Eron jälkeen mies elää kuin suhdetta ei olisi ikinä ollutkaan

Sun on käsiteltävä ero itsesi kanssa, et voi odottaa toiselta keskustelua, jos hän ei siihen pysty.

Jos olette eronneet, niin kuuluneeko tuo sinulle paljoakaan? Vai vieläkö pitää saada jatkaa kontrollointia?

Mieshän sanoi että rakkaus loppui. Miksi sitäkin pitäisi käsitellä? Eikö se muuten aukene sinulle?

Jos itse ajattelet noin, niin sitten sinun varmaan pitää ero käsitellä? Ei se toinen voi sitä kuitenkaan puolestasi tehdä. Minä jätin mieheni 15 vuoden liiton jälkeen, ei draamaa, mutta ei mitään syytä olla yhdessä enää. Ero oli minulle kivuton ja helppo koska en kokenut menettäväni mitään, ei siinä ollut kauheasti käsiteltävää. Mies käsitteli asiat itse omalla tavallaan ja omien läheistensä kanssa - minä en enää heihin eron jälkeen kuulunut, ja se on ok. Hyvissä, mutta hieman etäisissä väleissä ollaan yhä.

Ei tuossa siis auta kuin ottaa itse vastuu itsestään. Mies taas kantaa vastuun omasta valinnastaan olla käsittelemättä asiaa sen kummemmin. 

Märehtimäänkö hänenkin pitäisi jäädä? Tapansa kullakin. Todennäköisesti hän löytää pian uuden.

Ei ex-miehesi voi enää paapoa tunteitasi.

Ei exän kuulu sun kanssa jutella, kyllä sillä on varmaan joku jonka kanssa asiaa käsittelee. Nyt sun olisi hyvä mennä vaikka terapiaan keskustelemaan. Tsemppiä.

Eksäni oli sellainen että hyppi suhteesta toiseen koska ei osannut olla yksin. Ei käsitellyt ollenkaan erojaan.

Olet sairas tarrautuja. Jätä mies rauhaan

Vierailija kirjoitti:

Eksäni oli sellainen että hyppi suhteesta toiseen koska ei osannut olla yksin. Ei käsitellyt ollenkaan erojaan.

Mistä sinä tiedät, osaako ap:n mies käsitellä erojaan vai ei? Me tiedämme vaan sen, ettei hän halua vatvoa asiaa ap:n kanssa. Emme muuta.

En minä ainakaan ole halunnut eron jälkeen nähdä enkä kuulla toisesta enää ollenkaan. En edes yli päästyäni. Kaduttaa edelleen vuosia myöhemmin koko suhde typeryydessään.

Vierailija kirjoitti:

Eksäni oli sellainen että hyppi suhteesta toiseen koska ei osannut olla yksin. Ei käsitellyt ollenkaan erojaan.

Jaha, toinen takertuja ilmoittautui. Perustakaa ap:n kanssa vertaistukiryhmä missä voitte yhdessä vatvoa erojanne ja kytätä eksiänne.

Joo tietyllä tasolla voi yrittää käsitellä.. Mutta mutta.. Sanotaanko näin, että tuskin saat haluamiasi vastauksia.

Itse jäin tyhmänä roikkumaan useaksi vuodeksi kaverisuhteeseen exän kanssa. Toki erossa sanoi, että rakastaa vieläkin eikä tiedä vaikka haluaisi palata yhteen. Todella typerää ajankulua. No jäi ihan hyviä muistoja eron jälkeenkin (käytiin esim. Ulkomailla) , mutta itseään siinä vaan kiduttaa. Yhtään sen fiksummaksi en eron syistä ikinä tullut. Vaikka varmaan käsiteltiin tsiljoona kertaa. Kaikki kielsi.

Jos mies kerran jätti, todennäköisesti hän käsitteli asian jo ennen eropäätöstään.  Varsinkin, jos ei jättänyt toisen naisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni oli sellainen että hyppi suhteesta toiseen koska ei osannut olla yksin. Ei käsitellyt ollenkaan erojaan.

