Miten ottaa vastaan fakta että vaikka sinulta kestäisi 10, 20 tai 90 vuotta tehdä asioita se kaikki pyyhkiytyy pois

Se kaikki on mulle arvokasta.

Ja sitten sillä ei ole minulle mitään väliä.

Asiat, joita ei voi muuttaa, täytyy vain hyväksyä.

Mutta jos sinun on vaikea käsitellä ajatusta, tee jotain mikä ei pyyhkiydy pois. Kirjoita vaikka kirja.

Sen takia on tärkeä jättää jotain jälkeen. Osana maailmaa. En puhu lapsista vaan oikeasti jotain tärkeää, josta voi olla jälkipolville hyötyä esimerkiksi. ja mistä tiedät että pyyhkiytyy pois vaikka ruumis maatuu?

Niii no mäen nyt ainakaan näe järkeä jatkaa elämää. Kokoelämä itseasiassa ollut laitsvaaa ja nöyryyyyttävää. En muista kun ehkä muuutman onnellisen hetken josssain kaukaisuudessa jos sittäkään, niiissäkin aina stressi siiinä ettei niissä ole mitään rakentavaaa.

Ei kaikki pyyhkiydy pois. 

Kyllähän omaiset käyvät läpi vainajan päiväkirjoja, valokuvia, kirjeitä ja muita muistoja. Jos joku on sinua rakastanut, et pyyhkiydy heidän mielestään kuoleman hetkellä, vaan muistosi jää elämään. 

90% ihmisistä ei ajattele noin.

Jokainen koittaa "Saada nimensä historiaan". Tämä näkyy työelämässä, somessa ja vapaa-ajalla.

Kuka muistaa edes kaikkia Suomen Presidenttejäkään ulkoa, vaikka ovat näennäisesti jotain saavuttaneetkin?

Entä kuka osaa luetella suurimpien yritysketjujen luojia ja heidän historiaansa (Hackmann, Fiskars, jne?

Noidenkin luojat ovat saavuttaneet näennäisesti jotain, eikä porukka edes tiedä näistäkään 99,9%:sti mitään.

Näin se vain menee, että harva saa nimensä / materiansa pysyvästi historiaan niin, että hänestä porukka osaa sanoa muuta, kuin nimen yli sadan vuoden jälkeen.

Mitäpä osaisit sanoa, mitä Aristoteles, Kungfutse, tai nykypäiväänkin oikein hyvin osuva herra Louis Pasteur sai aikaiseksi?

Tai kun rakennattekauniin talon, saatte lapsia ja keksitte heille kivat nimet. Sairastut vanhemmiten muistisairauteen, et muista enää taloa, etkä lapsia.

Harhaa. Jos olet kuspiä, teet niin tehokkaasti vahinkoa että suvussasi se aiheuttaa ongelmia ainakin 100 vuotta ja senkin jälkeen tekemättä jättämiesi hyvien asioiden puute vaikuttaa. 

Vastaavasti, jos olet hyvä ihminen, se vaikuttaa myös yhtä lailla, vaikka kukaan ei tajuaisi mistä se henkinen ja taloudellinenkin pääoma on kertynyt, jonka sinä kokosit ja autoit ympäristöäsi toimimaan samoin. 

Siksipä en teekään mitään.

.

.

T: Sanna

N. 50 vuoden päästä aivot yhdistetty tietokoneisiin osalla ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Tai kun rakennattekauniin talon, saatte lapsia ja keksitte heille kivat nimet. Sairastut vanhemmiten muistisairauteen, et muista enää taloa, etkä lapsia.

Talo ja lapset eivät lakkaa olemasta vaikka minä en niitä muista. Berkeley oli väärässä, ei sillä ole väliä kuuluuko kaatuvasta puusta ääni jos kukaan ei kuule. Se puu on nurin joka tapauksessa. 

Minä aina välillä haikeana muistelen lapsuuden kesiä mummolassa. Kun mummot oli huivimummoja. Puuhellalla lämmitettiin ruoka ja saunassa peseydyttiin vadeilla ei suihkussa. Vaari opetti vanhanajan taitoja ja mummo kertoi nuoruudestaan. Heistä jäi paljon kuolemansa jälkeen ❤️

Mua ei kyllä yhtään kiinnosta se, muistetaanko mun jotenkin mun kuoleman jälkeen vai ei. Voitko, aloittaja, tai joku muu samoin ajatteleva selittää tarkemmin, mikä tuossa ahdistaa.

tämän sivun nimi on vauva.fi. vauva. ei tuu mitään mieleen? johdattelen vielä: sukupolvet.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kyllä yhtään kiinnosta se, muistetaanko mun jotenkin mun kuoleman jälkeen vai ei. Voitko, aloittaja, tai joku muu samoin ajatteleva selittää tarkemmin, mikä tuossa ahdistaa.

Ei se että kukaan ei muista nimeäsi vaan se että elämäntyösi, olipa se kuinka briljanttia tahansa, valuu hukkaan. Universumin lämpökuolemassa kukaan ei tiedä mitään tieteestä eikä taiteesta. Kaikki on valunut pois ja hiipunut tummuuteen. Miksi tehdä mitään kun kaikki on loppujen lopuksi turhaa vain?

ENn tiedä onko se sitten lapsesta saaakka jatkunut uniongelma vai adhd vaiii mikä mutta esim sellainen asioiden jäsentely ja rationaalinen pohdinta mikä kuuluu ja näkyy normaalin ihmisen käyttäytymisessä niin on puuutuunut itseltä.