellä tai puhua. Ottakaa rennosti, taidot tulee aikanaan. Vaikka muistan minäkin miten yltiörauhallisen esikoisen kanssa olin välillä huolissani kun hän kehittyi liikunnallisesti reilusti muita myöhemmin. Nyt hän on muuten erittäin liikunnallinen, nopealiikkeinen ja reipas 4-vuotias!!
Tiedän tuon tunteen ja ärsytyksen/ahdistuksen kun kaikkia kiinnostaa joko vuoden ikäinen osaa kävellä ja puhua!!! Meidän lapsi ei vuoden ikäisenä vielä osannut, nyt 1v2kk kylläkin. Kehitys voi tapahtua tosi nopeesti ja äkkiseltäänkin. Meillä ensimmäiset kunnon askeleet otettiin 13kk iässä ja siitä parin viikon päästä kävely alkoi sujua eikä enää juuri konttaa. Selkeitä sanoja tulee kolme kappaletta ja niitä sitten hoetaankin paljon!!! Kovasti yrittää tapailla sanoja. Eka selkee sana tais olla 13-kuisena kans. Ite " välttelin" mummoille hoitoon viemistäkin varmaan siks et halusin ite nähä ku lapsi oppii kävelemään ja kuulla kun se sanoo jotain " merkittävää" ekan kerran. Nyt on paljon helpompaa kun lapsi taapertaa ja osaa jo ilmaista itseään hieman paremmin vaikkei montaa samaa osaakaan. Ymmärtää puhetta paljonkin ja kovasti elehtii kun " selittää" ite. Meidän lapsonen tykkkää kans leikkiä itekseen kovasti ja on semmonen tarkkailijatyyppi. Lapset on niin erilaisia. Neuvolan tädille napautat sit vaan takas et kyllä se varmasti ennen kouluikää oppii kävelemään! Ja lasket toisten kysymykset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ite taisin aina ehättää sanomaan et tässä on meijän muksu, se on vuoden mutta se ei vielä kävele eikä puhu. Siihen kommenti oli yleensä et ehtiihän sitä vielä... Jännä miten se heti kääntyikin toisin päin!!! Malttia sukulaisille ja vanhemmille hermoja :)
edellisen viestin lähetti lapseni, joka kiikkuu tuossa äidin reittä pitkin syliin ja haluaa kans kirjoitella tietokoneella :-)
Minua ei haittaa se ettei lapsi vielä kävele tai puhu ja yritän olla ottamatta stressiä. Välillä se vaan on vaikeaa, kun ei viitsisi vastata isovanhempien puheluihin, kun tietää mitä heillä on kysyttävää...pitää ottaa vaan toisestakorvastaulos-asenne kyselyihin.
Seuraavaksi alkaa sitten varmaan potta/vaipattomuus-kyselyt ja " joko syö itse" -touhotus, molemmat mummot ovat jo vihjailleet siihen suuntaan, että päiväkuivaksi pitäisi opettaa mahd. pian. Siihen mennessä hankin kyllä jotain kirjallisuutta, jossa pottailu kielletään alle kaksivuotiaalta ja läväytän ne eteen kun tohotus tästä asiasta alkaa:-)
En ymmärrä miksi lapsi ei saisi kehittyä rauhassa, vaan kauhealla kiireellä pitää oppia kaikki mahdolliset asiat.
Nyt pitää mennä, tuleva insinööri hajoittaa stereoita!
Kiitos vielä kerran ja hyvää loppukesää kaikille.
Mä uskon, että lapset tietää itse parhaiten koska heidän on aika oppia jotain. Useimmat mun tuntemat lapset on päästäneet tuesta irti sitten kun heidän lihaksistonsa ja tasapainonsa on kehittynyt niin, että pystyvät pysymään enimmäkseen pystyssä ilman sitä tukea. Tyhmäähän se olisi sitä ennen ryhtyä yrittämään, tulee vain mustelmia ja kuhmuja..
