Olen huomannut että ne kenellä on rankin menneisyys, ovat ystävällisimpiä ja empaattisimpia

Totta, pätee minuunkin mielestäni. Kovuus on pahasta, liika siis.

Kyllä, eiköhän se Breivik kohta vapaudu.

ok

Enpä ole moista huomannut. Kyllä ne rankimman menneisyyden eläneet on aika lailla paskoja ihmisinä.

Parhaimmillaan kyllä, mutta useimmiten ei.

Useimpiin kova kuorma jaättää lähtemättömät jäljet.

ei päde kaikkiin

Kyllä se on pieni prosentti jotka ovat rankan menneisyyden vuoksi empaattisia ja hyviä. Niitä ihmisiä kannattaa arvostaa!

Riippuu siitä, mitä rankalla tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan esim. sairauksia tai vammaisia lapsia, pitää paikkansa. Mutta jos sillä tarkoitetaan jotain rikollisuutta niin pyh.

Ihan tutkimuksiakin on tehty että kovia kokeneet on empaattisia. Minäkin olen, joskus vähän liiankin empaattinen ja auttavainen. Hirveä väkivaltalapsuus taustalla.

Myös minun taustaani hyväosaiset paheksuvat ja syyttelevät minua (ikäänkuin lapsi voisi tehdä kodilleen jotain!)

. Empaattisimmin suhtautuvat samaa kokeneet tai muita vaikeita ihmisiä kohdanneet.

Helpolla päässeet on tylyimpiä ja ylimielispiä.

Usein, ei tietenkään aina.

Kun on kokenut paljon kovuutta ja raakuutta, on oppinut rakastamaan pehmeyttä, herkkyyttä ja kykyä empatiaan. Katkeruus ei vie eteenpäin, se kuluttaa koko loppuelämän.

Totuus on, ettei rankasta menneisyydestä katkeroitumisella tule elämästä yhtään parempaa ja saastuttaa myrkyllisillä puheilla muidenkin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole moista huomannut. Kyllä ne rankimman menneisyyden eläneet on aika lailla paskoja ihmisinä.

Mietipäs nyt mitä puhut!

T. Lapsuus pahoinpideltynä, kiltein ja mulavon ihminen mitää olla ja voi

Positiivinen suhtautumistapa helpottaa elämää. Kun vastoinkäymisiä väistämättä tulee lisää niin haluaako sitä rypeä negatiivisessa ajattelussa vai elää sen lyhyen elämänsä edes muutaman valonpilkahduksen ja ilon voimin. En ymmärrä _jatkuvaa_ negatiivisuutta, valittamista ja kostoajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, ettei rankasta menneisyydestä katkeroitumisella tule elämästä yhtään parempaa ja saastuttaa myrkyllisillä puheilla muidenkin elämää.

Tarkoitan, että toiset valitsevat sen tien, että katkeroituvat ja kateellistuvat menneisyyden tapahtumien vuoksi, toiset kääntävät uuden lehden ja keskittyvät rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Ei taida olla monestikaan tietoinen valinta.

Enpä sanoisi noin. Tunnen hyvin paljon ihmisiä ja tunnen myös heidän taustansa, mutta en voi todellakaan mennä tuon ajatuksen taakse. Jotkut nyt vain ovat mukavia, ystävällisiä ja empaattisia vaikka olisi ollut tosi mukava menneisyys. Jotkut taas ovat paskapäitä, vaikka menneisyys on ollut täydellinen ja muut sisarukset ovat mukavia.

Aww, kiitti!

Itsellä suht rankkaa ollu menneisyydessä, vaikka joilla on voinut olla jopa paljon paljon paljon rankempaa.

Suurin osa meistä osaa antaa anteeksi nyt jälkeen päin muille, ja itselleen ja antaa mahdollisuuden. Ja jatketaan elämää, vaikka ei ollut alussa kovin helppoa (käsittelin kyllä asioita, ja varmasti todella monet muutkin ovat).

Myönnän kyllä, että alussa olin kyllä kohtelias kaikille ketkä olivat minua kohtaan kohteliaita, mutta en todella pitkään avautunut oikeastaan mistään omista asioista kellekään.

Nykyäänkin vaikka olen saanut asioita käsiteltyä loppuun, ja jatkettua elämää niin silti tavallaan en kovin helposti pysty kertomaan aitoja tunteita jne muille, ellen ole vuosia tuntenut kyseisiä ihmisiä.

Tämä johtuu vain siitä, että haluan olla varma heidän pysyvyydestään elämässäni mukana, eikä se että "joo, kiitos kun avauduit, moikka" - tyylillä lähdetä. Haluan tietää, että kun avaudun niin he silti pysyvät ja todistavat olevansa aitoja kavereja.

Voin yksinkertaisesti siis todeta, että vaikka näitä ikuisesti kuoreensa kovettuneita ihmisiä on, niin älkää olko vihaisia heille.

Ymmärrän, että joitakin saattaa ärsyttää asenne "ei kiinnosta, oo hiljaa ja mee pois", mutta sille on oikeesti syynsä. Joskus tulee vastaan ihmisiä ettekä tiiä niitten menneisyydestä mitään, ja sitten kun vihdoin kuori menee hajalle niin sitten oottekin ihmeissänne "Vau, miten sä oot pärjänny!".

Kaikki eivät ole tosiaankaan asennevammasia, vaan siellä voikin olla aito oikea syy miksi sun asenne on sellainen kun se on.

Elämänkokemuusta on varmasti enemmmän ja osaavat suhteuttaa asiat paremmmin.

He ovat usein myös mt-ongelmaisia ja yliherkkiä loukkaantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemuusta on varmasti enemmmän ja osaavat suhteuttaa asiat paremmmin.

Se on justiiin jos ajatellaaan kaikki lääkeitäkin että mikä on niden tarkoitus loppujenlopuksi, niin sulkea tavallaan häiriötekijöitä pois. Koksa elämä on sinälllään melko fataali kokemus siinä mielessä että joko elät sitä ja yksi asia johtaa toiseeen ja kaikkea sattuu ja tapahtuu matkan varrella tai jätät elämätttä ja mitään ei tapahdu, eli esiim pelkääät elämää.

Kiitos