Onko normaalia että on kausia elämässä joina ”ne” ovat perässäsi

Demo it vai? Ei😁

Ei ole.

Kannattaako mennä sekaantumaan henkimaailman asioihin? Et voi tietää mitä örkkejä sieltä tulee ja miten niistä pääsee eroon. "Ne" on sun seuralaisena sitten lopun ikääsi.

Poliisit, ulosotto vai kylän kissat?

Alussa se on kuin rasahdus pimeydessä. Aistisi valpastuu. On aivan kuin joku seuraisi perässäsi. Pienistä jutuista huomaat että jokin on pielessä. Se kääntynyt hammastikku työpöydällä. Valvontakameran äänetön surina kun sen linssistö seuraa liikkeitäsi kaupungilla. Ihmiset jotka tuijottavat liian pitkään. Ihmiset supisevat sinusta keskenään ja kohottavat kaulusta puhuakseen piilotettuun mikrofoniin. kun menet tivaamaan mitä he tietävät sinusta he kohtelevat sinua kuin hullua ja ovat kuin eivät tietäisikään. On aivan kuin olisi menettämässä järkensä ja se on juuri se mitä ”ne” haluavat sinun ajattelevan. Se on ansa joilla sinun täytyisi ilmoittautua lääkärille. Parempi linnoittuatua muutamaksi kuukaudeksi ja antaa pölyn laskeutua. Sitten kun ”niiden” taajuusssäteilyä ei ole havaittavissa pistorasioista, voi taas liikkua ihmisten ilmoilla.

.

Kyllä se helpottaa kun ne muuttaa omilleen. Kukaan ei enää seuraa, eikä huuda vessanoven takana ÄITIII.

Itse pääsen NIISTÄ aina parhaiten eroon, kun menen piiloon sairaalaan. Se on viimeinen paikka, mistä osaavat etsiä. ;)

zersetzung

Niitä kannattaa kyllä varoa, vuorata seinät foliolla, tukkia postiluukku, peittää jääkaapin piilokamera ja vetää verhot kiinni.

Pukamatko?

Epänormaaleilla on kyllä näitä harrastekerhoja, mutta ei niiden elämä siitä kirkastu.

Kun kerran menit sekaantumaan huumekauppaan, niin kyllä se on normaalia saada heidät perääsi.

Pronominirock

Jehovat? Ei kantsi sekaantua, sen verran vähän taivaspaikkoja tarjolla.

Vaikka Jumalan Sana oliskin joillekin tarpeen.

Vedä ne varovasti yksitellen pois perästäsi ja pese huolella seuraavaa ”kautta” varten.