Lapsi puree lyö ja heittelee tavaroilla mutten saisi neuvolan mukaan pitää väkisin kiinni vaan hoitaa tilanteen puhumalla

Kyllä saat! Siinä vaiheessa kun lapsi satuttaa itseään tai muita, tai rikkoo tavaroita, sinun PITÄÄ pysäyttää hänet fyysisesti. Anna riehua ja huutaa turvallisesti sylissäsi, rauhoittele, mutta jätä selvittelyt puheella vasta siihen kun tilanne on rauhoittunut. Huutaessaan lapsi ei pysty ottamaan vastaan sanallisia ohjeita, joten siinä tilanteessa vain rauhoittelet ja turvaat. Jälkeenpäin kerrot miksi sinun piti pitää kiinni, miksi ei voi toimia kuten lapsi teki, kuuntelet lapsen version tapahtuneesta, annat sanat tunteille mitkä käytöksen takana oli jos lapsi ei vielä itse osaa, mietit yhdessä lapsen kanssa miten seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa voisi toimia. Tietenkin lapsen ikä huomioiden nämä keskustelut. Ei mitään monimutkaista pikkulapselle. Lyhyesti ja selkeästi, ja muista kehua aina oikein toimimisesta niin vahvistat hyvää käytöstä. Ennakoi tilanteita, niin vältät helpommin mm nälästä tai väsymyksestä johtuvan kiukun. Pyri huomaamaan positiivinen käytös, jätä negatiivinen huomiotta silloin kun siitä ei ole vaaraa kenellekään eikä lapsi riko mitään. Lapsi oppii nopeasti että hyvällä käytöksellä saa huomiota, turhalla kiukuttelulla ei. Luota itseesi, ja pysy rauhallisena ja johdonmukaisena niin kaikki hoituu kyllä. T.lastenpsykiatrian sh

Pitäähän supernannykin kiinni,sellaset terveiset neuvola tantoille.

Kyllä loppuis temppuilu mun käsissä,lyhyeen.

Pia P avuksi paikalle💜

Onko koko neuvola tässä tapauksessa yksi lapseton terkka? Kysäisepä häneltä, onko hänellä itsellään lapsia, ja montako jos niitä on.

Pyydä lähete kasvatusneuvolaan, sillä puhuminen ei paljon tuon ikäiselle auta. Tai ethän sinä kertonut lapsen ikää, mutta ilmeisesti alle kouluikäinen.

Joku syy sillä lapsella on tähän. Todennäköisesti teidän välinen vuorovaikutus eikä se korjaannu sillä, että alat pitää kiinni.

Tarvitset apua vanhemmuuteen heti.

Vierailija kirjoitti:

Onko koko neuvola tässä tapauksessa yksi lapseton terkka? Kysäisepä häneltä, onko hänellä itsellään lapsia, ja montako jos niitä on.

Pyydä lähete kasvatusneuvolaan, sillä puhuminen ei paljon tuon ikäiselle auta. Tai ethän sinä kertonut lapsen ikää, mutta ilmeisesti alle kouluikäinen.

Kyllä puhuminen, ohjaaminen, ennakointi ja mallintaminen auttaa oikein hyvin. Tietenkään silloin ei puhuta kun on ”tilanne päällä”. Uhmaikä on normaali kehitysvaihe, mutta lasta pitää auttaa omien vahvojen tunteidensa kanssa kun hän ei vielä itse niitä ymmärrä, eikä hallitse. Säätelytaidot kehittyvät aikuisen mallintamisen ja sanoittamisen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Joku syy sillä lapsella on tähän. Todennäköisesti teidän välinen vuorovaikutus eikä se korjaannu sillä, että alat pitää kiinni.

Tarvitset apua vanhemmuuteen heti.

Voi kuule, eiköhän se syy ole ihan normaali uhmaikä! Ap on varmasti ihan kelpo äiti, joka on saanut kokemattomalta terveydenhoitajalta huonoja neuvoja. On ihan normaalia että pienet neuvolaikäiset lapset ei vielä hallitse tunteitaan ja käyttäytymistään. Niiden harjoitteleminen on vasta alussa. Ap:lle sanoisin että toimit ihan oikein kun autat lastasi pitämällä kiinni kun hän tarvitsee sitä. Se luo hänelle turvaa. Hän tietää että äidin apuun voi luottaa kun itse ei vielä pärjää omien tunnekuohujensa kanssa.

