Yliarvostetut kirjailijat

Vierailija kirjoitti:

Paul sheldon. Misery kirja sarja yli romanttista.

Hän on kärsinyt jo tarpeeksi, ei saa pilkata.

Perustelkaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Katja Kettu, kirjaa ei pystynyt lukemaan.

Tommi Kinnunen, täysin yliarvostettu.

Olen kyllä Tommi Kinnusesta eri mieltä, minusta ovat hyviä. Sopivasti historiaa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Antti Tuuri

Tuurilla on joukossa heikompiankin teoksia, mutta tuoreemmista esimerkiksi Ikitie on aivan loistava. Alkupään teokset ovat tasaisesti hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Anna-Leena Härkönen

Härkösen romaanit ovat toistaneet itseään jo pitkään, päähenkilö on aina enempi vähempi angstinen ja ongelmainen kaupunkilaisnainen ja kirjojen tunnelma on yhtä kireä kuin päähenkilönsäkin. Dialogi, jonka kirjoittamisen Härkönen on yleensä taitanut, on sekin ollut enemmän piiloaggressiivista kuin viihdyttävää sanailua. Juhannusvieras vuodelta 2006 on ollut viimeinen lukemani Härkösen romaani, jossa on syvyyttä, koskettavuutta ja ideaa. Sen jälkeen hänellä alkoi nykyinen angstivaihe. Hänen kolumninsa ovat sen sijaan loistavia, niitä tykkään lukea edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Paul sheldon. Misery kirja sarja yli romanttista.

Laiska paska. Onneksi se sairaanhoitajatar sai motivaation takaisin.

Juha Vuorinen.

Laura Lindsted, Oneiron ----wtf?

Antti Hyry.

Uuni. Kertoo jostain uunin muuraamisesta. Hyvin yksityiskohtaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Paolo Coelho. Rakentaa elämänfilosofiansa onnittelukorttirunojen oivalluksista ja myy kuin häkä. Jessus.

Piti tulla sanomaan samaa. Täysin sisällötöntä roskaa.

Sohvi Oksanen. Laadutonta scheibaa.

Suomalaiset kirjat sodan jälkeen ovat tylsiä. En tajua kuka jaksaa niitä lukea. Muuan kirjailija sanoi, että pitää kuulua poliittisesti oikeaan puolueeseen jos haluaa saada kirjansa julkaistuksi.

Okei, selvisi kerralla.

Mikä kulttuurin rappio.

Vierailija kirjoitti:

Antti Hyry.

Uuni. Kertoo jostain uunin muuraamisesta. Hyvin yksityiskohtaisesti. 

Jaarittelun maailmanennätyskirja 😬

Vierailija kirjoitti:

Paolo Coelho. Rakentaa elämänfilosofiansa onnittelukorttirunojen oivalluksista ja myy kuin häkä. Jessus.

TÄMÄ!! Raivostuttava pskaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kirjat sodan jälkeen ovat tylsiä. En tajua kuka jaksaa niitä lukea. Muuan kirjailija sanoi, että pitää kuulua poliittisesti oikeaan puolueeseen jos haluaa saada kirjansa julkaistuksi.

Okei, selvisi kerralla.

Mikä kulttuurin rappio.

Ai niin kuin Sinuhe Egyptiläinen (1945)? 

Camilla Läckberg ja Liza Marklund tulee ekoina mieleen. Luokattoman huonoa tekstiä juonenkäänteitä. Lisäksi ärsyttää, kun kirjailijat on tunkeneet omat (muka coolit) alteregonsa kirjoihin. Nuohan myy kuin hökä, etenkin Läckis, en kyllä ymmärrä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paul sheldon. Misery kirja sarja yli romanttista.

Laiska paska. Onneksi se sairaanhoitajatar sai motivaation takaisin.

No enpä tiedä, minusta se Miseryn kuolleistaherättäminen mehiläisallergiaan vedoten oli typerä juonenkäänne, ihan kuin jostain saippuasarjasta. Miseryn paluu on muutenkin yliarvostettu kirja, jota Harlekiinien lukijat ylistävät lähinnä siksi, että siinä on poikettu kaavasta sen verran, että mukana on vähän goottilaisia elementtejä. Sheldonista tuli julkkis sen sieppaushomman takia, minkä jälkeen kirjoja myytiin entistä enemmän, mutta sisällöllisesti ne ovat samaa huttua kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kirjat sodan jälkeen ovat tylsiä. En tajua kuka jaksaa niitä lukea. Muuan kirjailija sanoi, että pitää kuulua poliittisesti oikeaan puolueeseen jos haluaa saada kirjansa julkaistuksi.

Okei, selvisi kerralla.

Mikä kulttuurin rappio.

Ai niin kuin Sinuhe Egyptiläinen (1945)? 

Tiesittekö, että Sinuhe ei olisi oikeasti Waltarin kirjoittama. Tarina kertoo, että löysi kirjoituksen roskiksesta, johon teki hiukan muutoksia. Selittänee sen miksi eroaa niin paljon Waltarin muusta tuotannosta mm. Komisario Palmuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna-Leena Härkönen

Härkösen romaanit ovat toistaneet itseään jo pitkään, päähenkilö on aina enempi vähempi angstinen ja ongelmainen kaupunkilaisnainen ja kirjojen tunnelma on yhtä kireä kuin päähenkilönsäkin. Dialogi, jonka kirjoittamisen Härkönen on yleensä taitanut, on sekin ollut enemmän piiloaggressiivista kuin viihdyttävää sanailua. Juhannusvieras vuodelta 2006 on ollut viimeinen lukemani Härkösen romaani, jossa on syvyyttä, koskettavuutta ja ideaa. Sen jälkeen hänellä alkoi nykyinen angstivaihe. Hänen kolumninsa ovat sen sijaan loistavia, niitä tykkään lukea edelleen.

Minun mielestäni taas hän on yksi niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita jolla ei ole tarvetta sievistellä eikä maiskutella tekotaiteellisella scheissella. Kirjailija joka ainakin minut saa nauramaan ääneen jollain havinnollaan elämästä jossain vaiheessa lukukokemusta, ja se on oikeasti aika helskutin hyvin.

Äidinkielenopettajani rakasti Rosa Liksomia, mutta en usko , että olisi päästänyt Rosan lukiosta läpi jos olisi kirjoittanut kuin kirjoissaan. Itse en tajua yhtään mitä niissä tapahtuu.