Lue keskustelun säännöt.
Minä ja muut avuttomat naiset, Kertokaa miehet miksi kierrätte kaukaa?
02.03.2021 |
Miksi tietynlainen avuttomuus on parisuhteen kannalta niin iso kynnyskysymys nykyään? Olen itse vanhanaikainen ja ennen nainen saikin ollakin heikompi, mutta nykyisin naiselta odotetaan että hän pystyy ja osaa hoitaa kaiken itse ja mieheltä avun tarvitseminen on luotansatyöntävää.
Itse en esimerkiksi osaa tai uskaltaisi ajaa autoa, mutta miehet joiden kanssa olen ollut parisuhteessa pitivät tätä hankalana, eivätkä olleet halukkaita tarjoamaan kyyditystä, enkä nyt puhu mistään viikottaisista ostosreissuista.
Kommentit (34)
Jaa. Minä osaan kyllä tehdä lähes kaiken itse. Mitä olen huomannut niin miehet ovat kyllä enemmän noiden avuttomien perään, jotta pääsevät pätemään. Tiedän useita naisia, jotka ovat heittäytyneet avuttomaksi vain saadakseen jonkun miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin aika uusavuton kun aloin parikymppisenä seurustelemaan. Mies on sanonut nyt jälkikäteen että epäröi kanssani. Syynä se, että halusi lapsia ja pelkäsi millainen perhe-elämä tulisi olemaan jos äidistä ei ole yhtään mihinkään käytännön töihin, ei mitään lihaksia eikä ymmärrystä mihinkään.
Onneksi antoi mahdollisuuden eivätkä ylihyysäävät vanhempani pilanneet elämääni. Halua oppia ja pärjätä itse on ollut.
Mun mies ainakin huutaa aina jos en jotain käsitä tai osaa ja menettää hermot kun hänen mielestään en osaa mitään :/.
Ei miehet tykkää tyhmistä ja avuttomista naisista
Jokainen aikuinen mies kavahtaa naisia jotka eivät kykene keskustelemaan ihan vaikka arjesta.Vasta kun naisia hatutaa,laukovat mörköjä ja syylistävät.Pitää osaa puhua. Tehä muutakin kuin räplää älypuhelin.
Anoppini on juurikin tällainen onneton vässykkä, ei osaa mitään eikä uskalla mitään. Se on perheen miesväelle aika raskasta kun aina pitää hyysätä ja auttaa jossain - toisin sanoen tehdä ne toisenkin hommat omien lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille ei ole oikein mikään hyvä.
Nykyään naiset on niin voimaantuneita ja osaavia. Jos niille sanoo jotain, niin se on vähättelyä ja syrjintää ja epätasa-arvoa. Ehkä tos on vastaus.
Tämä on minun ketjuni, ja puhunkin nyt suoraan.
Olen avuton ja osaamaton.
En oikeastaan osaa laittaa ruokaa, pelkään ajaa autoa, siivotessa hajotan esineitä, en tee mitään kunnolla. Pelkään jopa pyykinpesukonetta.
Ja jossain vaiheessa luovutin, enkä enää edes halunnut oppia.
Kymmenen aikuisen naisen vuotta meni puhtaasti sählätessä. Pidin kyllä kotini siistinä ja osasin viedä polkupyörän korjaamolle, mutta sähläystä se oli.
Vasta sitten tuli vastaan ensimmäinen mies, joka moista sietää.
He ovat harvassa. Tämä mies etsi kuitenkin ”prinsessaa”, jota helliä, jota auttaa ja jota neuvoa. Tosiaankin vanhanaikainen, ja tosiaankin sadunomainen - minun näkökulmastani.
Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Mies kokkaa, minä siivoan silloin tällöin (ja pyytelen anteeksi kun menee metsään).
Osaan muita asioita. Osaan työni, jossa käytetään päätä, mutten osaa käyttää käsiä.
Meille se on okei. Vakka kantensa valitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Ap, ennen nainen sai olla heikompi aivan kuin nykyäänkin mutta ei osaamaton. Ennen naiset hoitivat kodin, lapset ja navetan eli aika tehopakkauksia ja taitavia naisia olivat
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Ap, ennen nainen sai olla heikompi aivan kuin nykyäänkin mutta ei osaamaton. Ennen naiset hoitivat kodin, lapset ja navetan eli aika tehopakkauksia ja taitavia naisia olivat
Osaan kyllä kokata, siivota ja pitää kodin siistinä, hoitaa lemmikit jne. joskaan navettatöitä en ole kokeillut...mutta koska olen monisairas en halua lapsia, enkä niitä luultavasti edes voi saada.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minun ketjuni, ja puhunkin nyt suoraan.
Olen avuton ja osaamaton.
