Koulukiusaamisen mekanismi

Sitä järkeä on nuo nähty.

Empatia puuttuu ja elämässä onnresurssi pula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Öykkäreiden eristäminen entistä tarkkailuluokkaa tiukempaan paikkaan tehoaisi parhaiten." Kuule, kyllä niillä kiusaajilla on kotioloissa vikaa, siksi nuori tavallaan kopioi vanhempansa antamaa esimerkkiä. Vanhempansa jatkeena. Mitä tiukempi paikka nuorella mitään auttaisi, ei yhtään mitään vaan pahentaisi. Nuori vaan vahvistaa sisintään kovuudella, pyrkiäkseen selviämään, kun ei luota kehenkään, ei osaa sanoittaa tunteitaan, koska tunteiden osoittaminen on opetettu kotona heikkoudeksi. Paitsi kovuus ja muut sen sellaiset tyhmät "selviämiskeinot", kuten "hyökkäys on paras puolustuskeino". Kaikki lähtee kotikasvatuksesta, nuoren vanhemmista, nuori kuvastaa vanhempien persoonallisuutta, käytöstä. Oikeammin pitäisi näiden tiettyjen nuorten vanhemmat velvoittaa koulunpenkille, opettelemaan vanhemmuutta ja inhimillistä ihmisyyttä. Tentit voisivat sijoittua tosielämään, jossa on valvoja paikalla ja arvosanaan saisivat vaikuttaa näiden vanhempien lapset. Siten koulukiusaamista voisi muuttaa asennekasvatuksella, kohdistaen valistuksen oikeaan ryhmään, eli vanhempiin.

Kerropa sitten se, millä tavalla otat kiinni ongelmalasten ja -nuorten vanhemmat opettaaksesi heille vanhemmuutta ja inhimillistä ihmisyyttä.

Minä olin aikoinani muutaman vuoden yläasteella lehtorina ja luokanvalvojana. Tuolloin häiriköt ohjattiin tarkkailuluokalle, jossa ainoa pullikointitapa oli olla ilmaantumatta paikalle. Tarkkailuluokan opettaja piti järjestyksen, ja hänestä pidettiinkin sen verran, että halukkaita tarkkikselle oli enemmän kuin sinne voitiin ottaa. Monien tarkkislaisten ja muiden hölmöilijöiden ongelmakimppuun kuului se, että heidän vanhempansa eivät vastanneet yhteydenottoihin eivätkä piitanneet siitä, mitä heidän lapsilleen kuului. Minä olen pitänyt vanhempainkokouksia joidenkin kärjistyneiden tilanteiden selvittelemiseksi, ja useimmiten asiassa olennaisia vanhempia ei näkynyt eli tavoitteet ovat jääneet osittain saavuttamatta. Ei poissaolevia voi asennekasvattaa edes väkisin, jos heitä ei kiinnosta. Vai mitä mieltä olet?

Ap

Eli ongelma ovat heidän vanhempansa, jotka eivät välitä. Koulun piiriin ei kuulune vanhempien vastuunotto vanhemmuudestaan, se lienee yhteiskunnan asia. Mutta miksi rankaista koululaisia tarkkiksella? Ymmärtääkseni tarkkisten opet ovat kovia kokeneiden ymmärtäjiä, mutta tarkkis leimaa lasten tulevaisuuden, hyöty ja seuraus? En tunne tarkkiksen opeja, paitsi yhteen tutustuin kaverin kautta, ihmettelin suuresti millainen ihminen on hyväksytty tekemään töitä lasten seurassa, en laittaisi yhtäkään lasta hänen luokalleen. Pitäisikö koulussa paneutua ihmissuhdekasvatukseen, niin että kaikki oppilaat oppisivat varhaisessa vaiheessa ottamaan sen erilaisemman mukaan joukkoon, eikä ketään syrjittäisi? Kommunikointia, avoimuutta. Jos kotona ei tarkkislaisen olot ole normaalit, niin kouluyhteisössä olisi, jos ne muut oppilaat osaisivat suhtautua suvaitsevammin, keskustellen luonnollisesti erilaisuudesta ja ymmärtäen muitakin. Siinä olis eväitä kaikille osapuolille tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen vähenisi merkittävästi jos kaikki ne tyypit, jotka hiljaa sivusta katsoen mahdollistavat yhden tai useamman mätämunan toiminnan, puolustaisivat uhria porukalla. Kiusaajan toiminnan avoin paheksuminen ja vastustaminen olisi merkittävä asia. Kiusaaja joutuisi tavallaan uhrin asemaan ja julkiseen häpeään.

