Mikä mun päässä viiraa kun pohdin jatkuvasti tekemisiäni,
sanomisiani jopa ilmeitäni ja elehtimisiäni muitten kantilta katsottuna?
Eli jos ollaan vaikka oltu kylässä mulla menee loppupäivä funtsiessa mokasinko jotain, sanoinko jotain tyhmää, annoinko vääränlaisen kuvan itsestäni jne...
Se on ahdistavaa kun kokee, että pitää koko ajan skarpata ettei tee jotain mitä sitten myöhemmin taas funtsii...ja vaikkei mitään kummallista olisikaan aina melkein keksin jotain mitä oisin voinut sanoa toisin tms....
Tämä rupee jo vaikuttamaan siihen miltä näytän....ilmeeni ovat jäykkiä ja teennäisiä, en pysty katsomaan kunnolla keskustelukumppania silmiin, pölisen jonnin joutavia hermostuksissani...ja tämä hävettää minua ja kierre pahenee....pitäiskö hakea apua?
Kommentit (2)
tai sitten ongelmia oman identiteettisi kanssa jonka takia sinun täytyy jatkuvasti peilata itseäsi muiden silmin?
Mutta jos se alkaa häiritsee sun päivittäisiä toimia, ja sä itsekin mietin että pitäskö hakea apua, niin eiköhän vastaus ole selvä.
Varaa aika omalääkärille, ja käy keskustelemas. Sittenhän se asia alkaa varmaan valottua ja tiedät mistä on kyse!