En oikeastaan osaa laittaa ruokaa, pelkään ajaa autoa, siivotessa hajotan esineitä, en tee mitään kunnolla. Pelkään jopa pyykinpesukonetta.
Ja jossain vaiheessa luovutin, enkä enää edes halunnut oppia.
Kymmenen aikuisen naisen vuotta meni puhtaasti sählätessä. Pidin kyllä kotini siistinä ja osasin viedä polkupyörän korjaamolle, mutta sähläystä se oli.
Vasta sitten tuli vastaan ensimmäinen mies, joka moista sietää.
He ovat harvassa. Tämä mies etsi kuitenkin ”prinsessaa”, jota helliä, jota auttaa ja jota neuvoa. Tosiaankin vanhanaikainen, ja tosiaankin sadunomainen - minun näkökulmastani.
Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Mies kokkaa, minä siivoan silloin tällöin (ja pyytelen anteeksi kun menee metsään).
Osaan muita asioita. Osaan työni, jossa käytetään päätä, mutten osaa käyttää käsiä.
Meille se on okei. Vakka kantensa valitsee.
Osaat työsi, ok. Mutta onko mitään sellaista, jota osaat yhdessä miehesi kanssa tehdä?
Oma vaimo osaa tanssia, neuloa, siivota, tapetoida, maalata, käyttää vatupassia, porakonetta, sirkkeliä, puukkosahaa ym. työkaluja, taivuttaa betonirautoja, rakentaa talon ja jonkin verran tehdä ruokaakin. Siitä repertuaarista löytyy mukavasti yhteisiäkin harrastuksia, joita ainakin omasta mielestäni tulisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Ap, ennen nainen sai olla heikompi aivan kuin nykyäänkin mutta ei osaamaton. Ennen naiset hoitivat kodin, lapset ja navetan eli aika tehopakkauksia ja taitavia naisia olivat
Osaan kyllä kokata, siivota ja pitää kodin siistinä, hoitaa lemmikit jne. joskaan navettatöitä en ole kokeillut...mutta koska olen monisairas en halua lapsia, enkä niitä luultavasti edes voi saada.
-ap
No varmaan tosiaan on harvassa miehet jotka haluaa täysin passattavan tyypin, mutta onneksi sitten löysit semmoisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minun ketjuni, ja puhunkin nyt suoraan.
Olen avuton ja osaamaton.
En oikeastaan osaa laittaa ruokaa, pelkään ajaa autoa, siivotessa hajotan esineitä, en tee mitään kunnolla. Pelkään jopa pyykinpesukonetta.
Ja jossain vaiheessa luovutin, enkä enää edes halunnut oppia.
Kymmenen aikuisen naisen vuotta meni puhtaasti sählätessä. Pidin kyllä kotini siistinä ja osasin viedä polkupyörän korjaamolle, mutta sähläystä se oli.
Vasta sitten tuli vastaan ensimmäinen mies, joka moista sietää.
He ovat harvassa. Tämä mies etsi kuitenkin ”prinsessaa”, jota helliä, jota auttaa ja jota neuvoa. Tosiaankin vanhanaikainen, ja tosiaankin sadunomainen - minun näkökulmastani.
Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Mies kokkaa, minä siivoan silloin tällöin (ja pyytelen anteeksi kun menee metsään).
Osaan muita asioita. Osaan työni, jossa käytetään päätä, mutten osaa käyttää käsiä.
Meille se on okei. Vakka kantensa valitsee.
Osaat työsi, ok. Mutta onko mitään sellaista, jota osaat yhdessä miehesi kanssa tehdä?
Oma vaimo osaa tanssia, neuloa, siivota, tapetoida, maalata, käyttää vatupassia, porakonetta, sirkkeliä, puukkosahaa ym. työkaluja, taivuttaa betonirautoja, rakentaa talon ja jonkin verran tehdä ruokaakin. Siitä repertuaarista löytyy mukavasti yhteisiäkin harrastuksia, joita ainakin omasta mielestäni tulisi olla.
Juu. Osaan esimerkiksi kalastaa, vaeltaa, ja lämmittää mökkisaunan (kerran tosin tarvitsin apua ja käytin vahingossa lamppuöljyä). Osaan myös hihtää, vaikka se ei ole lempiharrastukseni, mutta ihan hauskaa kahdestaan. Lisäksi tunnen oloni hyvin luontevaksi kun leikimme kissojemme kanssa.
Nuo sinun mainitsemasi harrastukset ulkoistamme, tanssin skippaa suosiolla sekä mies että minä ja villasukkiakaan emme neulo itse, mutta tällaisia harrastuksia jää meillä jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minun ketjuni, ja puhunkin nyt suoraan.
Olen avuton ja osaamaton.
En oikeastaan osaa laittaa ruokaa, pelkään ajaa autoa, siivotessa hajotan esineitä, en tee mitään kunnolla. Pelkään jopa pyykinpesukonetta.