Lapseni oli todella aggressiivinen ikävuosina 4-7v. Kyllä pidin kiinni, jos satutti minua tai muita tai rikkoi tavaroita. Oli fyysisesti rankkaa, olin itse ihan hiestä märkä, sillä lapsi oli todella raivokas ja voimakas. Sisaruksia usein pelotti. Tuntui aika raskaalle itsestä nuo ajat, mutta ihan selvästi lapsi tarvitsi voimakkaassa fyysisessä raivossaan ja pahassa olossoon vielä voimakkaamman aikuisen. On aina ollut helposti suuttuva ja fyysinen muutenkin. Pidin kiinni, lapsi raivosi ja kun muuttui itkuksi, pidin sylissä, lohdutin ja juteltiin, miten voisi jatkossa toimia toisin, kun tulee hyvin vihaiseksi. 

Lapsi on nyt lähes aikuinen ja on noiden ikävuosien jälkeen aina ollut tosi kiltti, tunteellinen ja hyväsydäminen lapsi. Edelleen on hyvin fyysinen ja harrastaan monipuolisesti kontaktilajeja sekä unelmoi vapaaottelijan urasta, mikä ei sinänsä yllätä yhtään. 

Pitää kehittää lapsen tunnetaitoja sanoittamalla. Vapaudenriisto ei auta mitään ja voi sitä paitsi olla lasun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koko neuvola tässä tapauksessa yksi lapseton terkka? Kysäisepä häneltä, onko hänellä itsellään lapsia, ja montako jos niitä on.

Pyydä lähete kasvatusneuvolaan, sillä puhuminen ei paljon tuon ikäiselle auta. Tai ethän sinä kertonut lapsen ikää, mutta ilmeisesti alle kouluikäinen.

Kyllä puhuminen, ohjaaminen, ennakointi ja mallintaminen auttaa oikein hyvin. Tietenkään silloin ei puhuta kun on ”tilanne päällä”. Uhmaikä on normaali kehitysvaihe, mutta lasta pitää auttaa omien vahvojen tunteidensa kanssa kun hän ei vielä itse niitä ymmärrä, eikä hallitse. Säätelytaidot kehittyvät aikuisen mallintamisen ja sanoittamisen avulla.

Olen se, jolla oli hyvin aggressiivinen lapsi. Ei siinä hirveästi ennakoitu, kun lapsi suuttuu sekunnissa. Minulla on myös toisenlaisia lapsia, joilla vihantunne tulee hitaammin ja heillä asia on eri. Mutta kun lapsi on nopea tunnereaktiossaan, on joskus täysin mahdotonta ennakoida. Siinä vaiheessa kun itse ymmärrät, että tässä on vaaranpaikka, lapsi on jo mahallaan takomassa nyrkillä lattiaa ja kun näkee sinun lähestyvän tai kuulee puhuvan, hyppää ylös ja lähtee raivoissaan juoksemaan sohvalle, jossa viha yltyy entisestään. Kun menet selvittämään tilannetta tai puuttumaan sohvatyynyjen heittelyyn, lapsi käy päälle. 

Olin ihan varma, että olin epäonnistunut äitinä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että minulla oli erittäin tulinen lapsi ja päinvastoin olinkin hyvin onnistunut hänen kanssaan ja että kun systemaattisesti jatkoin kiinnipitämistä ja juttelua, kasvoi lapsesta edelleen hyvin tunteellinen lapsi, mutta joka oppi hillitsemään hienosti itseään. Ongelmia ei tosin koskaan ollut kodin ulkopuolella ja jos siellä olisi ollut jotain, olisin hakenut apua.  

Vierailija kirjoitti:

Pia P avuksi paikalle💜

Tuskin sentään tarvitaan. Eiköhän ap pärjää ihan omin neuvoin, kunhan jättää neuvolan kyseenalaiset ohjeet omaan arvoonsa, ja luottaa enemmän omaan intuitioonsa ja arviointikykyynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koko neuvola tässä tapauksessa yksi lapseton terkka? Kysäisepä häneltä, onko hänellä itsellään lapsia, ja montako jos niitä on.