Mäkään en oikein ymmärrä sitä, mikä kiire on oppia kauheasti kaikkea. (Kotiäitinä olen itse asiassa hyvin kiitollinen jokaisesta päivästä joka kuluu niin, että nappula on vielä suhteellisen hallittavissa eikä ainakaan juokse kauhean hurjaa vauhtia karkuun..) Mulle riittää kun näen, että lapsi kehittyy koko ajan ja sillä on älykäs katse. Muissa asioissa luotan neuvolaan ja uskon, että sieltä kyllä kerrotaan jos on joku asia vinossa tai joku taito huolestuttavasti myöhässä.
zel ja 1v tukea vasten kävelevä ja enimmäkseen konttaava nappula
Meidän poika alkoi kävellä ilman tukea 1v3kk ja risat iässä. Ryömimään lähti vähän vajaa 9kk iässä, eli aika myöhään kai. En ollut missään vaiheessa huolissani vaikka kävelytaitoa odotinkin. Sen jälkeen meidän elämä helpotti kovasti. Poika on ollut alusta asti äänekäs - itkuinen mutta myös kova jokelteleen. Sanoin jo aika alussa, että varmaan poika oppii ensin puhuun ja sitten kävelemään. Nyt ikää on 1v10kk ja puhuu 3-4 sanan lauseita koko ajan. On puhunut aika paljon jo 1v6kk ikäisestä ja ennen sitäkin tuli sanoja.
Kyllä jokainen lähtee ajallaan kävelemään. Meidän poika oli sitä sorttia, että halusi olla taidostaan täysin varma ennen kuin otti sen käyttöön. Ei juurikaan kaatuillut kun lähti viimein kävelemään.
Poika 1 v 1 kk otti ensiaskeleet tuetta kolme viikkoa sitten ja nyt viime päivinä on kävellyt sellaisia parin metrin matkoja. Poika aloitti tuen kanssa kävelemisen n. 9 kk iässä joten kaikki ovat jo kuukausia kyselleet ärsyttävyyksiin asti että joko se kävelee. Minusta oli hyvä että poika harjoitteli rauhassa, koska nyt meno on melko vakaata. Puhetta pojalla tulee myös paljon, mutta sanoista ei juurikaan saa selvää. Joskus erottuu " äiti" , " auto" tai " tiigrr" (Tikru niminen kissa). Ryömimään poika alkoi reilu 7 kk iässä ja oppi samalla nousemaan istumaan. 8 kk iässä nousi seisomaan tukea vasten. 10 kk konttaamaan ja 11 kk nousemaan seisomaan tuetta. Kääntymään selältä vatsalleen ja toisinkin päin poika oppi muuten vasta puoli vuotiaana mutta siitä eteenpäin on kaveri pitänyt vanhemmat kiireisinä. Em. taitojen lisäksi poikanen osaa mm. kiivetä ihan itse tuolin kautta ruokapöydälle ja sitä kautta ikkunalaudalle.
Zelille, että olen aivan samaa mieltä näiden kahden lapsen kokemuksen perusteella. Meidän juniori on selvästi HARJOITELLUT kaikkia taitojaan pitkään ja hartaasti. Samana päivänä kun nousi ekaa kertaa ilman tukea (ikää se 14kk) otti ekat askeleet, sen jälkeen ei juurikaan ole kävellyt, mutta seisomaan nousee tosi usein ja hakee tasapainoa ihan selvästi. Uskon myös, että lapsen luonteella on suuri merkitys.
Ja juu näin kotiäitinä olen myös hyvin onnellinenm, kun tuota kuopusta on edes vähän helpompi hallita, niitä päiviä, kun juoksee pojan perässä tulee ihan tarpeeksi ;)
Mareila+Pojat 1v ja 5v
Nasulina:
Meinaan nuo muiden ihmisten ihmettelyt. Meillä on maaliskuussa -05 syntynyt neiti ja ottaa ihan satunnaisia askelia ilman tukea. 99 prosenttisesti kylläkin kävelee ilman tukea ja kaikista mieluiten kiitää pepullaan :-D
En ymmärrä mikä " nykytrendi" joillain ihmisillä on että lapsen " tulisi" kävellä 1 vuotiaana. Meillä ei ollut silloin kyllä merkkiäkään kävelystä paitsi jos kädestä piti kiinni.
SIISPÄ ei kävele ilman tukea kuin ihan satunnaisesti! Pari askelta esim. iskältä äidille kun olen kädet ojossa vastassa. Nyt vasta on alkanut kävellä puita pitkin mutta edelleen mieluiten kiitää pepullaan. Olen kuullut että tämä peppukiito viivästyttää kävelyn oppimista, meidän neiti kun ei ole eläissään konttaillut.