Näin juuri, kiusaamisen tukijat ovat yhtä lailla tekijöitä, osallistujia vaikenevina sivustaseuraajina. Täällä pitäisi kaikki vääntää rautalangasta aiheesta kuin aiheesta, mikä mahdollistaa kiusaamista ja miten tulee toimia kiusaamisen estämiseksi. Moni sivustaseuraaja tai lapsia koskien kiusaajan vanhempi, ei kykene itsekseen ymmärtäämään, mitä mahdollistaa tai tukee.

Kuulkaas nyt, nyt menee jo hieman lapselliseksi. Se, että ei uskalla puuttua väkivaltatilanteeseen, ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi "osallistuja" tai tukija. Kun ei aikuisilta voi odottaa kykyä paheksumiseen taksijonossa tai lätkäkatsomossa - tai sakinhivutustahan te tarkoitatte - ei sitä voi odottaa alaikäisiltäkään.

Lapsikin ymmärtää sen, että jos väkivaltaan puuttuu, voi itse saada myöhemmin selkäänsä. Joukkovoima ja porukan turva ei useimmiten seuraa lasta kotimatkalla eikä koulun ulkopuolella, mutta kiusaaja saattaa seurata.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla kiusaamisilmiötä ei esiinny samoin. Mielestäni enimmäkseen pelko aiheuttaa sitä. Luokassa kukaan ei vaan uskalla asettua ryhmän kiusaajaa vastaan. Kaikki pelkäävät tulevansa itse kiusatuksi.

Suomessa on introvertti kulttuuri, asioista ei kommunikoida sivistyneesti. Täällä on siis kaksi ongelmaa, ei kommunikoida eli ei vastavuoroista keskustelua, eikä sivistyneesti eli syytellään toista ja paneudutaan ongelmaan kehittäen keitto, jos joku poikkesi monotonisesta äänensävystä. Ei niinkään pelko, vaan alkeellinen tyhmyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen vähenisi merkittävästi jos kaikki ne tyypit, jotka hiljaa sivusta katsoen mahdollistavat yhden tai useamman mätämunan toiminnan, puolustaisivat uhria porukalla. Kiusaajan toiminnan avoin paheksuminen ja vastustaminen olisi merkittävä asia. Kiusaaja joutuisi tavallaan uhrin asemaan ja julkiseen häpeään.

Näin juuri, kiusaamisen tukijat ovat yhtä lailla tekijöitä, osallistujia vaikenevina sivustaseuraajina. Täällä pitäisi kaikki vääntää rautalangasta aiheesta kuin aiheesta, mikä mahdollistaa kiusaamista ja miten tulee toimia kiusaamisen estämiseksi. Moni sivustaseuraaja tai lapsia koskien kiusaajan vanhempi, ei kykene itsekseen ymmärtäämään, mitä mahdollistaa tai tukee.

Kuulkaas nyt, nyt menee jo hieman lapselliseksi. Se, että ei uskalla puuttua väkivaltatilanteeseen, ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi "osallistuja" tai tukija. Kun ei aikuisilta voi odottaa kykyä paheksumiseen taksijonossa tai lätkäkatsomossa - tai sakinhivutustahan te tarkoitatte - ei sitä voi odottaa alaikäisiltäkään.

Lapsikin ymmärtää sen, että jos väkivaltaan puuttuu, voi itse saada myöhemmin selkäänsä. Joukkovoima ja porukan turva ei useimmiten seuraa lasta kotimatkalla eikä koulun ulkopuolella, mutta kiusaaja saattaa seurata.

Tutustupa oikeasti aiheeseen kiusaaminen, johon liittyy henkistä väkivaltaa. Kyllä se valitettavasti on niin, että henkisen väkivallan sivustaseuraaja on sen tukija, joka usein jopa yllyttää tekijää, pelkkä läsnäolokin. Montako koulukiusaajaa olet nähnyt kaltoinkohtelevan uhriaan ilman seurakuntaa?  Sama ilmiö toistuu aikuisuussuhteissa, työpaikoilla, ihmissuhteissa, tuttu aihe monille. Taksijonot ja lätkät sitten erikseen, kun känniset tai kännittömät aikuiset kinastelevat tai tappelevat keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla kiusaamisilmiötä ei esiinny samoin. Mielestäni enimmäkseen pelko aiheuttaa sitä. Luokassa kukaan ei vaan uskalla asettua ryhmän kiusaajaa vastaan. Kaikki pelkäävät tulevansa itse kiusatuksi.

