Lue keskustelun säännöt.
Etäopetuksen onnistuminen on tahdosta kiinni
01.03.2021 |
Eihän se onnistukaan, jos opettaja innostuu niin paljon siitä että saa olla kotona niin paljon, että laittaa vaan jonkun tehtävän sinne, ”on tavoitettavissa” mutta käytännössä se on hänelle hyvää ruuanlaitto- ja pyykinpesuaikaa, onhan se kätevää ”multitaskata”. Mutta jos keskittyisi ihan oikeasti simuloimaan luokkahuonetilannetta että kaikki pysyisi pidempiaikaisesti siinä paikalla, jos ei nyt koko ajan äänessä ja mikki auki mutta kuitenkin läsnä eikä pyykkiä pesemässä. Opettajat vaan nostavat kädet pystyyn, että tällaista tämä etäopetus nyt vaan on, ei tälle voi mitään. Kyllä voi jos haluaa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaille myös osallistumispakko. Oma lapseni kertoo että hänen ja muutaman muun lisäksi ei monikaan halua sanoa mitään teams- tunnilla vaikka pitäisi lukea kielen sanoja. Eli joka penska nettikameran ääreen ja puhumaan omalla vuorollaan!
Toteutuuko tuo lähiopetuksessa?
Mikä kysymys tämä on? Tottakai toteutuu. Tuollaistahan kielten tunnilla on, että luetaan niitä tekstejä ääneen ja sitten on lisäksi jotain pariharjoituksia.
Vanhemmat luulevat että opiskelu ja oppiminen on sitä että opettaja puhuu ja kaataa sitä tietoa passiivisena möllöttävän oppilaan päähän.
Motivaatiota ja tahtoa opettajan työhön kannattaisi ehkä hakea jostain muualta kuin av:lta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat kameroiden ääreen niin opettaja saa varmistettua että siellä kotona oikeasti opiskellaan. Kovin kummoista opetusta ei edes tarvita kunhan varmistetaan että oppilas on koulutehtävien äärellä.
Ei voi vaatia kameran käyttöä. Se on tehty selväksi. Ei voi vaatia mikin käyttöä. Se ahdistaa oppilaita. Kaikilla ei ole edes laitteita, joissa ne olisi. Opettajien keinot on rajalliset. Mä voin aktivoida niitä vaikka Kahootilla, mutta ei sekään tarkoita sitä, että ne sitä tekisi. Osa "osallistuu" kirjoittamalla nimensä, myöhemmin huomaan että muuta ei sitten tapahtunutkaan. Välillä tuntui siltä, aika useinkin, että osa suorastaan vastustaa etäopetusta. Tekevät kaikkensa, että eivät varmasti joudu tekemään yhtään mitään, saati vahingossa oppisi jotain.
Niin, etätyö ja etäopiskelu vaativat sellaisia taitoja joita ei ole isolla osalla aikuisiakaan, lapsilta ei sellaisia pidä edes odottaa. Ja pakottamalla ei tässä maailmassa kukaan ole oppinut mitään muuta kuin auktoriteettivihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat kameroiden ääreen niin opettaja saa varmistettua että siellä kotona oikeasti opiskellaan. Kovin kummoista opetusta ei edes tarvita kunhan varmistetaan että oppilas on koulutehtävien äärellä.
Ei voi vaatia kameran käyttöä. Se on tehty selväksi. Ei voi vaatia mikin käyttöä. Se ahdistaa oppilaita. Kaikilla ei ole edes laitteita, joissa ne olisi. Opettajien keinot on rajalliset. Mä voin aktivoida niitä vaikka Kahootilla, mutta ei sekään tarkoita sitä, että ne sitä tekisi. Osa "osallistuu" kirjoittamalla nimensä, myöhemmin huomaan että muuta ei sitten tapahtunutkaan. Välillä tuntui siltä, aika useinkin, että osa suorastaan vastustaa etäopetusta. Tekevät kaikkensa, että eivät varmasti joudu tekemään yhtään mitään, saati vahingossa oppisi jotain.