Jaha, toinen takertuja ilmoittautui. Perustakaa ap:n kanssa vertaistukiryhmä missä voitte yhdessä vatvoa erojanne ja kytätä eksiänne.

Tämä on ilkeää, ja turhaa. 

Ap:n suhteesta emme tiedä mitään, mutta jos kyseessä on pitkä suhde, niin kyllä silloin ollaan sille toiselle mielestäni velkaa se, että asiasta keskustellaan, eikä vain ilmoiteta että "sori rakkaus loppui, moikka". Se, että ihminen joka on ollut kaikkein läheisin, katoaa yhtäkkiä täydellisesti, voi olla herkemmälle ihmiselle todella traumaattinen kokemus. 

Kyllä minusta mies on ihan selkeästi antanut syyn eroon jos on kertonut että rakkaus on loppunut. Ja ymmärrän kyllä miestä, en minäkään (nainen) jaksanut eroa vatvoa enää exän kanssa. Ihan työstin asiaa itsekseni ja pääsin sen yli ja jatkoin elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni oli sellainen että hyppi suhteesta toiseen koska ei osannut olla yksin. Ei käsitellyt ollenkaan erojaan.

Jaha, toinen takertuja ilmoittautui. Perustakaa ap:n kanssa vertaistukiryhmä missä voitte yhdessä vatvoa erojanne ja kytätä eksiänne.

Sinä olet ilkeä.

Jos itse olet erojen suhteen kuin tuuliviiri tai muuten vaan et mieti, miksi-mitä-miltä-ja kuinka, niin ei se tarkoita sitä, että sinä olet oikeassa ja toiset vääräss.

Mene pois siis purkamasta pahaa oloasi ja riittämättömyyttäsi. Sillä sitähän tuo on, jos ainao, mitä osaat sanoa on tuo toisen haukkuminen takertujaksi.

Onneksi ei tarvitse olla sinun pöksyissäsi, sillä luulenpa, että et ole kovin pidetty ihminen. Ähäkutti.

Vierailija kirjoitti:

Mieshän sanoi että rakkaus loppui. Miksi sitäkin pitäisi käsitellä? Eikö se muuten aukene sinulle?

No harvemmin se rakkaus itsestään loppuu. Kyllähän siihen joku syy vaikuttaa. Olisi reilua erotilanteessa kertoa asia suoraan, varsinkin jos on ollut pidempi parisuhde. Vaikka se kirpaisisi. Parempi sekin kuin elää epätietoisuudessa.

Minut vaimo jätti erinäisten tekosyiden ja itsekkyyden varjolla yli 10 vuoden avioliiton jäljeen eikä suostunut käsittelemään eroa kanssani mitenkään. Nuo tekosyytkin kuulin sitten sukulaisiltaan kautta rantain ja vaan hymähdin niille todeten että jokainen voi sanoa ja ajatella mitä itse haluaa. Meillä oli lapsia ja ero olisi ollut ruma ellen olisi antanut niin paljon lasten takia periksi. Ja voin kertoa käyneeni psykologin puheilla useampaan kertaan jotta selvisin tuollaisesta yksipuolisesta erosta.

Toisaalta voi ajatella, että vaikka eron hetkellä asiaa pitää haluaisi käsitellä syvällisesti niin aika parantaa siinä mielessä, että kun oma elämä jatkaa kulkuaan niin jossain välissä ne eksän höpinät eivät enää jaksa kiinnostaa.

Kuuluu eron tuskaan, että tekisi mieli käsitellä asiaa ja kysyä sekä vastata mitä tahansa. Tuska siitä hiljalleen laimenee ja toinen muuttuu merkitykseksi. Muistot kultaantuvat. Tuon takia rakkaudella ei juuri merkitystä olekaan. Aina unohtaa ja aina voi vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu eron tuskaan, että tekisi mieli käsitellä asiaa ja kysyä sekä vastata mitä tahansa. Tuska siitä hiljalleen laimenee ja toinen muuttuu merkitykseksi. Muistot kultaantuvat. Tuon takia rakkaudella ei juuri merkitystä olekaan. Aina unohtaa ja aina voi vaihtaa.

Korjaus: merkityksettömäksi*