mies ei halua muuttaa yhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Olen ollut noin vuoden suhteessa, vielä ei minullakaan olisi kiire yhteen. Ongelma on kuitenkin se, että jonain päivänä haluan asua yhdessä, ja alkaa näyttää siltä, ettei se toteudu tulevaisuudessa missään kohtaa. Alkuun puhui, että ”ei ihan heti yhteen”, sitten se olikin, ettei seuraavaan kolmeen vuoteen - (teko)syynä, että lukiota käyvän pojan, joka ei asu miehen luona, pitää voida vierailla hänen luonaan, ja se ei onnistu kuulemma, jos asumme yhdessä. Viimeisin veto oli, että ei hän ehkä senkään jälkeen voi muuttaa, koska ei saisi asuntolainaa. Hän kun asui 20 vuotta avioliitossa vaimonsa vanhempien asunnossa, niin 10 000 euron palkasta ei tullut laitettua mitään tulevaisuuden varalle sivuun. Noh, minulla on lähes velaton iso perheasunto, joten en edes vaatisi, että hän omistaisi puolet asunnosta. Voisimme asua vuokrallakin. Mutta hän ei löydä ratkaisua.

Muuten tämä ei olisi vielä ongelma, mutta jotenkin olen alkanut ajatella, että mies ei todellisuudessa rakasta tai ole tosissaan. Ja tästå syystä omat tunteeni ovat viilenneet. Melkeinpä ajattelen, että jos en kelpaa jakamaan arkea, niin antaa olla. Eläköön likaisessa ja kirppiskamalla sisustetussa vuokrakaksiossaan yksin vielä eläkkeelläkin. Mies on ihan tavallinen mies, mutta kovasti kerskailee, että Tinderistä saisi kenet tahansa hyvien tulojensa vuoksi. Siitä sitten vaan valitsemaan.

Jotenkin epäjohdonmukaisuus ihmetyttää. Kun emme tapaa, mies istuu sohvalla illat tissuttelemassa ja valittaa kun on yksin tylsää. Hänellä ei ole paikkakunnalla kavereita ja poikakin käy ehkä kerran viikossa tai parissa muutaman tunnin kerrallaan. Silti se on parempi vaihtoehto kuin arki kanssani.

Tästä on puhuttu jo nyt niin moneen kertaan, että

minulle alkaa olla ihan sama vaikka mies lähtisi kävelemään. Takaisin ei kyllä sitten enää olisi, jos sieltä Tinderistä ei parempaa löydy.

Pakko kysyä: mitä ihmettä tässä helmessä oikein näet?

Hyvä kysymys. Ehkä olen ajatellut, että kun en parempaakaan saa - tai siis sellaista suhdetta jota haluaisin - niin parempi tämäkin kuin ei mitään. Mutta kieltämättä on sellainen olo, että nyt alkaa riittää. Alkuun mies oli kiltti, nyt jotenkin herkkähipiäinen ja loukkaantuu ihan pienestäkin. Eli koko ajan saa varoa sanojaan.

No eihän tossa nyt ole mitään järkeä!

1. 1/2 vuotta seurustelua on tosi lyhyt aika . Ei kannata panna ns hynyteitä yhteen noin lyhyen ajan jälkeen.

Itse olin jo naimisissa puolentoista vuoden jälkeen.. ja olen edelleen tänä vuonna 19. Vuosi monessa avioliittoa saman miehen kanssa.

Kuinka pitkästä välimatkasta on kyse?

Viisas mies kun ei muuta naisen kanssa yhteen, siitä alkaa ongelmat. Yht'äkkiä punttivälineitä ei saisikaan enää pitää olohuoneessa ja siivoukseen ei riitä puoli tuntia viikossa, vaan jostain käsittämättömästä syystä menee ainakin puoli päivää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkästä välimatkasta on kyse?

Välimatkaa on useampi kymmen kilometri

Vierailija kirjoitti:

Itse olin jo naimisissa puolentoista vuoden jälkeen.. ja olen edelleen tänä vuonna 19. Vuosi monessa avioliittoa saman miehen kanssa.

Täällä oltiin avoliitossa muutama kk tapaamisesta, naimisissa 1v 2kk jälkeen ja 25 vuotta yhdessäoloa. Eikä edes mitään ylläriraskauksia syynä. 

En tuomitse ketään siitä, ettei halua asua yhdessä, mutta sitä paheksun, jos toinen osapuoli haluaisi ja sitä sitten roikotetaan siinä odottamassa. Pitää sanoa asiat rehellisesti.

Sen miettiminen, kannattaako jäädä odottelemaan josko yhteenmuutto realisoituu koskaan, on kyllä hirvittävän hankala juttu. Eihän ihmissuhteissa ole takeita mistään. Miehesi voi sanoa sinulle nyt, että katsellaan yhteenmuuttoa kahden vuoden päästä, jos se silloin tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta ei se ole mikään lupaus tai tae tulevasta. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään näissä asioissa ihan koska tahansa. Tämä on ihmissuhteiden kamaluus ja ihanuus.  

Minäkään en suhteen alussa halunnut nopeasti muuttaa yhteen, mutta jos nuorempana olisin tiennyt että ei koskaan muuteta, niin olisin ehkä jättänyt leikin kesken. 

No oli provo tai ei ne sehän ihan ideaalia ettei tarvi asua yhdessä.

No mitä sitä sitten tapaillakaan. Samahan se sitten on.