Ja jossain vaiheessa luovutin, enkä enää edes halunnut oppia.
Kymmenen aikuisen naisen vuotta meni puhtaasti sählätessä. Pidin kyllä kotini siistinä ja osasin viedä polkupyörän korjaamolle, mutta sähläystä se oli.
Vasta sitten tuli vastaan ensimmäinen mies, joka moista sietää.
He ovat harvassa. Tämä mies etsi kuitenkin ”prinsessaa”, jota helliä, jota auttaa ja jota neuvoa. Tosiaankin vanhanaikainen, ja tosiaankin sadunomainen - minun näkökulmastani.
Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Mies kokkaa, minä siivoan silloin tällöin (ja pyytelen anteeksi kun menee metsään).
Osaan muita asioita. Osaan työni, jossa käytetään päätä, mutten osaa käyttää käsiä.
Meille se on okei. Vakka kantensa valitsee.
Voi olla mutta et ole silti ap, tiedän koska aloitin keskustelun itse.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mies enkä voi vastata kaikkien miesten puolesta, mutta vaikea kuvitella että kovin moni aikuinen ihminen pitäisi lapsen tasolle heittäytyvää avutonta vikisijää kovin puoleensavetävänä. Sukupuolista viis.
Mulla taas kyse ei ole siitä etten osaisi vaan haluaisin miehen joka tekee minun puolesta määrätyt asiat, ettei tarvitsisi itse. Nään sen rakkauden osoituksena. En tiedä olisko tää ongelma kun en ole kovin monelle näistä maininnut mutta tähän mennessä ihan positiivisesti ja normaalisti suhtauduttu mutta enntiedä sitten käytännössä.
Mun miehen ex on avuton ja osaamaton. Mies passasi. Nainen otti eron, mutta mies sanoi, ettei jäänyt ikävä. Mies oli minut tavattuaan ihmeissään ja ilahtunut, kun pitkän matkan ajaminen tai porakoneen käyttäminen yms. ei ollutkaan ongelma. Eli tämäkin mies, vaikka olikin avuttoman ja lapsenmielisen passaajaksi suostunut, ei ollut siitä erityisemmin nauttinut.
En missään tapauksessa haluaisi olla avuton. Se ei ole coolia eikä seksikästä.
Minun ongelmani on päinvastainen; osaan tehdä kaikkia ns, miestentöitä, ymmärrän koneiden ja autojen päälle, ajan työkseni rekkaa, mutta käsissä pysyy kaikki muutkin työkoneet. kodin remonttihommat sujuu, sekä maatilantyöt, kuten myös toki leipomiset, ruuanlaitot ym. Olen myös roteva ja vahva.
Ongelma on, että miehet kokevat, etten "tarvitse" miestä mihinkään. En minä niitä "miesten töitä" ilokseni tee, minun on pakko, kun olen yh ollut vuosikausia ja asun yksin remontoitavaa taloa.
Minusta tuli tälläinen paitsi luonteeni johdosta, myös olosuhteiden pakosta, elämän myötä.
Silti haluan miehen rinnalleni. Tiedän kyllä, ettei minussa vikaa ole, en vain ole löytänyt sitä oikeaa.
No en ole änkeytynyt deittimarkkinoille, niin en tiedä, mitä miehet tykkäisivät. Olen omillani hienoisen avuttomuuden kanssa, pyrin selivytymään, en halua hyväksikäyttää keitään. En ole niitä naisia, jotka eivät tarvitsisi miestä mihinkään, aidosti varmaan tarvitsisin mutta kohdalle ei ole tullut rakkautta ja toisaalta yksin on turvassa ja rauhaa. En aja enkä omista autoa.., minun kanssa mies pääsisi helposti tuntemaan miehekkyyttä, arvostan myös sellaista ja se on sytyttävää että huolehditaan puolin ja toisin, pidetään hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen ex on avuton ja osaamaton. Mies passasi. Nainen otti eron, mutta mies sanoi, ettei jäänyt ikävä. Mies oli minut tavattuaan ihmeissään ja ilahtunut, kun pitkän matkan ajaminen tai porakoneen käyttäminen yms. ei ollutkaan ongelma. Eli tämäkin mies, vaikka olikin avuttoman ja lapsenmielisen passaajaksi suostunut, ei ollut siitä erityisemmin nauttinut.
En missään tapauksessa haluaisi olla avuton. Se ei ole coolia eikä seksikästä.
Minä en henkilökohtaisesti hakeudu parisuhteisiin, joissa olisi tarve olla jotenkin cool tai seksikäs.
Viihdyn paremmin suhteissa, joissa voin olla vapaasti oma itseni.
- se prinsessa
Onko täällä ketään muita ns. avuttomia naisia ja millaisia kokemuksia teillä on miehistä?