Teidän perheen säännöt?

Lisään vielä, että halusin olla tarkka ja antaa lapsille sääntöjä siksi koska kaipasin lapsena niitä. Koen että säännöt ja rutiinit tuo lapselle turvaa.

Ap

Itselläni ei ollut sääntöjä eikä oikeastaan lapsillanikaan. Oikeastaan vain, että omat sotkut yhteisistä tiloista siivotaan, koulutyö hoidetaan eikä ketään kiusata tai puhuta rumasti. Lapset jo teinejä.

No ei ole kauheasti tuollaisia sääntöjä, mutta rajat tietysti on. On meillä pelipäivät, mutta esim. nyt hiihtolomalla saa pelata joka päivä. On karkkipäiväkin (perjantai), mutta voi karkkia olla joskus muulloinkin. Ajatus tarkoista säännöistä ei tunnu oikein omalta. 

Nukkumaan mennään tiettyyn aikaan. Ruoka syödään tiettyyn aikaan, toista ei lyödä, tönitä, nimitellä jne.. Jos tehdään jotain pahaa. Siitä joutuu vastuuseen ja itse korvaamaan..

Vierailija kirjoitti:

Nukkumaan mennään tiettyyn aikaan. Ruoka syödään tiettyyn aikaan, toista ei lyödä, tönitä, nimitellä jne.. Jos tehdään jotain pahaa. Siitä joutuu vastuuseen ja itse korvaamaan..

Herkkuja, limuja, mehuja ym syödään vain viikonloppuna. Ja silloinkin kohtuudella. Ruoka on terveellistä. Ei pizzoja ym.

Perheen säännöt = naisen säännöt

Naisen säännöt = naisen sanelemat säännöt

Miehen säännöt = naisen sanelemat säännöt

Ei oikeastaan ole sääntöjä, rutiineja toki joista voidaan poiketakin silloin tällöin turvallisuuden tunteen siitä kaatumatta. Itselleni suurinta turvaa on se että pystyy mukautumaan ja muuttamaan rutiinejaan. Sen haluan myös välittää lapsille.

16 vuoden aikana on ollut erinäisiä sääntöjä ja juttuja sen mukaan kun on ollut tarvetta. Lapsikohtaisia eli vähän eri sääntöjä ja juttuja ollut. Meillä neljä lasta ikähaarukassa 16-3-vuotta.

Esikoisella ollut varmaan tiukimmat säännöt? Ja sitä seuraavalla. Toki erityislapsia niin säännöt olleet vähän erilaisia kuin tavislapsilla ja eri tavalla pakollisia.

Esikoinen ei esim saanut jossain vaiheessa katsella ollenkaan piirrettyjä joissa taistellaan kun ne jäivät hänellä päälle. Kesti aika pitkään tuo.

Ruutuajoista oltiin joskus tarkempia.

En ole mikään "natsimutsi" enkä jaksa mitään kovin ehdotonta juttua.

Niin on menty että arki toimii ja kaikilla on perheessä hyvä ja rento olla.

Kotiintuloajat on oikeastaan ainoat joista olen tarkka.

Niissä on neuvotteluvaraa ja teinit viihtyvät kotona joten ei ole tarvinnut vääntää.

Niin ja pleikan pelaamisesta ja ylipäänsä pelaamisesta on säännöt.

Säännöt on sovittu teinien kanssa ja nykyään toimii ilman vääntöä eli lopettavat pelaamisen silloin kun on sovittu ja aloittaa kun on sovittu.

Mutta joo, tilanteen mukaan mennään. Jos tarvitsisi tiukempaa otetta niin sitten kiristetään mutta muuten eletään normaalia elämää.

Meillä on teiniperheessä kotiintuloajat, toki niistä joustetaan tarvittaessa, sovitut hommat pitää hoitaa, koulu pitää hoitaa. Asioista keskustellaan ja pitää olla rehellinen. Jos hölmöilee, se myönnetään. Pahempaa on jäädä kiinni valehtelusta, kuin myöntää että nyt tuli hölmöilyä. Ei ole tarvinnut vääntää teinien kanssa, he tietävät, että luottoa löytyy, jos vaan itse toimivat sen mukaisesti että voin luottaa. Ulkona ollessa puhelimeen vastataan ja ainao voi ja pitää tulla kotiin. Nyt jo aikuinen lapsi on äärimmäisen fiksusti käyttäytynyt, yksi ylilyönti on ollut alkoholin kanssa, sekin aikuisena. Nuorempi 16v on kokeillut, on rehellisesti sen myöntänyt. Pidän tärkeänä keskusteluyhteyden säilyttämistä. Pleikkarista ei tarvitse riidellä myöskään

Ei meillä ihan hirveästi sääntöjä ole. Mitä nyt tuollaista, että kuunnellaan vanhempia ja ollaan fiksusti. Ei sotketa ja jos sotkua kuitenkin tulee niin siivotaan. Kotiintuloaikoja ei vielä ole, mutta isompina tarvitsevat varmasti sellaiset. Sehän riippuu siitäkin missä asuu, jos asuu maalla ja lapset viettävät aikaa omalla tontilla, ei varmaan tarvitse sopia tiettyä aikaa jolloin on viimeistään oltava kotona. Jos asuu kaupungissa ja lapset viettävät aikaa naapurustossa niin kotiintuloaika on ihan hyvä, ei tarvitse lähteä etsimään. Pienet lapset ei meillä ota omatoimisesti mitä tahansa välipalaa ilman lupaa ainakaan, ei siis ennen yhteistä ateriaa syödä välipaloja, jolloin ruokaa menee hukkaan. Koulun jälkeen tietysti saavat itse valita kun iltapalaa joutuu odottamaan. Vedellä läträtään kylppärissä. Hampaat pestään ennen nukkumaanmenoa. Onhan meillä nyt joitain, ei kuitenkaan mitään yksityiskohtaista sääntölistaa. Autossa pidetään turvavyö kiinni eikä tapella takapenkillä. Koiran pitää antaa olla rauhassa kun se on omassa pesässä, koiralle ei saa syöttää salaa herkkuja, koiraa ei saa päästää sänkyyn. Nyt ei meinaa tulla muuta mieleen. Bussikuskille sanotaan kiitos, kaupassa pitää käyttäytyä. Telkkarista ja pleikkarista lapset ei välitä niin hirveästi, että olisi tarvinnut niitä rajoittaa. En oikein usko, että rajoitukset kaikkiin lapsiin toimikaan koska kiellettyhän on sitten entistä hauskempaa ja vetää puoleensa. Mieluummin siis harhauttaa hyödyllisempien asioiden ääreen jos mahdollista, lapset mm. lukevat, piirtävät ja soittavat soittimia ja jumppailevat, leikittävät koiraa. Kesäisin ovat paljon pihalla. Someja heillä ei vielä ole paitsi Whatsapp ja sillä on kielletty soittamasta videopuheluita kysymättä ensin kaverilta sopiiko se. Eivät myöskään saa kuvata/videoida mitään ja lähettää kavereille ilman lupaa. Kännykät on sellaiset peruspuhelimet, joilla ei ole muuten selainta (mies jotenkin poisti sen lapsilta) mutta wa toimii, ne ovat yleensä säilössä eteisessä, mutta jos lapsi kulkee harrastuksiin/luistelemaan niin voi ottaa mukaan. Ja kotona voi jonkin verran kavereille soitella, mutta pääasiassa pidetään vielä "kännykänpitopaikassa".