Lue keskustelun säännöt.
Lapseton - miten toivuit erosta?
06.03.2021 |
Tuo lapseton on otsikossa ihan vaan siksi, että ajattelisin sen tekevän eronneen arjesta erilaista.
Tilanne tämä. Olen saanut tarpeekseni rakkaudettomasta suhteesta. Mies sanonut myös, että tunteet mua kohtaan kaverilliset - välittää, mutta ei ole koskaan tuntenut mitään suurta rakkautta.
Millaista elämänne on ollut eron jälkeen - ekat kuukaudet ja entäs sitten kun useampi vuosi jo erosta.
Pidittekö exän kaverina - mies sanonut joskus, että jos joskus ero tulee, toivoo että pysyn osana elämäänsä. Itse en tuota ymmärrä, miksi pysyisin.
Näin korona-aikana pelottaa myös yksinäisyys... jääminen neljän seinän sisään. Entä jos masennun ja elämä ei anna mitään hyvää.
Kertokaa kokemuksia. Haluaisin uskoa, ettei elämä ollut nyt tässä.
Kommentit (9)
En ole eronnut, mutta ajattelin nyt kuitenkin tsempata. Sulla on varmaan ystäviä, sukulaisia, joiden kanssa voit jutella, vaikkei nyt livenä pääsekään näkemään. tee kotona kivoja juttuja, jolloin saat muuta ajateltavaa. Suosittelen, että jos on joku kaveri lähellä, käykää yhdessä lenkillä. Itse olen kahden kaverin erossa ollut näin apuna, paljon lenkkeilyä, juttelua, raitista ilmaa. :) Sanoivat jälkeenpäin, että siitä oli iso apu.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, ja jos mie sanoo, ettei ole koskaan rakastanut, tuntuisi kurjalta enää edes yrittää korjata, vaikka aina ensin itse ehdotan että kommunikoinnilla pääsee hyvin vauhtiin.
Korona voi vähän vaikuttaa, ettet pääse baariin ottamaan niitä ylilyöntejä kuten kaikki aina eron alussa... Mutta se voi olla ihan hyvä juttu :D. Nyt ei tarvitse tehdä muuta kuin keskittyä omaan hyvinvointiin. Kyllä sä pärjäät, mikset pärjäisi.
Tsemppiä kovasti. Alussa kirpaisee, mutta lähestulkoon jokaisen erotapauksen kohdalla jonka olen itse läheltä nähnyt, se on aina ollut oikea päätös ja olo on parempi jälkeenpäin.
Valoa kevääseesi! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, mutta ajattelin nyt kuitenkin tsempata. Sulla on varmaan ystäviä, sukulaisia, joiden kanssa voit jutella, vaikkei nyt livenä pääsekään näkemään. tee kotona kivoja juttuja, jolloin saat muuta ajateltavaa. Suosittelen, että jos on joku kaveri lähellä, käykää yhdessä lenkillä. Itse olen kahden kaverin erossa ollut näin apuna, paljon lenkkeilyä, juttelua, raitista ilmaa. :) Sanoivat jälkeenpäin, että siitä oli iso apu.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, ja jos mie sanoo, ettei ole koskaan rakastanut, tuntuisi kurjalta enää edes yrittää korjata, vaikka aina ensin itse ehdotan että kommunikoinnilla pääsee hyvin vauhtiin.
Korona voi vähän vaikuttaa, ettet pääse baariin ottamaan niitä ylilyöntejä kuten kaikki aina eron alussa... Mutta se voi olla ihan hyvä juttu :D. Nyt ei tarvitse tehdä muuta kuin keskittyä omaan hyvinvointiin. Kyllä sä pärjäät, mikset pärjäisi.
Tsemppiä kovasti. Alussa kirpaisee, mutta lähestulkoon jokaisen erotapauksen kohdalla jonka olen itse läheltä nähnyt, se on aina ollut oikea päätös ja olo on parempi jälkeenpäin.
Valoa kevääseesi! <3
Kiitos. Tuosta tuli heti valoisampi mieli. :) ap
Jos elämä ei anna enää hyvää? Eli parempi pitää joku mies väkisin kaveri"pari"suhteessa panttivankina? Just. Semmonen taas siellä. Kasva oikeesti aikuiseksi ja katkase se napanuora.
Vierailija kirjoitti:
Jos elämä ei anna enää hyvää? Eli parempi pitää joku mies väkisin kaveri"pari"suhteessa panttivankina? Just. Semmonen taas siellä. Kasva oikeesti aikuiseksi ja katkase se napanuora.
En nyt ymmärrä, mikä kirjoituksessani noin paljon ärsyttti. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elämä ei anna enää hyvää? Eli parempi pitää joku mies väkisin kaveri"pari"suhteessa panttivankina? Just. Semmonen taas siellä. Kasva oikeesti aikuiseksi ja katkase se napanuora.
En nyt ymmärrä, mikä kirjoituksessani noin paljon ärsyttti. :(
Tämä ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elämä ei anna enää hyvää? Eli parempi pitää joku mies väkisin kaveri"pari"suhteessa panttivankina? Just. Semmonen taas siellä. Kasva oikeesti aikuiseksi ja katkase se napanuora.
En nyt ymmärrä, mikä kirjoituksessani noin paljon ärsyttti. :(
Purki omaa paskaa fiilistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin aikoinaan seitsemän vuoden avoliitosta. Vaikka aloite tuli avovaimoni puolelta, ymmärsin, että olisi pitänyt erota jo aiemmin. Välit olivat muuttuneet lähinnä sisaruksellisiksi. Sitten exä alkoi kipuilemaan menneisyytensä kanssa ja alkoi etsimään itseään muuttuen ikäväksi ihmiseksi.
Puoli vuotta olin surullinen ja sitten ihastuin toiseen naiseen, mikä lopullisesti vapautti minut menneestä. Erillään oleminen myös paransi välejämme ja tulimme oikein mainiosti toimeen kaveripohjalta ja olihan meillä paljon yhteisiä tuttuja. Yhteydenpito loppui vasta kun hän vuosia myöhemmin muutti toiseen kaupunkiin.
Sen jälkeen minulla oli oikein vilkasta seuraelämää muutama vuosi. Oli niin yhdenyön kuin pidempiäkin suhteita, kunnes lopulta törmäsin nykyiseen vaimooni, josta on jo parikymmentä vuotta.
Eikö kukaan? :(