Onko naisvaltaisella hoitoalalla saikuttamisen kulttuuri?

Oman kokemuksen mukaan saikuttamiseen on aika korkea kynnys, koska sijaisia on vaikea saada lyhyellä varoajalla ja jossei sijaista saada, hommaa joudutaan pyörittämään vajaalla miehityksellä. Joten itse koin saikuttamisen hyvänkin syyn takia vaikeaksi, koska tiesin työkavereiden olevan pulassa sen myötä. Ja samaa ajattelutapaa oli muillakin havaittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos työyhteisö voi hyvin, saikuttelu vähäistä.

Jos töissä on kivaa, tulee vähemmän nilkannyrjähdyksiä, murtumia, haavoja, ripulia, syöpiä, nivelrikkoja...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä omia hommia kukaan hoida sairasloman aikana, joten kynnys jäädä on hyvin korkea.

Riippuu vähän minkälaista hoitoalan hommaa tekee, mutta ei osastolla makaavat omat potilaat jää hoitamatta, eli kyllä joku muu hoitaa ne hommat.

Aika harva hoitaja hoitaa nykyään potilaita. Useimmat ovat hiirennäpyttelijöitä.

Aika harva? Olisiko nyt vähän liioittelun makua.

hiukan voi liioitella, mutta suuntaus on tuo.

No itse voin tehdä tietotyöläisenä duunia etätöissä (siis ennen koronaankin) vähän puolikuntoisenakin. Jos on vaikka vähän vielä flunssaa tai vaikka vatsa pikkaisen vielä sekaisin jonkun pöpön jäljiltä, niin ei se täällä kotosalla haittaa. Sen sijaan ystäväni vastasyntyneiden teho-osastohoitaja ei voi mennä töihin jos oireilee yhtään vaikka näitä yllämainittuja.

Lisäksi, työ on fyysisesti vaativaa. Nilkka paketissa pienen nyrjähdyksen jäljiltä voi kyllä hakata tietisikkaa, mutta ei seisoa koko päivää.

Tosi paljon on lisääntyneet saikut nyt koronan takia. Sen päälle vielä muut taudit, fyysiset krempat ja työntekijöiden korkea ikä. Ja uupumus, jonka takia tulee yleensä kuukausien sairasloma. Sanoisin että kynnys jäädä saikulle on madaltunut viime vuoden aikana reilusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työyhteisö voi hyvin, saikuttelu vähäistä.

Jos töissä on kivaa, tulee vähemmän nilkannyrjähdyksiä, murtumia, haavoja, ripulia, syöpiä, nivelrikkoja...?

Työyhteisö voi hyvin jos resurssit on kohdillaan. Vähemmän fyysisiä vaivoja jos tehtäisiin enemmän parityötä (esim kotihoito, jossa on puutteelliset työskentelyolosuhteet) ja hoitajan ei tarvitsisi kiirehtiä, kiireessä tulee helposti ”unohdettua” se vähäkin ergonomia, kun yrittää vain selviytyä työtehtävästä toiseen.

Lisäksi työohjaus pitäisi olla viikottaista, jossa saa purettua hankalat asiat eikä ne jää omaan päähän pyörimään, pitää olla aikaa puida niitä työyhteisön kanssa. Harvalla on niin kova nahka ja pää että pystyy unohtamaan ne lukuisat omaisten haistattelut, lyönnit asiakkailta ja oman työetiikan rikkomisen joka vuorossa. Ne jää pyörimään omiin ajatuksiin ja jossain vaiheessa murtuu vahvempikin, kun tarpeeksi haukutaan.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan saikuttamiseen on aika korkea kynnys, koska sijaisia on vaikea saada lyhyellä varoajalla ja jossei sijaista saada, hommaa joudutaan pyörittämään vajaalla miehityksellä. Joten itse koin saikuttamisen hyvänkin syyn takia vaikeaksi, koska tiesin työkavereiden olevan pulassa sen myötä. Ja samaa ajattelutapaa oli muillakin havaittavissa.

Olet siis se vanha jäärä, joka ennen koronaa tuli aina flunssassa töihin tartuttamaan muita ja kehui ettei ole ollut 50 vuoteen saikulla.

Jos puhutaan niistä hoitajista joihin hoitajamitoitus vaikuttaa, niin kyllä työ on fyysisesti raskasta ja usein huono työergonomia. Selkävaivat on aika yleisiä tämän takia. Lisäksi pikku flunssassa ei voi töihin tulla, ei varsinkaan korona-aikaan mutta ei myöskään ennen sitä, koska tavallinenkin flunssa voi olla kohtalokas hauraalle vanhukselle. Tämä lisää saikkujen määrää. Lisäksi edelleenkin naiset useammin hoitaa lasten sairastelut, mikä on kyllä älytöntä jos nainen on hoitoalalla koska poissaolot kuormittaa työkavereita kohtuuttoman paljon. Kyllä varmasti hoitajien joukkoon niitä saikuttajia mahtuu, mutta myös niitä, jotka painaa töitä oman terveytensä kustannuksella. Huono johtaminen ja työilmapiiri lisää saikkujen määrää ja hoitoalalla huono johtaminen on valitettavan yleistä, työntekijää ei juuri arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon on lisääntyneet saikut nyt koronan takia. Sen päälle vielä muut taudit, fyysiset krempat ja työntekijöiden korkea ikä. Ja uupumus, jonka takia tulee yleensä kuukausien sairasloma. Sanoisin että kynnys jäädä saikulle on madaltunut viime vuoden aikana reilusti.