Eikö tuota samaa tapahdu ihan siellä lähiopetuksessakin näillä samoilla oppilailla? Laitat tekemään jotain tehtävää ja joku sitten nyhvää siellä omiaan. Eikö siinäkin tapauksessa sitä tilannetta seurata siinä tunnin aikana. Miksi etäopetuksessa sitä ei voisi seurata kyselemällä esim siinä tunnin aikana, miten sujuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Ei se ihan noin käy, eikä ole pelkästä tahdosta kiinni, vaan myös taidosta. Ja siitä kertoo sekin, että teidän ensimmäinen ajatus on simuloida luokkahuonetta - simuloiminen on parhaimmillaankin epåtäydellinen korvike. Ja kun se on epätäydellinen korvike jollekin, mikä sinänsäkään ei ole täydellistä, niin oikeasti tulos ei voi olla kovin hyvä.
Etäopetukseen on olemassa omaa pedagogiaansa, jonka avulla sen saisi toimimaan. Ongelma on siinä, että etäpedagogiikkaa ei ole opetettu opettajakoulutuksessa kun ehkä maininnan verran. Siitä on tietoa ja tutkimustuloksia ja sovelluksiakin olemassa, mutta opettajat eivät osaa niitä, eivätkä edes edes tiedä, miten ja mistä etsisivät niitä tai miten arvioisivat löytämänsä materiaalin tasoa ja toteuttamiskelpoisuutta.
Joo, ja sitten kun muistetaan se fakta, että ihan kuten monilla muilla aloilla, opettajissa on valtaosin suuria ikäluokkia. Siellä on monella jo toinen jalka eläkkeellä. Mikä mahtaa olla motivaatio ja toisaalta edes valmiudet etäpedagogiikan sovellusten haltuunottoon, kun hädin tuskin sähköpostia osataan käyttää?
Ei tässä ole mistään Teamsien ja Meetien käytöstä kyse vaan kokonaan työn uudelleensuunnittelusta. Ymmärrätkö? Gynegologin pitäisi päivässä muuttua sydänkirurgiksi? Ei se niin vaan käy. Toki palasia voi ostata, mutta kokonaisuuteen erikoistuminen on pitkä prosessi. Nythän etäopetukseen heitetään päivän varoajalla ja oikeasti tuo etäopetuksen jalkauttaminen uudella tavalla vaatisi kuukausien suunnitelun, koulutusta ja sen harjoittelua. Sen lisäksi vanhemmat ja johto vaatii pitämään ne pirun Teams-tunnit lukkarin mukaan, niin missä välissä sitä laaditaan uusi pedagoinen lähetysmistapa ja rytmitys. Eikä rehtori siihen suostu edes, että opetus menisikin eri tavalla kuin lukujärjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaille myös osallistumispakko. Oma lapseni kertoo että hänen ja muutaman muun lisäksi ei monikaan halua sanoa mitään teams- tunnilla vaikka pitäisi lukea kielen sanoja. Eli joka penska nettikameran ääreen ja puhumaan omalla vuorollaan!
Toteutuuko tuo lähiopetuksessa?
Mikä kysymys tämä on? Tottakai toteutuu. Tuollaistahan kielten tunnilla on, että luetaan niitä tekstejä ääneen ja sitten on lisäksi jotain pariharjoituksia.
Miksi oppilaat saa merkintöjä aktiivisuudesta oppitunnilla jos kaikki kuitenkin joutuvat osallistumaan tasavertaisesti.
Siis tunneillahan on yleensä käytössä useampia opetustapoja. Kuulustellaan läksyjä, tehdään itsenäisiä tehtäviä ja paritehtäviä, luetaan kappaleita yhdessä jne. Aktiivisuudesta voidaan palkita esimerkiksi läksyjen kuulustelussa ja kotitehtävien tarkistamisessa, mutta samalla tunnilla voidaan myös antaa tehtävä, johon kaikki osallistuvat esimerkiksi lauseiden lukeminen ja suomentaminen.
Rautalankaesimerkki:
Englannin tunnin alussa tarkistetaan tehtävät. Silloin kysytään niiltä, jotka ovat tehtävän tehneet ja osanneet ja he voivat näyttää osaamisensa pyytämällä puheenvuoroa ja vastaamalla. Tässä tilanteessa voidaan sitten joltain vähemmän aktiiviselta kysyä randomisti, mitä hän on vastannut tehtävään. Jos hän ei ole tehnyt tehtävää, hänellä ei ole vastausta valmiina. Hän siis osallistuu tunnille, mutta hänen aktiivisuudestaan ei voi antaa plussaa, koska ei ole tehnyt kotitehtävää.
