Tunnetko koskaan samoin: En halua enempää lapsia, mutta vauvakuume oireilee toisinaan.

Toisaalta ei halua enää lapsia ja toisaalta taas haluaa. Ehkä aika tämän ongelman ratkaisee ja tunne vahvistuu jompaan kumpaan suuntaan. Toivotaan.

Tuli jotenkin surullinen olo, kun mietin aamulla autoa ajaessani (työmatkalla) elämääni. Minulla on yksi lapsi, tytär ja sitten perheeseemme kuuluuvat myös mieheni kaksi vanhempaa etälasta. Ajattelin vain, että tässäkö tämä nyt on? Eikö lapseni saa koskaan ihan oikeaa sisarusta? Mieheni ei halua enempää lapsia, minä haluaisin, toisen ihan oman lapsen.

Järki sanoo, että kaksi lasta riittää, kun elämässä on muitakin tavoitteita mm. uran suhteen. Ja nyt kun lapset on jo vähän isompia, elämä on jo niin helppoa vauvavuosiin verrattuna. Ettäkö nyt enää aloittaisi alusta?



Mutta silti se vauvakuume välillä nostaa päätäään. Harkitsen vakavasti sterilisaatiota, ettei tulisi enää haksahdettua...

Lapsiluku jää tähän toivottuun kahteen. Aluksi oli suunnitelmissa vain yksi, mutta yhden lapsen synnyttyä tuntui vahvasti, että yksi puuttuu joukosta, joten halusimme toisen lapsen. Nyt tuntuu, että olemme kaikki tässä.

aion hankkia 30-vuotislahjaksi itselleni sterilisaation ihan estääkseni hullutukset. En halua/jaksa lisää lapsia, mutta vauvavietti on valtaisa. Ihan silkkaa biologiaa siis. Pelkään sitä, että jonain hulluna hetkenä heitän aivot narikkaan ja hankin taas vauvan.



Toisaalta olen miettinyt alan vaihtoa vaikka kätilöksi, jolloin saisin käsitellä vauvoja mielin määrin hankkimatta niitä enää itse.

Mutt vauvakuume ei ole hyvä syy tehdä lisää lapsia, minulla on yksi ja ainoaksi taitaa jäädä koska olen eronnut ja täytän tänään muuten aika paljon vuosia! Ainiin onnea minulle;))))

tilapäinen mielenhäiriö että vielä toisen haluaisin... vaikka ollaan jo puhuttu miehen kanssa ettei lisää meille tule, niin silti mietin joskus että mitä jos...



Mies on nyt jonossa sterilisaatioon että sen jälkeen ei tarvitse enää miettiä...



Ajatuksella leikkiminen on hauskaa, mutta että ihan oikeasti... eeeiiiii! Ehkä... =)

juuri sopivaan saumaan jne. Mutta ei. Järki sanoo, että kolme riittää. Nyt on aika ohittaa vauva-aika ja pikkulapsivaihe meidän perheessä. Ikäeroa esikoiseen tulisi vähintään 11 vuotta ja nuorimpaankin 6.



Tuntuu vaan niin luonnottomalta tehdä mitään lopullista ratkaisua (=sterilisaatio), kun ei ole vielä 30 täyttänyt ja elämässä voi tapahtua mitä vaan.

Meillä on kaksi lasta ja se on juuri sopiva määrä taloomme (molemmilla omat pienet huoneet), autoomme, uriamme ajatellen (mies haluaisi vielä opiskella) jne. Jotenkin tulee vain joka päivä mieleen, että olisi se yksi lapsi vielä ihana saada. Nyt täytyy yrittää järkevöityä ja unohtaa lapsihaaveet. Ainakin vähäksi aikaa...

Mulla on ollut vaihtelevasti vauvakuume siitä asti kun kuopukseni täytti 2 vuotta, eli jo reilut kaksi vuotta. Välillä on jo meinattu ryhtyä tuumasta toimeen, mutta pelottaa ajatuksena 3 lasta, sekä taloudellisesti että ihan oman jaksamisen kannalta. Meillä esikoinen aloittaa eskarin ja kuopus on 4, joten musta tuntuu että kohta olisi jo aika päättää sen kolmannen kohtalon. Tämä on kauheaa ja tähän asti on tuntunut että kukaan ei ymmärrä mua, mitä tarkoitan kun sanon että on kamala vauvakuume, mutta en tiedä haluanko enempää lapsia...hullua!

Kiva huomata että meitä on muitakin ;-)

Aurinkoista päivää kaikille kuumeilijoille!

Meillä esikoinen ja kaksoset, ekat 1,5 vuotta kaksosten syntymän jälkeen olin aivan varma, että nyt on lapset " tehty" . Mutta vauvakuume alkoi jälleen, eli toisaalta nyt pääsisi jo tosi helpolla 3 v. kaksosten kanssa, mutta toisaalta menishän se 4. tässä samassa. Ei osaa päättää ei.

jos joku vois vaikka kasvattaa sen ekat puoli vuotta ja saatais sitten vähän isompi vauva kotiin.. ;) En yhtään kaipaa sellaista vastasyntynyttä avutonta rääpälettä.



Seiska: sulle vaan tulee entistä kovempi vauvakuume kätilönä ;)



Kasi: Hyvää syntymäpäivää!