Miksi ystäväni aina läksyttää ja haukkuu minua jostain?
Hänellä on todella tiukkoja mielipiteitä useastakin asiasta ja ihmisen olisi pakko olla samaa mieltä hänen kanssaan tai muuten päätyy haukkumisen, nimittelyn ja läksytyksen kohteeksi. En saisi myöskään stressata mistään omasta asiastani, sillä minun ongelmani ovat usein turhia tai mitättömiä hänen mielestään ja häneen verrattuna. Hän myöskin muistaa kaikki sanomani nolot salaisuuteni hamaan ikuisuuteen ja muistuttaa/häpäisee niillä riidan tullen toistuvasti.
Tulee sellainen olo, että hän on hyvin vaativa ja kokee olevansa muita parempi ja tiedostavampi monellakin tavalla, missä ei sinänsä olisi vikaa, jos hän olisi mukava muillekin. Silti häntä ei saa kritisoida mistään edes puolileikillään (tiedostavuuden vastapainona hän elää kerskakuluttaen ja shoppaillen sekä syö erittäin lihapitoista ravintoa reiluun ylipainoon saakka).
Riidan tullen hän sanoo erittäin rumasti, haukkuu idiootiksi ja arvottomaksi sekä sanoo häpeävänsä minua (olen liian noloa seuraa). Mistään positiivisesta asiasta en saa koskaan häneltä kehuja tai edes tunnustusta, vaan vähättelyä tai epäilyä siitä, ansaitsinko edes jonkun kivan asian. Muille hän juoruilee asiani ja puhuu minusta negatiiviseen sävyyn. Parhaimmillaan hän on todella hauskaa seuraa, jos siis sattuu olemaan hyvällä tuulella ja siksi olenkin pitänyt yhtä.
Mikä selittää hänen käytöksensä ja mikä minussa aiheuttaa sen, että tavallaan "ansaitsen" sen hänen käytöksensä minua kohtaan?
Kommentit (27)
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Miksi ei ole jo ex-ystävä.Sano se on sitten moro.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kutsut häntä ystäväksi?
Jostain syystä hän on vain lähin kaverini niistä vähistä kavereistani. Mutta jotenkin tuulellakäypä ja hyvin epävakaa hän on. Tuntuu siltä, että tarvitsen kohta muualta jutteluapua ihan niihin ystäväni laukomiin törkeyksiin ja jopa uhkailuihin ym. liittyen. Hän on todella monta kertaa saanut ihan hirveitä raivareita.
Mietin välillä, että ehkä minussa on jotain vikaa, kun hän käyttäytyy siten, tosin hänellä on jatkuvaa eripuraa käytännössä kaikkien muidenkin kanssa. Ainoa tapa pärjätä hänen kanssaan, on olla aivan kaikesta samaa mieltä ja samalla kuitenkin ihailtavan menestynyt ja suosittu, jolloin on ikäänkuin hänen maailmassaan immuuni kiusaamiselle. Mutta ei minusta ihan sellaiseenkaan ole, kun en ole kovin suosittu tai hänen ihailemansa alan uraohjus itse.
Persoonallisuushäiriö tai jotain henkisen kehityksen ongelmaa. Monet ennen vanhaan "heikkolahjaisiksi" kutsutut ovat kovin aggressiivisia ja hanakoita puuttumaan muiden asioihin, vaikka omatkin asiansa olisivat levällään kuin Jokisen eväät. Ydinkysymys ei silti liene se, mikä ystävääsi vaivaa vaan se, miksi tämä ihminen on ystäväsi? Oli syy hänen käytöksensä taustalla mikä tahansa, ystävä ei käyttäydy noin ja jos hän ei sitä suostu hyväksymään, jätä hänet läksyttämään keskenään.
Hän myös melko lapsellisella tavalla arvottaa ihmisiä älykkyyden, varallisuuden ja uran perusteella, vaikka hän itse ei ole koskaan tehnyt töitä tai opiskellutkaan muutamaa opintopistettä enempää. Sekin aiheuttaa tietynlaista ärsytystä, vaikken sitä ole ääneen sanonutkaan.
Asenne on kuin maailman omistajalla, vaikka kaiken hyvän on saanut muiden siivellä. Mua haukkui mm. idiootiksi ja noloksi sekä maailman itsekkäimmäksi pelleksi, kun vain puolustin mielipidettäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kutsut häntä ystäväksi?
Jostain syystä hän on vain lähin kaverini niistä vähistä kavereistani. Mutta jotenkin tuulellakäypä ja hyvin epävakaa hän on. Tuntuu siltä, että tarvitsen kohta muualta jutteluapua ihan niihin ystäväni laukomiin törkeyksiin ja jopa uhkailuihin ym. liittyen. Hän on todella monta kertaa saanut ihan hirveitä raivareita.
Mietin välillä, että ehkä minussa on jotain vikaa, kun hän käyttäytyy siten, tosin hänellä on jatkuvaa eripuraa käytännössä kaikkien muidenkin kanssa. Ainoa tapa pärjätä hänen kanssaan, on olla aivan kaikesta samaa mieltä ja samalla kuitenkin ihailtavan menestynyt ja suosittu, jolloin on ikäänkuin hänen maailmassaan immuuni kiusaamiselle. Mutta ei minusta ihan sellaiseenkaan ole, kun en ole kovin suosittu tai hänen ihailemansa alan uraohjus itse.
