Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos voittaisit nyt lotossa 50 miljoonaa?
05.03.2021 |
Itse lopettaisin luultavasti opiskelun, ostaisin auton ja paljon karkkia. Sitten lähtisin ajelemaan ja pysähtyisin vasta kun sille tuntuisi.
Kommentit (59)
Etkö ap pysty nyt ostamaan karkkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostaisin rahat käteisenä ja polttaisin ne.
Sitten palaisin arkeen.
Lisään vielä edelliseen..
Mitä vähemmän sulla on rahaa sen isompi riski sairastua henkisesti uupumukseen tai masennukseen.
Miksi tollaisia isoja lotto portteja täytyy jakaa? Jakaisi koko kansalle.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap pysty nyt ostamaan karkkia?
Pystyn, mutta opiskelijabudjetilla se on hieman eri asia. Tällaisen lottovoiton edessä olisi eri tilanne astella karkkikauppaan.
50 miljoonaa on liian pikku raha. En viitsisi lotota. Katotaan sitten kun on 100 miljoonan eurojagpot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin siivun metsää ja talon maalta, jonka remontoisin sen niin hyvin että menisi läpi tarkastuksesta kuin tarkastuksesta. Säästöön laittaisin tarvittaan määrän rahaa paria suunnittelemaani ulkomaanmatkaa varten, jotka toteuttaisin sitten kun ei ole koronaa ja elämäntilanne antaa myöten.
Sitten kun olisin käynyt yliopiston loppuun ja pääsisin pois opiseklija-asunnosta, muuttaisin pysyvästi siihen maataloon ja antaisin loput rahat luonnonsuojeluun.
Mitähän tapahtuisi sille luonnolle, jos kaikki masilman ihmiset toteuttaisi pari ulkomasnmatkaa?
Työn tekemistä en loppettaisi, rakastan sitä yli kaiken.
Ostaisin rahalla hienon kämpän, hoitaisin kroppani kuntoon ja ostaisin hienon loman miehelle ja vanhemmilleni sitten kun voi taas matkustaa. Suurimman osan rahoista sijoittaisin.
Tuntuu ihan kyllä ihan utopistiselta unelmoidakaan mistään lottovoitosta. Olen joutunut lähes työttömäksi koronan takia ja tällä hetkellä talous horjuu ihan pienestäkin ylimääräisestä kulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaisin velat pois, irtisanoisin itseni töistä ja miettisin vaimon kanssa, että mihin haluamme asettua asumaan. Sieltä sitten ostaisin talon/asunnon/tontin. Jos edellinen valinta olisi pelkkä tontti, niin tietysti pitäisi rakennuttaa talo seuraavaksi. Sitten varmaan olisi vielä mietittävä, miten loput 45 miljoonaa käyttäisi. Todennäköisesti iso osa jäisi kuoleman jälkeen tyttärelle.
Perustaisin sisarusteni lapsille opiskelurahastot, joissa olisi tarkat säännöt rahojen käytöstä siihen asti, että ovat suorittaneet haluamansa tutkinnot.
Ostaisin itselleni uuden auton.
Lahjoittaisin muutamille yleishyödyllisille järjestöille, jotka ajavat itse tärkeäksi katsomaani asiaa.
Perustaisin stipendirahaston luonnontieteissä ja kielissä ansioituneille koululaisille.
Tukisin lasten ja nuorten harrastustoimintaa edustamani urheilulajin parissa.
Tekisin keittiöremontin.
Loput sijoittaisin myöhempää käyttöä varten hajautetusti eri tyyppisiin kohteisiin.
En kertoisi voitostani kenellekään ja jatkaisin elämääni entiseen tapaan. Saattaisin kuitenkin jäädä eläkkeelle jo ennen virallista eläkeikääni 15-20 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisin pas*lla kelan konttorin aulassa ja lähtisin britteihin.
Rakennuttaisin talon ja toisen lappiin. Irtisanoisin itseni. Panostaisin liikuntaan. Lapsille rahastot, äidille remppa taloon, muutaman kaverin talolainat maksaisin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettaisin aletuotteiden metsästämisen
Vierailija kirjoitti:
En alkuun kertoisi kenellekään. Pikkuhiljaa irtisanoisin itseni jollain verukkeella ja hankkisin panssaroidun asunnon tai talon jostain keski-euroopasta ympäristöstä, jossa uutkin ovat rikkaita ja muuttaisin sinne ja siirtäisin varat pois Suomesta.
Miten irtisanoudutaan "pikkuhiljaa"? Maanataina kerrot, että ehkä irtisanoudut, tiistana vihjaat siihen uudestaan ja keskiviikkona edit jo ilmoittaa asiasta pomolle, mutta torstaina perut sen, kunnes perjantaina lopulta teet sen? Näinkö?
Sitä paitsi, miksi tarvitset verukkeen? Kirjoitat vain paperille "irtisanon itseni tänään, kiitos ja hei".
Vaikka saisit korvausvaatimuksen määräaikaisen sopparin takia, eiköhän sinulla olisi siitä 50 miljoonasta eurosta varaa maksaa pari tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin Sveitsiin isoon taloon jossa autotalli vähintään 10 autolle (ja autot sen mukaiset) sekä hankkisin asunnot myös Mallorcalta, Münchenistä (tai Berliinistä) ja New Yorkista. Lisäksi joku 'vaatimaton' kesämökki Suomesta.
Kun rahat olisi varmasti tilillä, irtisanoisin itseni.