Missä ei esiinny kiusaamista?

Vai tarkoitatko, ettei missään muualla kuin Suomessa?

Ne kuuluisat ulkomaat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla kiusaamisilmiötä ei esiinny samoin. Mielestäni enimmäkseen pelko aiheuttaa sitä. Luokassa kukaan ei vaan uskalla asettua ryhmän kiusaajaa vastaan. Kaikki pelkäävät tulevansa itse kiusatuksi.

Missä ei esiinny kiusaamista?

Vai tarkoitatko, ettei missään muualla kuin Suomessa?

Ne kuuluisat ulkomaat!

Nämä "vain Suomessa" -idiootit tuntuvat lisääntyvän ainakin tällä palstalla. Onhan se toisaalta ymmärrettävää: kun käydään ulkomailla vain lomailemassa ja ihastellaan ulkomaiden kivoja turistipuolia ja ihan vähän kurkataan jonnekin sivukujallekin, vähempiälyinen alkaa helposti luulla, että ulkomailla ei ole haittapuolia ollenkaan tai että siellä ainakin on kivempia haittapuolia kuin täällä Suomessa ja ihmiset aina ystävällisiä (kuten turisteille ollaan, paitsi joissakin paikoissa, joissa heihin on jo kyllästytty).

Samaan ilmiöön kuuluvat ne kirjoittajat, jotka ilmoittelevat tällä palstalla asuvansa ulkomailla - jossa tietenkin on melkein kaikki paremmin kuin Suomessa. Ani harva suostuu kertomaan, missä maassa asuu, jotta kukaan ei saisi kiinni mistään konkreettisesta. Jotkut kertovat asuvansa USA:ssa, mutta osavaltiota ei suurin surminkaan kerrota. Mutta siellä ulkomailla ei kiusata eikä olla muutenkaan ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen vähenisi merkittävästi jos kaikki ne tyypit, jotka hiljaa sivusta katsoen mahdollistavat yhden tai useamman mätämunan toiminnan, puolustaisivat uhria porukalla. Kiusaajan toiminnan avoin paheksuminen ja vastustaminen olisi merkittävä asia. Kiusaaja joutuisi tavallaan uhrin asemaan ja julkiseen häpeään.

Näin juuri, kiusaamisen tukijat ovat yhtä lailla tekijöitä, osallistujia vaikenevina sivustaseuraajina. Täällä pitäisi kaikki vääntää rautalangasta aiheesta kuin aiheesta, mikä mahdollistaa kiusaamista ja miten tulee toimia kiusaamisen estämiseksi. Moni sivustaseuraaja tai lapsia koskien kiusaajan vanhempi, ei kykene itsekseen ymmärtäämään, mitä mahdollistaa tai tukee.

Kuulkaas nyt, nyt menee jo hieman lapselliseksi. Se, että ei uskalla puuttua väkivaltatilanteeseen, ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi "osallistuja" tai tukija. Kun ei aikuisilta voi odottaa kykyä paheksumiseen taksijonossa tai lätkäkatsomossa - tai sakinhivutustahan te tarkoitatte - ei sitä voi odottaa alaikäisiltäkään.

Lapsikin ymmärtää sen, että jos väkivaltaan puuttuu, voi itse saada myöhemmin selkäänsä. Joukkovoima ja porukan turva ei useimmiten seuraa lasta kotimatkalla eikä koulun ulkopuolella, mutta kiusaaja saattaa seurata.

Tutustupa oikeasti aiheeseen kiusaaminen, johon liittyy henkistä väkivaltaa. Kyllä se valitettavasti on niin, että henkisen väkivallan sivustaseuraaja on sen tukija, joka usein jopa yllyttää tekijää, pelkkä läsnäolokin. Montako koulukiusaajaa olet nähnyt kaltoinkohtelevan uhriaan ilman seurakuntaa?  Sama ilmiö toistuu aikuisuussuhteissa, työpaikoilla, ihmissuhteissa, tuttu aihe monille. Taksijonot ja lätkät sitten erikseen, kun känniset tai kännittömät aikuiset kinastelevat tai tappelevat keskenään.