Tunnin aikana sitten käydään läpi uusi kappale, jolloin tekstiä luetaan lause kerrallaan vuorotellen. Tällöin kaikki osallistuvat vuorollaan ja tästä ei tietenkään kukaan saa sen kummemin aktiivisuuspisteitä.
Tekstin lukemisen jälkeen sitten sovelletaan niitä tekstin sanastoja ja lauserakenteita, pohtimalla esim, miten sanotaan jokin hieman eri asia samaa kielioppisääntöä käyttäen. Tällöin voi myös osoittaa aktiivisuuttaan ja ne vähemmän aktiiviset sitten ovat hiljaa, minkä opettaja kyllä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Ei se ihan noin käy, eikä ole pelkästä tahdosta kiinni, vaan myös taidosta. Ja siitä kertoo sekin, että teidän ensimmäinen ajatus on simuloida luokkahuonetta - simuloiminen on parhaimmillaankin epåtäydellinen korvike. Ja kun se on epätäydellinen korvike jollekin, mikä sinänsäkään ei ole täydellistä, niin oikeasti tulos ei voi olla kovin hyvä.
Etäopetukseen on olemassa omaa pedagogiaansa, jonka avulla sen saisi toimimaan. Ongelma on siinä, että etäpedagogiikkaa ei ole opetettu opettajakoulutuksessa kun ehkä maininnan verran. Siitä on tietoa ja tutkimustuloksia ja sovelluksiakin olemassa, mutta opettajat eivät osaa niitä, eivätkä edes edes tiedä, miten ja mistä etsisivät niitä tai miten arvioisivat löytämänsä materiaalin tasoa ja toteuttamiskelpoisuutta.
Joo, ja sitten kun muistetaan se fakta, että ihan kuten monilla muilla aloilla, opettajissa on valtaosin suuria ikäluokkia. Siellä on monella jo toinen jalka eläkkeellä. Mikä mahtaa olla motivaatio ja toisaalta edes valmiudet etäpedagogiikan sovellusten haltuunottoon, kun hädin tuskin sähköpostia osataan käyttää?
Ei tässä ole mistään Teamsien ja Meetien käytöstä kyse vaan kokonaan työn uudelleensuunnittelusta. Ymmärrätkö? Gynegologin pitäisi päivässä muuttua sydänkirurgiksi? Ei se niin vaan käy. Toki palasia voi ostata, mutta kokonaisuuteen erikoistuminen on pitkä prosessi. Nythän etäopetukseen heitetään päivän varoajalla ja oikeasti tuo etäopetuksen jalkauttaminen uudella tavalla vaatisi kuukausien suunnitelun, koulutusta ja sen harjoittelua. Sen lisäksi vanhemmat ja johto vaatii pitämään ne pirun Teams-tunnit lukkarin mukaan, niin missä välissä sitä laaditaan uusi pedagoinen lähetysmistapa ja rytmitys. Eikä rehtori siihen suostu edes, että opetus menisikin eri tavalla kuin lukujärjestyksessä.
Nythän ei ole kysymys siitä, että koko opetus oltaisiin pysyvästi siirtämässä nettiympäristöön. Nyt on tarkoitus tehdä etäopetus sellaiseksi, että se olisi mahdollisimman selkeä ja helppo muksujen ymmärtää. Periaatteella kunhan tekisivät edes jotain, eivät tippuisi kärryiltä, eivät jäisi yksin. Silti aivan liian suuri osa opettajista valitsee helpoimman tien ja latelee tehtävälistoja Wilmassa ja jättää nuoret yksin niiden kanssa. Tämä on realismia.