Peesaan edellisiä kirjoittajia että viisastahan tuo on, lapsi ei selvästikään ole vielä valmis kävelyyn ja irroittaa sitten kyllä kädet kun on ITSE siihen valmis. Neitimme on muutenkin melkoisen rauhallinen, " tutkailija" tyyppinen kova höpöttelijä :)
Muita ihmisiä asia kyllä kummastuttaa (ja välillä kyllä itseänikin....) ja etukäteen jo hiukan " hirvittää" puolitoistavuotis neuvola. Meillä kun aika " niuho" neuvolantäti :/
1-vuotissynttäreiden aikaan ei vielä kävellyt, mutta 1 v 1 kk iässä käveli jo - eli lähti sitten aika nopeasti, kun sille päälle sattui. Neuvolan puolellahan odotetaan kävelyä tuonne 1 1/2 vuoden ikään asti ja sitten saa lähetteen fysioterapiaan. Muun muassa kaverin lapsi oppi kävelemään vasta melkein 1 1/2 -vuotiaana ja nyt on hyvinkin liikunnallinen parivuotias.
Ihmiset ovat aika hulluja noiden odotustensa kanssa. Meillä vuoden ikäisestä ihmeteltiin, että " miten se ei vieläkään puhu" . Ihmisillä ei ole oikein käsitystä siitä, mitä tahtia lapset oppivat (myös jos omat lapset ovat isoja, niin aikaperspektiivi on jotenkin hämärtynyt). Tuosta kävelystä joskus luin, että suurin osa lapsista oppii sen parin kuukauden sisällä yksivuotispäivän jälkeen, eli vajaan vuoden ikäinen kävelijä on pikemminkin lähtenyt varhain liikkeelle.
Totta kai kävely ja puhuminen ovat isoja etappeja lapsen elämässä, joten niitä odotetaan. Meillä on 1 v 5 kk pojalla puhetta vielä aika vähän, mutta kuulemma puheen alkamista saisi rauhassa odotella ihan tuonne kahden vuoden ikään asti.
esikoinen: käveli tuetta 13-kuisena, ekat 2 sanaa 10-kuisena (hauva, ätti)
keskimmäinen: käveli tuetta 16-kuisena, ekat sanat 12-kuisena (hauva, auto)
kuopus: käveli tuetta 14-kuisena, ekat sanat tuli tosi aikasin ja nyt kohta 16-kuisena tytöllä on jo 76 sanaa =))
Meillä siis puhuminen on ollut toi " juttu" ja liikkuminen vähän hitaampaa. Kuopus tosin on ihan hirveä vipeltäjä ja huimapää mutta keskimmäinen esim edelleen (3v) on tosi varovainen liikkumisissaan.
Tiedän että on tosi vaikeaa jos kaikki ihmettelevät ja kummastelevat. Yritä kuitenkin muistaa että jos lapsi on perusterve niin sitten kun hän on siihen valmis niin kävelee ja puhuu! Ei sillä ole oikeasti mitään väliä käveleekö 9-kuisena vai 18-kuisena ja onko 1-vuotiaana 100 sanaa vai 1 sana!! Tai siis on sillä tietysti monen asian kannalta merkitystä mutta lapsen ja vanhempien arvoa ei mitata kävelyssä eikä sanojen määrässä.
poikamme (s.15.9.04) seisoi juhannuksena ensimmäistä kertaa ilman tukea ja otti elokuun lopussa ensimmäiset tuettomat askeleensa kohti soitaa puhelinta. yksittäisiä sanoja alkoi tulla alku vuodesta. tosin minä ja isä ymmärsimme varmaan kuten sinäkin jo aiemmin mitä lapsi haluaa. oikeastaan vasta viimeisen kuukauden aikana on alkanut tulla enemmän puhetta, siis siten että viikossa tulee useita uusia sanoja.
tyttömme (s.22.9.05) nousee tukea vasten seisomaan ja ottaa askeleita tuettuna. muuta ei vielä ole havaittavissa, ei siis puhetta tai muuta. jotenkin toisen kanssa ei vaan jaksa stressata niin paljoa kehityksestä. kaikkihan ne terveet lapset ovat kuitenkin oppineet puhumaan ja kävelemään, ennemmin tai myöhemmin...
ymmärrän kyllä ahdinkosi. esikoisen kanssa naapurin rouva jolla oli hieman vanhempi oma lapsi kyseli kanssa koko ajan joko ja joko ja miksi...voimia!