Lue keskustelun säännöt.
Nettideittailu kuvattomana - kaikki olettavat kuvattoman olevan ruma
05.03.2021 |
Itselläni on se "ongelma" että sosiaalista elämää ei juuri ole (eikä tällaisena aikana toki monella muullakaan), joten etsiskelen seuraa netistä. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi harvaa kiinnostaa kuvaton, enhän itsekään lähtisi esim. tapaamaan ihmistä, jonka kuvaa en ole nähnyt.
Olen kuitenkin osittain ikävien kokemusten, mutta myös yleisen varovaisuuden, vuoksi todella haluton julkaisemaan kuviani, enkä uskalla lähettää kuvaani edes sähköpostilla tai muuten privaatisti, sillä pelkään liikaa, mihin se pahassa tapauksessa voi johtaa.
Kerran olen saanut yhden miehen tapaamaan minut livenä ilman, että hän näki yhtäkään kuvaani. Mies sanoikin ettei hän ole ulkonäkökeskeinen ja koska oli sopivasti lähistöllä työhommissa, niin sovittiin tapaaminen lähimmän ostoskeskuksen ulkoparkkipaikalle. Tapailtiin muutama kuukausi.
Aika harva kuitenkaan viitsii pidemmältä lähteä tapaamaan kuvatonta, joten kaikkien muilla paikkakunnilla asuvien deittailu on pääasiassa poissuljettu vaihtoehto. Itse voisin myös tavata kuvattoman, lähellä asuvan tai muuten lähistöllä olevan miehen jossain julkisella paikalla. Tietenkään toiselle paikkakunnalle en lähtisi.
Onko teillä samaa "ongelmaa" eli ette halua levitellä kuvianne minnekään? Voisitteko itse tavata kuvattoman?
Kommentit (26)
Niin, moni tuntuu myös olettavan että kuvattomat olisi jotenkin vähemmän pinnallisia, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Jos toinen kuvaton paljastuu hyvännäköiseksi ja itse olet ruma niin kyllä se häippää ihan sama miten hyvin tekstit olisi ennen kuvia synkanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en halua kuvaani mihinkään nettideittisivustolle. Olen tosi tarkka mitä materiaalia laitan nettiin. Nuorempana olen yhdestä stalkkerista jo hankkiutunut eroon, en halua houkutella enempää hulluja. Ulkonäössäni tuskin on juuri kenenkään mielestä vikaa, mutta kuvattomana mennään. En usko että löydän netistä hyvää miestä mutta nyt korona-aikana se on ainoa paikka etsiä.
Nuorena tapasin Deitti.netin kautta paljon korkeakoulutettuja, fiksuja ja mukavia miehiä ilman valokuvaa puolin tai toisin. Jutut olivat ensin tärkeintä, sitten tavatessa todettiin, että ihan viehättävä oli vastassa. Muutaman vuoden aikana noin viittä tapasin useamman kerran ja yhden kanssa oltiin ystävääni tapaamassa ulkomaillakin. Samalla tavalla juttu lähti tavatessa käyntiin kuin esim. baarissa kohdatessa.
Yleiskuvana olivat keskimääräistä fiksumpia yliopistossa opiskelleiksi. Olen nykyään nelikymppinen tuplamaisteri ja avoliitossa entisessä työpaikassa tapaamani miehen kanssa. Valokuva on vain hetken ihastus ja pintaa, vuorovaikutus, live-kemiat ja ajanvietteet muodostavat kestävän pohjan suhteelle.
Yleensä naiset haluaa nähdä kuvan vähintään viiden viestin jälkeen. Olisihan se reilua, jos sitten oman kuvansakin antaisivat.
Joo kokeilin itse myös kuvattomana, toiveena että ehkäpä siten profiilitekstini tekisi suuremman vaikutuksen tai muuta vastaavaa saissea. Aloin kirjoittelemaan kuvattomien kanssa ja kaikki sujui aina siihen saakka, kun näytettiin toisille ne kuvat. Sitten toinen veti aina sen kuihdutustaktiikan päälle ja hävisi. Kyllä se vaan olisi parempi laittaa se kuva reippaasti näkyville niin säästyy turhalta vaivalta ja suuremmilta mielipahoilta, kun se ulkonäkö merkkaa joka käänteessä.