Lue keskustelun säännöt.
Miten käsittelette häpeän tunteita?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Yritän muistuttaa itteeni että oon ihminen ja inhimillinen ja virheitä sattuu. Yritän ymmärtää ja kuunnella sitä tunnettaa et mitä häpeen ja miks. Saatan yrittää muuttaa omaa sisäistä puhetta vaikka tällaseks: En tiedä enkä osaa kaikkea ja mulla on opeteltavaa ja se on ihan fine. En oo vääränlainen tai huono vaan kyseessä on tunne joka menee joskus ohi. Oon rakkauden arvoinen vaikken oliskaan täydellinen.
Ihanaa itse-empatiaa, tosi hyvä vinkki. Uskon, että empaattisesti kasvatetut lapset eivät tunne häpeän aiheuttamaa itseinhoa ylitsepääsemättömästi vaan osaavat kääntää häpeäntunteen kehittymiseen. Jokainen tekee joskus virheitä, pitää olla oikeus myös tehdä parannus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en häpeä mitään.
Omituista ajatella että on ihmisiä jotka eivät tunne häpeää. Aluksi tulee mieleen että oletpa onnekas mutta ehkei sittenkään. Häpeääkin tarvii.
Ainoa keinoni näyttää olevan vatvoa noloja asioita yöaikaan maailman tappiin asti samalla pohtien voiko maa alle valua tai pitäisikö varata menolippu vaikka Timbuktuun ja pysyä siellä erakkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en häpeä mitään.
Omituista ajatella että on ihmisiä jotka eivät tunne häpeää. Aluksi tulee mieleen että oletpa onnekas mutta ehkei sittenkään. Häpeääkin tarvii.
Tai sitten elän omien moraalisääntöjeni mukaisesti lipsumatta niistä eikä siis tule tarvetta tuntea häpeää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en häpeä mitään.
Kaikki häpeävät jotain. Eri asia on, miten tuon tiedostaa ja kuinka vahva häpeän tunne on. Toiset voivat päästä helpommalla. Häpeän tunne riippuu omista moraalikäsityksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään.
Lapsuuteni -60 luvulla oli kurjaa, erittäin köyhää , ahdistavaa, pelottavaa ja raskasta.
Ehkä oma mieli suojelee minua, koska en muista varhais lapsuudestani juuri mitään.
Vain jotain yksittäisiä asioita, mutta nekin ovat varmaan jonkun kertomia minulle.
En muista juuri mitään niistä vuosista kun olin alle 8 vuotias.
Sen jälkeen muistan kyllä, mutta vuodet olivat samaa kaaosta, että en ole varma, mikä asia tapahtui minäkin vuonna.
Nyky mittapuulla, minulla ei ollut lapsuutta.
Eikä sellaista nuoruuttaan kuin tavallisesti on.
Lähdin kotoa kun olin 16 v...ilman minkäänlaista turvaa, koulutusta, suunnittelua tulevasta.
Olin aina itse itsestäni vastuussa.
Koska häpeä johtunee lähinnä itseluottamuksen "puuttumisesta", niin lääke häpeään löytynee siitä, joka lisää itseluottamusta. Yleensä, mitä enemmän ihmisellä on kokemusta, sitä enemmän on myös itseluottamusta, joten lääke häpeään on häpen tunteen aiheuttaneen asian toistaminen ja siinä onnistuminen.
En tiedä kun en häpeä mitään.