Eikä ole madaltunut. Hoitajat ovat aina olleet saikkuprinsessoja

Tottahan se on että hoitajat edustavat suurinta ryhmää saikutuslomissa. Kuitenkin pitk.osastoilla omaiset hoitavat heidän työnsä, hoitsut istuvat suurimman osan omassa huoneessaan.

Sitten alkaa ahdistaa jos joutuu hoitamaan potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon on lisääntyneet saikut nyt koronan takia. Sen päälle vielä muut taudit, fyysiset krempat ja työntekijöiden korkea ikä. Ja uupumus, jonka takia tulee yleensä kuukausien sairasloma. Sanoisin että kynnys jäädä saikulle on madaltunut viime vuoden aikana reilusti.

Eikä ole madaltunut. Hoitajat ovat aina olleet saikkuprinsessoja

Kyllä on madaltunut. Ja niitten jotka haluaa saikuttaa on nyt entistä helpompi väittää että on kurkku kipeä, ei voi tulla töihin, ei tarvitse edes yrittää kuulostaa erityisen sairaalta.

Meillä hoitoalan työpaikassa ei kyllä ns. saikuttelua ole. Ennemminkin ollaan töissä, vaikka olisi miten kipeä selkä, huono vointi ja itkettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos te miehet synnyttäisitte ja olisitte hoitoalalla niin tämäkin saataisiin korjattua. Ei voi kuin ihmetellä miten pihalla miehet on naisen elämästä, kehon toiminnasta ja siitä mitä naisena olo tarkoittaa elämässä. Meillä on ihan eri maailma kun ei voi vastuuttomasti liidellä miten lystää ja keho on jatkuvassa muutostilassa.

Raskauden ja synnytyksen tuomat terveyshaasteet toki ymmärrän. Viesti toki käsitteli vain synnytystä, mikä ei sairauspoissaoloissa juuri näy (paitsi jos synnytys alkaa huomattavasti liian aikaisin).

Muuten ihmetyttää, että viesttit kehon jatkuvasta muutostilasta naisilla saa peukutuksia. Olisi kyllä kiva tietää, mitkä ne naisen kehon jatkuvat muutostilast on, joiden takia ei voi liidellä miten lystää..., - eli naiset eivät siis voi tehdä asioita niin kuin miehet? 

Meillä on töissä entinen lähihoitaja ja näköjään ne infektiot seuraavat myös kokonaan toiselle alalle.

Taitaa olla lakisääteisiä saikkupäiviä ainakin kuukauden verran vuodessa. Tehokasta työaikaa näyttää muutenkin olevan 5 tuntia päivässä.

Miespuolisten esimiesten p3rs3ttä nuolemalla näyttää kuitenkin olevan varma työpaikka.

Turhaan saikuttajan tunnistaa aina yhdestä lauseesta. Tämä lause on... "Onko parempi, että tulen töihin tartuttamaan kaikki muutkin?"

Myös niitä syyllistetään, jotka eivät jää kotiin joka kerta kun aamulla aivastavat. Syy on siinä, että he saavat turhaan saikuttajat näyttämään... Turhilta saikuttajilta :)

Vierailija kirjoitti:

Turhaan saikuttajan tunnistaa aina yhdestä lauseesta. Tämä lause on... "Onko parempi, että tulen töihin tartuttamaan kaikki muutkin?"

Myös niitä syyllistetään, jotka eivät jää kotiin joka kerta kun aamulla aivastavat. Syy on siinä, että he saavat turhaan saikuttajat näyttämään... Turhilta saikuttajilta :)

Meillä taas turhaan saikuttajan tunnistaa siitä, että jos joku ei mene hänen toivomallaan tavalla, niin seuraavana päivänä ollaan pois jollain tekaistulla syyllä esimerkiksi mahatauti. Nyt on koronan takia jostain syystä rauhoittunut saikuttelu, mutta kiukuttelee sitten töissä työkavereille, kun ei saanutkaan lomaa haluamaansa ajankohtaan, ei saanut sitä tiettyä viikonloppua vapaaksi, joutui jouluksi töihin tms. Ja kaikki on ollut ihan perusteltavissa, miksi ei joku asia sovi. Jos on viime joulun ollut kaikki pyhät vapaana, niin et sinä tänä jouluna ole. Jollain on niin vaikea ymmärtää ja ollaan niin itsekkäitä ja ajattelemattomia!

Todennäköisesti

Meillä nuoret miehet saikuttaa. Nuoret miehet saikuttaa eniten ja työnteko kiinnostaa niitä vähiten.