Ja mistäkö tiedän? Koska olen itsekin opettaja. Olen ollut yli 20 vuotta, silmäni ovat kollegoiden it-valmiuksien suhteen avautuneet jo kauan sitten. Aineensa hallitsevat, luokkahuoneessa pärjäävät. Mutta etäopetus? Kädettömiä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Ei se ihan noin käy, eikä ole pelkästä tahdosta kiinni, vaan myös taidosta. Ja siitä kertoo sekin, että teidän ensimmäinen ajatus on simuloida luokkahuonetta - simuloiminen on parhaimmillaankin epåtäydellinen korvike. Ja kun se on epätäydellinen korvike jollekin, mikä sinänsäkään ei ole täydellistä, niin oikeasti tulos ei voi olla kovin hyvä.
Etäopetukseen on olemassa omaa pedagogiaansa, jonka avulla sen saisi toimimaan. Ongelma on siinä, että etäpedagogiikkaa ei ole opetettu opettajakoulutuksessa kun ehkä maininnan verran. Siitä on tietoa ja tutkimustuloksia ja sovelluksiakin olemassa, mutta opettajat eivät osaa niitä, eivätkä edes edes tiedä, miten ja mistä etsisivät niitä tai miten arvioisivat löytämänsä materiaalin tasoa ja toteuttamiskelpoisuutta.
Joo, ja sitten kun muistetaan se fakta, että ihan kuten monilla muilla aloilla, opettajissa on valtaosin suuria ikäluokkia. Siellä on monella jo toinen jalka eläkkeellä. Mikä mahtaa olla motivaatio ja toisaalta edes valmiudet etäpedagogiikan sovellusten haltuunottoon, kun hädin tuskin sähköpostia osataan käyttää?
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Ei se ihan noin käy, eikä ole pelkästä tahdosta kiinni, vaan myös taidosta. Ja siitä kertoo sekin, että teidän ensimmäinen ajatus on simuloida luokkahuonetta - simuloiminen on parhaimmillaankin epåtäydellinen korvike. Ja kun se on epätäydellinen korvike jollekin, mikä sinänsäkään ei ole täydellistä, niin oikeasti tulos ei voi olla kovin hyvä.
Etäopetukseen on olemassa omaa pedagogiaansa, jonka avulla sen saisi toimimaan. Ongelma on siinä, että etäpedagogiikkaa ei ole opetettu opettajakoulutuksessa kun ehkä maininnan verran. Siitä on tietoa ja tutkimustuloksia ja sovelluksiakin olemassa, mutta opettajat eivät osaa niitä, eivätkä edes edes tiedä, miten ja mistä etsisivät niitä tai miten arvioisivat löytämänsä materiaalin tasoa ja toteuttamiskelpoisuutta.
Joo, ja sitten kun muistetaan se fakta, että ihan kuten monilla muilla aloilla, opettajissa on valtaosin suuria ikäluokkia. Siellä on monella jo toinen jalka eläkkeellä. Mikä mahtaa olla motivaatio ja toisaalta edes valmiudet etäpedagogiikan sovellusten haltuunottoon, kun hädin tuskin sähköpostia osataan käyttää?
Ei tässä ole mistään Teamsien ja Meetien käytöstä kyse vaan kokonaan työn uudelleensuunnittelusta. Ymmärrätkö? Gynegologin pitäisi päivässä muuttua sydänkirurgiksi? Ei se niin vaan käy. Toki palasia voi ostata, mutta kokonaisuuteen erikoistuminen on pitkä prosessi. Nythän etäopetukseen heitetään päivän varoajalla ja oikeasti tuo etäopetuksen jalkauttaminen uudella tavalla vaatisi kuukausien suunnitelun, koulutusta ja sen harjoittelua. Sen lisäksi vanhemmat ja johto vaatii pitämään ne pirun Teams-tunnit lukkarin mukaan, niin missä välissä sitä laaditaan uusi pedagoinen lähetysmistapa ja rytmitys. Eikä rehtori siihen suostu edes, että opetus menisikin eri tavalla kuin lukujärjestyksessä.