Pyydä lähete kasvatusneuvolaan, sillä puhuminen ei paljon tuon ikäiselle auta. Tai ethän sinä kertonut lapsen ikää, mutta ilmeisesti alle kouluikäinen.

Kyllä puhuminen, ohjaaminen, ennakointi ja mallintaminen auttaa oikein hyvin. Tietenkään silloin ei puhuta kun on ”tilanne päällä”. Uhmaikä on normaali kehitysvaihe, mutta lasta pitää auttaa omien vahvojen tunteidensa kanssa kun hän ei vielä itse niitä ymmärrä, eikä hallitse. Säätelytaidot kehittyvät aikuisen mallintamisen ja sanoittamisen avulla.

Olen se, jolla oli hyvin aggressiivinen lapsi. Ei siinä hirveästi ennakoitu, kun lapsi suuttuu sekunnissa. Minulla on myös toisenlaisia lapsia, joilla vihantunne tulee hitaammin ja heillä asia on eri. Mutta kun lapsi on nopea tunnereaktiossaan, on joskus täysin mahdotonta ennakoida. Siinä vaiheessa kun itse ymmärrät, että tässä on vaaranpaikka, lapsi on jo mahallaan takomassa nyrkillä lattiaa ja kun näkee sinun lähestyvän tai kuulee puhuvan, hyppää ylös ja lähtee raivoissaan juoksemaan sohvalle, jossa viha yltyy entisestään. Kun menet selvittämään tilannetta tai puuttumaan sohvatyynyjen heittelyyn, lapsi käy päälle. 

Olin ihan varma, että olin epäonnistunut äitinä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että minulla oli erittäin tulinen lapsi ja päinvastoin olinkin hyvin onnistunut hänen kanssaan ja että kun systemaattisesti jatkoin kiinnipitämistä ja juttelua, kasvoi lapsesta edelleen hyvin tunteellinen lapsi, mutta joka oppi hillitsemään hienosti itseään. Ongelmia ei tosin koskaan ollut kodin ulkopuolella ja jos siellä olisi ollut jotain, olisin hakenut apua.  

Ymmärrän. Olin muotoillut viestini epäselvästi, pahoittelut siitä. Olet täysin oikeassa siinä että tilanteet tulevat usein nopeasti ja ennakoimattomasti. Tarkoitin ennakoinnilla lähinnä sitä, että on sensitiivinen ja pyrkii omassa toiminnassaan huomaamaan ja huomiomaan lapsen tunnetiloja ja vireystilaa. Jos siis lapsi on vaikka väsynyt, voi raivarin (ehkä) välttää muokkaamalla omaa toimintaansa, ja välttämällä lapseen kohdistuvia vaatimuksia. Tällä tavalla ”madaltamalla kynnystä” voi joskus (ei aina) päästä eteenpäin. Kiinnipitäminen on ehdottomasti oikein silloin kun lapsi ei pysty ottamaan sanallista ohjausta vastaan. Lapsi on usein itsekin kauhuissaan kun ei hillitse omaa raivoaan, ja on melkeinpä heitteillejättö sellaisessa tilanteessa jättää lapsi selviytymään vaikeista tunteistaan omassa varassaan.

Mitä lapsi oppii, jos vain pidät kiinni? Ei ainakaan oikeaa tapaa toimia.

Jos kysessä on ollut neuvolan terveydenhoitaja niin ei hänellä välttämättä ole ammattitaitoa/koulutusta antaa neuvoja tuollaiseen tilanteeseen. Valitettavasti kaikki eivät tunnista osaamisensa rajoja.

Voi niitä aikoja jolloin itse sain luunapin otsaan tai risusta kintuille. Silloin meni oppi perille. Nykyaikana vaan lässytetään. Piste.

Lähetä se mieroon.

Väkivaltaa ei tule hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsi oppii, jos vain pidät kiinni? Ei ainakaan oikeaa tapaa toimia.

Oppii sen että aikuisen apuun voi luottaa kun ei vielä osaa itse hallita voimakkaita tunteitaan. Eikä tässä ketjussa kukaan ole edes ehdottanut että VAIN pidetään kiinni. Tottakai tilanteet käydään läpi jälkeenpäin ja haetaan parempia toimintamalleja jatkoon yhdessä lapsen kanssa.

Risun antaminen maksaa noin 1000 euroa + lasu tutkinnat. Ei paha hinta.