Sitten ostaisin uudesta kerrostalosta ylimmän kerroksen asunnon, sellaisen mikä olisi hiljainen, eikä remontteja tiedossa pitkään aikaan.
Sitten kirjoittaisin Suuren Suomalaisen Romaanin.
Kesäisin vuokraisin jonkin mökin, ettei tarvitsisi tehdä mitään se kunnossapidon eteen.
Eli tiivistettynän eläisin mahdollisimman stressitöntä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkuun kertoisi kenellekään. Pikkuhiljaa irtisanoisin itseni jollain verukkeella ja hankkisin panssaroidun asunnon tai talon jostain keski-euroopasta ympäristöstä, jossa uutkin ovat rikkaita ja muuttaisin sinne ja siirtäisin varat pois Suomesta.
Miten irtisanoudutaan "pikkuhiljaa"? Maanataina kerrot, että ehkä irtisanoudut, tiistana vihjaat siihen uudestaan ja keskiviikkona edit jo ilmoittaa asiasta pomolle, mutta torstaina perut sen, kunnes perjantaina lopulta teet sen? Näinkö?
Sitä paitsi, miksi tarvitset verukkeen? Kirjoitat vain paperille "irtisanon itseni tänään, kiitos ja hei".
Vaikka saisit korvausvaatimuksen määräaikaisen sopparin takia, eiköhän sinulla olisi siitä 50 miljoonasta eurosta varaa maksaa pari tonnia.
Ehkä siellä sinun liukuhihnatöissäsi jossa porukkaa tulee ja menee tuo toimisi mutta meillä, joilla on oikea työpaikka ja verkostot herättäisi äkillinen lähteminen aika paljon kysymyksiä. Siksi lähtisin 'vähitellen' keksisin jonkin tarinan miksi lähden ja minne ja lusisin ihan kiltisti irtisanomisajan töitä tehden.
Ensi töiksi kävisin hammaslääkärissä, samoin veisin koirani hammashoitoon. Sitten ostaisin ihan huvin vuoksi Kalasataman pilvenpiirtäjästä asunnon, jonka rakentamista seuraisin ja suunnittelisin sinne sisustuksen. Tuskin kuitenkaan muuttaisin asuntoon itse vaan antaisin jollekulle nuorelle sukulaiselle kämpäksi. Sitten remontoisin äitini asunnon. En lopettaisi töissä, koska pidän työstäni, mutta varmaan vuoden parin sisään ottaisin vuoden sapattivuoden (vuorotteluvapaa tms.) ja viettäisin sen Berliinissä koirieni kanssa. Sitten olisi vielä 49,5 miljoonaa käytettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkuun kertoisi kenellekään. Pikkuhiljaa irtisanoisin itseni jollain verukkeella ja hankkisin panssaroidun asunnon tai talon jostain keski-euroopasta ympäristöstä, jossa uutkin ovat rikkaita ja muuttaisin sinne ja siirtäisin varat pois Suomesta.
Miten irtisanoudutaan "pikkuhiljaa"? Maanataina kerrot, että ehkä irtisanoudut, tiistana vihjaat siihen uudestaan ja keskiviikkona edit jo ilmoittaa asiasta pomolle, mutta torstaina perut sen, kunnes perjantaina lopulta teet sen? Näinkö?
Sitä paitsi, miksi tarvitset verukkeen? Kirjoitat vain paperille "irtisanon itseni tänään, kiitos ja hei".
Vaikka saisit korvausvaatimuksen määräaikaisen sopparin takia, eiköhän sinulla olisi siitä 50 miljoonasta eurosta varaa maksaa pari tonnia.
Ehkä siellä sinun liukuhihnatöissäsi jossa porukkaa tulee ja menee tuo toimisi mutta meillä, joilla on oikea työpaikka ja verkostot herättäisi äkillinen lähteminen aika paljon kysymyksiä. Siksi lähtisin 'vähitellen' keksisin jonkin tarinan miksi lähden ja minne ja lusisin ihan kiltisti irtisanomisajan töitä tehden.
Luulet olevasi korvaamaton? Voin vakuuttaa, että sinulla on montakin työkaveria, jotka lähtisivät ihan tuosta vaan, kertomatta sinulle yhtään mitään, koska 50 miljoonan euron potin jälkeen on ihan se ja sama, mitä työpaikalla jälkikäteen ajatellaan.
Liukuhihnan ääressä muuten yhden ihmisten puuttuminen huomataan paljon helpommin ja ihan heti, päin vastoin kuin sinun tekotärkeässä asiantuntijatyössäsi.
Ei niin, että olisin itse liukuhihnalla. Olen erään pienen firman ainoa työntekijä. Minunkaan lähtö ei maata kaataisi, vaikka uuden työntekijän löytyminen olisi heille vaikeaa, koska palkka on surkea.
Tän keskustelun saattelemana totean että voisiko työikäisten Työperäisiä masennuksia ehkäistä? Kun huomaan että useat lopettaisivat työnsä heti. Tai haluaisi elää sellaista elämää kuin olisi mahdollista kun nyt aina ikä ja terveys menee töissä kuluttaessa elämää ei sen mielekkyyden takia vaan että voisi edes jotenkin elää seuraavaan päivään että saa ruokaa naamansa eteen. Onko tää sitä elämää? Voisiko henkistä hyvinvointia parantaa Suomessa? Töidenlaatua yleisesti suomen maassa tai käytäntöjä?