No ei todellakaan ole sama asia. Parempi vertaus olisi, että gynekologin pitäisi ottaa työhönsä mukaan harjoittelija, jolle opettaa asioita työn tekemisen ohella tai raportoida asioita eri tavalla erilaisiin järjestelmiin. Tai että hän siirtyy papanäytteiden ottamisen sijaan asentamaan kierukoita. Ydinosaaminen ei muutu mihinkään, ainoastaan se toimintatapa, -alue ja välineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Ei se ihan noin käy, eikä ole pelkästä tahdosta kiinni, vaan myös taidosta. Ja siitä kertoo sekin, että teidän ensimmäinen ajatus on simuloida luokkahuonetta - simuloiminen on parhaimmillaankin epåtäydellinen korvike. Ja kun se on epätäydellinen korvike jollekin, mikä sinänsäkään ei ole täydellistä, niin oikeasti tulos ei voi olla kovin hyvä.
Etäopetukseen on olemassa omaa pedagogiaansa, jonka avulla sen saisi toimimaan. Ongelma on siinä, että etäpedagogiikkaa ei ole opetettu opettajakoulutuksessa kun ehkä maininnan verran. Siitä on tietoa ja tutkimustuloksia ja sovelluksiakin olemassa, mutta opettajat eivät osaa niitä, eivätkä edes edes tiedä, miten ja mistä etsisivät niitä tai miten arvioisivat löytämänsä materiaalin tasoa ja toteuttamiskelpoisuutta.
Joo, ja sitten kun muistetaan se fakta, että ihan kuten monilla muilla aloilla, opettajissa on valtaosin suuria ikäluokkia. Siellä on monella jo toinen jalka eläkkeellä. Mikä mahtaa olla motivaatio ja toisaalta edes valmiudet etäpedagogiikan sovellusten haltuunottoon, kun hädin tuskin sähköpostia osataan käyttää?
Ei tässä ole mistään Teamsien ja Meetien käytöstä kyse vaan kokonaan työn uudelleensuunnittelusta. Ymmärrätkö? Gynegologin pitäisi päivässä muuttua sydänkirurgiksi? Ei se niin vaan käy. Toki palasia voi ostata, mutta kokonaisuuteen erikoistuminen on pitkä prosessi. Nythän etäopetukseen heitetään päivän varoajalla ja oikeasti tuo etäopetuksen jalkauttaminen uudella tavalla vaatisi kuukausien suunnitelun, koulutusta ja sen harjoittelua. Sen lisäksi vanhemmat ja johto vaatii pitämään ne pirun Teams-tunnit lukkarin mukaan, niin missä välissä sitä laaditaan uusi pedagoinen lähetysmistapa ja rytmitys. Eikä rehtori siihen suostu edes, että opetus menisikin eri tavalla kuin lukujärjestyksessä.
Nythän ei ole kysymys siitä, että koko opetus oltaisiin pysyvästi siirtämässä nettiympäristöön. Nyt on tarkoitus tehdä etäopetus sellaiseksi, että se olisi mahdollisimman selkeä ja helppo muksujen ymmärtää. Periaatteella kunhan tekisivät edes jotain, eivät tippuisi kärryiltä, eivät jäisi yksin. Silti aivan liian suuri osa opettajista valitsee helpoimman tien ja latelee tehtävälistoja Wilmassa ja jättää nuoret yksin niiden kanssa. Tämä on realismia.
Ja mistäkö tiedän? Koska olen itsekin opettaja. Olen ollut yli 20 vuotta, silmäni ovat kollegoiden it-valmiuksien suhteen avautuneet jo kauan sitten. Aineensa hallitsevat, luokkahuoneessa pärjäävät. Mutta etäopetus? Kädettömiä ovat.
Kyllä meillä ainakin isossa yläkoulussa ihan jokainen opettaja osasi tehdä nettiin tehtäviä, pitää Meetejä yms. Ei aina tarvi pitää Meetiä, se on nuorillekin mielekkäämpää, että päivässä rytmittyy itsenäiset osat ja Meetit. Aineenopetuksen kannalta olisi ehkä kannattanut luopua lukujärjestyksestä ja tehdä aina paria lukuainetta päivässä kerrallaan. Esim. Meet, sitten itsenäistä työskentelyä, henkilökohtaisia/pienryhmä -Meetejä ja lopuksi yhteenveto. Eli semmoinen 2-3 tunnin sykäys yhtä ainetta kerralla.
Mistä tiedän toisten tekemiset? Koska puursin lähiopetuksessa pudokkaiden kanssa juuri aineenopettajien tehtäviä ja seurasin aitiopaikalta, miten jokainen tekee hommansa.
