Münchausenin syndroomasta kokemuksia potilaan läheisillä?
Tunnetteko ihmistä, joka sepittää diagnooseja itselleen tai yrittää väkisin saada hyvinkin erikoisia diagnooseja itselleen ja sitä kautta myötätuntoa? Mikä siihen on auttanut? Voiko läheinen tehdä mitään parantumisen eteen?
Kommentit (7)
Ja yksi tähän kuuluva asia monesti on, että hoitokeinot kuviteltuihin sairauksiin ovat vaarallisia. Vähitellen kehittyy siihen suuntaan, että koko virallinen lääketiede on heidän mielestään täyttä huuhaata ja heitä kohdellaan väärin. Ja vähätkin ystävät kaikkoavat lopulta :(
On aika kuumottavaa kuulla sivusta, kuinka se-ja-se lääkäri on taas "ammattitaidoton, osaamaton, epävakaa, kun ei nyt ymmärrä minun asiaani". Tai on sitten tarpeeksi monta lääkäriä kierreltyään saanut diagnoosin ja siihen vedoten selittää kaikkia asiat. Lempilukeminen on se lääkäreiden diagnoosikoodikirja ja sitä lukemalla toki osaa luetella sopivat oireet.
Koko elämä pyörii terveydenhuollon ja terapioiden sekä lääkitysten ympärillä, ja ihminen on läheisilleen aivan painajaismaisen hirveä, syyllistää, haukkuu, manipuloi ja nolaa. Sama henkilö nimenomaan haluaa olla uniikki lumihiutale, ei missään nimessä liian tavallinen, ja siksi diagnoosinkin pitää olla tarpeeksi "cool" ja erikoinen, että kelpaa.
Toivon tuntemalleni tapaukselle parantumista, mutta väärät tai tekaistut diagnoosit eivät auta asiaa mitenkään. Ugh, oli vaan pakko avautua, sillä tietynlaisten psyykenongelmaisten läheisenä on todella raskasta elää.
Vierailija kirjoitti:
Ja yksi tähän kuuluva asia monesti on, että hoitokeinot kuviteltuihin sairauksiin ovat vaarallisia. Vähitellen kehittyy siihen suuntaan, että koko virallinen lääketiede on heidän mielestään täyttä huuhaata ja heitä kohdellaan väärin. Ja vähätkin ystävät kaikkoavat lopulta :(
Viime kädessä auttaa sitten sen yhden julkkisnäyttelijän vaimon vinkit ja uskomushoidot.
Erittäin harvinainen sairaus tämä. Todennäköisesti on nyt kyse jostain ihan muusta.
Ei. Yksivähän tämän tyyppinen äiti on urani aikana lastenpsykiatrialla tullut vastaan. Ei hänkään kuitenkaan ihan suoranaisesti kehitellyt lapselleen oireita, mutta pyrki selvästi liioittelemaan ja vähättelemään kuntoutuksen tuloksia. Tulkitsi paljon ja ylitarkasti lääkitysten mahdollisia haittoja, ja syntyi vaikutelma että tahallaan halusi että lääkkeitä vaihdeltaisiin ja olisi tosi hankalaa löytää sopivaa lääkettä sopivalla annoksella. Soitteli milloin mistäkin pikkuasiasta, ja keskustelu lähti helposti rönsyilemään sivuraiteille. Halusi siis juttuseuraa ja huomiota itselleen lapsen psyykkisten häiriöiden varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin harvinainen sairaus tämä. Todennäköisesti on nyt kyse jostain ihan muusta.
Lievässä muodossa saattaa olla aiempaa yleisempi. Moni Google-tohtoroi itseään ja lukee vähän sieltä täältä humpuukilähteistä tietoa sekä alkaa identifioitua jonkun sairauden kautta jopa. Mutta toki ne äärimuodot ovatkin aivan eri juttu jo.
Voi olla myös F22 Harhaluuloisuushäiriö. Vaikea parantaa, jos läheinen ei suostu hoitoon. Hänelle sairaudet ovat totisinta totta, vaikkei mitään löydykään.