Kannattaa ottaa etäisyyttä tai ihan vaan sulkea pois elämästä. Minä olen pienemmästäkin syystä "konmarittanut" entisiä ystäviä. Ainutkertainen elämä jota ei kannata pilata sietämällä typeryksiä. Sinussa ei ole vika jos ystävä alkaa raivoamaan, hänessä se vika on. Suosittelen että pidät puolesi. Ei ystävä käyttäydy tuolla tavalla.
Olet onnistunut saamaan kumppaniksi tyypin, jota yleisesti narsistiksi kutsutaan.
Minua on siunattu myös parilla tällaisella. Käytös pahenee ajan kanssa, joten on viisainta, että nostat kytkintä.
Koska se on kuitenkin vaikeaa, pidä puolesi ja esitä toive muuttaa käytöstä. Kun se ei tepsi, käske häntä lopettamaan ja sano ettet kuuntele, ellei puheet muutu. Älä myöskään kuuntele. Suuntaa harrastuksesi ja mielenkiinnon kohteesi muualle, irti hänen vaikutuspiiristään.
Jos jäät, eikä hän muutu, huomaat joku päivä olevasi mihinkään yksin kykenemätön, arvoton ja iloton, laput silmillä varpaillaan kulkeva, jonka täytyy varoa sanojaan ja tekojaan.
Jotkut haaskaavat tähän koko elämänsä, minä olen ollut viime vuodet sinkku.
Kannattaa ystävystyä vain ihmisten kanssa, joihin on ollut joskus vähän ihastunut ja joista välittää siksi sydämestään.
Jos hirsitalo rakennetaan liian tiiviiksi, ilma ei kierrä vaan rakenteet mätänee. Mutta jos jättää ilma/hajuraon talo voi hengittää. Samoin ihmisten välillä täytyy olla pieni hajurako.
Jos AP ei henno katkaista välejä, miettii että pitää pientä etäisyyttä. Ettei aina tarvi vastata puhelimeen heti.
Voi myös sanoa että kuuntelet asiallisen palautteen perusteluineen, mutta silkkaa vittuilua et.
Valitettavasti asia on niin että sinua kohdellaan siten kuin sinä annat kohdella. Lopeta nyt jo tuo "ystävyys". Eikö muka ole parempi olla yksin kuin jonkun alistettavana?
Hän ei ole silloin ys!äväsi .Jätä hänet taaksesi,et ole kenenkään roska laatikko!
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö tai jotain henkisen kehityksen ongelmaa. Monet ennen vanhaan "heikkolahjaisiksi" kutsutut ovat kovin aggressiivisia ja hanakoita puuttumaan muiden asioihin, vaikka omatkin asiansa olisivat levällään kuin Jokisen eväät. Ydinkysymys ei silti liene se, mikä ystävääsi vaivaa vaan se, miksi tämä ihminen on ystäväsi? Oli syy hänen käytöksensä taustalla mikä tahansa, ystävä ei käyttäydy noin ja jos hän ei sitä suostu hyväksymään, jätä hänet läksyttämään keskenään.
Tässä on totuuden siemen. Yksi sukulaiseni on tuollainen, ja tajusin jossain välissä että hän taitaa olla heikkolahjainen. Ymmärrän nyt jotenkin paremmin sen oudon käytökset, raivarit ja epäloogiset ajatukset. Mutta olen vähentänyt kanssakäymistä.
Minusta sinun kannattaisi suoraan sanottuna irtautua tuosta kaverista. Hän ei kohtele sinua hyvin.
Koska hän ei ole ystävä.
Koita ap hankkia parempaa seuraa
Vierailija kirjoitti:
Hän myös melko lapsellisella tavalla arvottaa ihmisiä älykkyyden, varallisuuden ja uran perusteella, vaikka hän itse ei ole koskaan tehnyt töitä tai opiskellutkaan muutamaa opintopistettä enempää. Sekin aiheuttaa tietynlaista ärsytystä, vaikken sitä ole ääneen sanonutkaan.
Asenne on kuin maailman omistajalla, vaikka kaiken hyvän on saanut muiden siivellä. Mua haukkui mm. idiootiksi ja noloksi sekä maailman itsekkäimmäksi pelleksi, kun vain puolustin mielipidettäni.
Miksi sä olet tekemisissä moisen tollon kanssa? Itse ottaisin heti etäisyyttä.
Läksytä takas ja laita rajat hänelle.
Haluaaa päteä. No ei vaaan. Olen myös miettinyt että mikä ero on itse henkilöllä ja sivustakatsojan rooolilla?
Vierailija kirjoitti:
Haluaaa päteä. No ei vaaan. Olen myös miettinyt että mikä ero on itse henkilöllä ja sivustakatsojan rooolilla?
Että onko esim itse henkilöllä enemmmän painetta kuin ei osallistuvalla. Onko sivustakatsoja tällöin enemmän luovempi ja vapaampi?
Jätä