Tarkoitat siis sitä, että kun aikuisen kokoinen kasiluokkalainen vetelee muita turpaan sanoin tai nyrkein, luokan puolta pienempien, arkojen tyttöjen pitäisi yrittää nujertaa hänet joukkopaheksumisella? Te kiusaamiskiimaan päätyneet idealistit olette juuri sitä ihmistyyppiä, jonka vuoksi peruskoulusta puuttuvat kaikki välineet käsitellä ihmisten välisiä epäkohtia.

Montako kooulukiusaajaa olen nähnyt kaltoinkohtelevan uhriaan ilman seurakuntaa? Aika moni on yrittänyt minunkin silmieni edessä niinä vuosina, kun olin lehtorina yläasteella. Minun läsnäollessani huono käyttäytyminen ei jatkunut pitkään, mutta epäilemättä siirtyi paikkoihin, joissa minä en ollut. Koulumatkojen tapahtumiin minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia puuttua, mutta tiedän mainiosti, että siellä joitakuita yksin liikkuvia oikeasti pelottaa.

No minua kiusatiin juuri sen erityisluokan käymisen takia?

Ehkä joku sisäoppilaitostyyppinen ratkaisu toimisi. Kun koulussa selviää vakava, pitkäkestoinen kiusaamistapaus, jota ei koulun keinoin saada ratkeamaan, sijoitettaisiin kiusaaja sisäoppilaitokseen määräaikaisesti. Siellä koulu jatkuisi pienryhmässä, mutta samalla lastenpsykiatrit, -psykologit ja sosiaalityöntekijät tutkisivat ja diagnosoisivat nuoria ja heidän kotiolojaan. Nuorisotyöntekijät ohjaisivat vapaa-ajan vuorovaikutusta. Kaikille hankittaisiin tarvittavat hoitosuhteet ja sopivaksi arvioidussa vaiheessa heidät voisi palauttaa kotiin tai tarvittaessa sijaisperheeseen.

Kiusaaja pyrkii hallitsemaan yhteisön käyttäytymistä ja arvoja omaksi edukseen kiusaamalla jotakuta yhteisössä varoittavana esimerkkinä ja osoituksena kiusaajan valta-asemasta. Vaihtoehtoina on vain joko se, että yhteisö alistuu kiusaajan harjoittamaan vallankäyttöön tai ei alistu. Jos ei alistu, niin kiusaaminen tehdään kiusaajalle mahdottomaksi tai huonommaksi vaihtoehdoksi kuin kiusaamatta jättäminen. Sama kiusaajan ollessa joukko.

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksen pelko on viisauden alku kiusaajillakin.

Aina voi kieltää kaiken ja väittää toisen aloittaneen.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla kiusaamisilmiötä ei esiinny samoin. Mielestäni enimmäkseen pelko aiheuttaa sitä. Luokassa kukaan ei vaan uskalla asettua ryhmän kiusaajaa vastaan. Kaikki pelkäävät tulevansa itse kiusatuksi.

En viitsi alkaa hakemaan tilastoja kiusaamisesta, koska monissa maissa ei edes tunneta sanaa kiusaaminen. Perheväkivalta ja tappaminen sensijaan taitaa olla hyvinkin yleistä maailmallakin. En usko, että moisissa oloissa lapsista kasvaisi empaattisia ja hyviä ihmisiä, puhumattakaan sodista ja maista joissa lapsia silvotaan ja pakkonaitetaan.

Ei meillä lapsilta voi vaatia, että he voivat koulumaailmassa toimia kuin sotatantereella, pelastukoon ken voi. Kyllä koulussa vastuu on opettajilla ja kaikella sillä henkilökunnalla joita kouluihin on palkattu.  Kun lapseni oli aikanaan koulussa, jopa "keittiön emäntä" katseli lasten käytöstä, siinä velliä jakaessaan. Lapseni oltuaan tyytyväinen minun keittämääni velliin sanoi "kiitoksia keittiön emännälle hyvästä ruuasta" määrätyllä nuotilla. Nythän ei saa sanoa emäntä ja kiitoskin taitaa olla kortilla. Lasten sanavarasto hyvin suppea, veetä etupäässä.