Alakoulun opettaja taas omani kohdalla järjesti näin: Alussa vain tuli tehtäviä, sitten tuli sentään päivittäinen Meet. Sitten opettaja löysi lopulta mielekkään tavan tehdä hommia: 9-10 Meet, jossa esim. matikka + päivän tehtävät. Sitten pienissä ryhmissä, 2-3 oppilasta, siinä 10-13 välillä noin puolen tunnin tapaamiset. Tällöin joka viikko kaikki pääsi pienryhmässä pariin kertaan kertomaan opelle kuulumiset. Jotkut kai otettiin ihan yksinkin. Sitten 13-14 semmoinen kokoava Meet, jossa tarkastettiin ne hommat, mitä oli tehty. Siinä päivä. Aivan loistava. Ei liikaa Meetissä roikkumista, silti päivä alkoi ja loppui, välissä oli luppoaikaakin ja jokainen oppilas pääsi kertomaan joka viikko opelle henkkoht kuulumiset.
Toisaalta työni puolesta näin myös törmäsin pariin alakoulun opettajaan, joiden tekemisiä häpeän suorastaan. Lähetetään kerran viikossa Wilma-viestillä puuhat ja that's it. Yhden kanssa keskustelin oppilaasta, joka tarvisi ottaa koululle, niin vastasi, ettei pysty, kun on nää omat alakoululaiset tässä päivät opetettavana. Meinasin tippua tuoliltani. Toivottavasti ei puhu tuollaisia julkisesti. Palkallisena työpäivänä opettaja on velvoitettu auttamaan ensin oppilaita ja omat lapset hoidetaan sitten työpäivän jälkeen, jos jotain on tekemättä. Harmittaa tämmöiset yksilöt, koska valtaosa, 98% opettajista teki hyvin työnsä ja sitten nää jotkut ääliöt julkisesti selittää omien lasten hoitamisen/opettamisen olevan niin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä opeille, ei varmasti ole helppoa tuokaan. Yksilöitä ollaan kaikki ja eri ihmisillä on eri taidot. Osalla opettajista voi olla tosi hyvätkin taidot tässä, osa ehkä kipuilee. Sama näkyy varmasti monissa muissakin työympäristöissä, meilläkin osa - varsinkin vanhemmat henkilöt -kipuili kovastikin etätyöhön siirryttäessä ja pahoin pahoin pelkään että vieläkin kokevat olevansa varsinkin tekniset ongelmien ilmaantuessa täysin kädettömiä. Päteviä kyllä ovat siinä ydintehtävässään...
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni myös pitäisi olla kamera pakko, jotta opettajalla olisi joku tapa seurata, että oppilaat ovat mukanan tunneilla.
Etäopiskelun onnistuminen on tosiaan tahdosta kiinni, nimittäin opiskelijan tahdosta. Joskus se tahto vaan vie teinin somen tai pelaamisen pariin opiskelun sijaan.
Valitettavasti tämä työkalu on opeilta kielletty. Keväällä vielä sai pakottaa opiskelijoita avaamaan kameran, mutta sitten jonkun opiskelijan vanhempi uhkaili rehtoria oikeustoimilla ja meiltä opeilta kiellettiin vaatimus kameran avaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Em todellakaan stressaa etäopetuksesta pätkääkään! Koulun opetussuunnitelman pilkuntarkka noudattaminen on aivan pandemian kukistamisen rinnalla. Ihmisten joustokyky eli resilienssi on näköjään suomalaisilla surkea. En olisi uskonut suomalaisia niin vellihousuiksi, jotka valittavat ja ruikuttavat joka hemmetin asiasta! On koettu paljon kovempia aikoja 1939-1944 ja niistäkin selvittiin. Ei nykyihmisistä tosin olisi niihin oloihin. Muutama kuukausi menee etäkoulussa leikiten. Jokaisen asenteeseen tarvitaan muutos ja vastuunottokyky, ennen kaikkea.
Miksi oppilaat saa merkintöjä aktiivisuudesta oppitunnilla jos kaikki kuitenkin joutuvat osallistumaan tasavertaisesti.