peruttiin onneksi!

moi!



pakko tilittää tännekin, ottaa niin hermoon. Meille syntyi vauveli 8kk sitten. kummeja tuli tälle tytölle 6 kpl. Aluksi oli tarkoitus ottaa kummiksi myös mieheni sisko ja hän suostui kun kysyimme. Noo, tämä sisko alkoi tappeleen vanhempiensa ja koko sukunsa kanssa, hankala luonne kun on. Sitten se alkoi. Valittaminen kun emme kysyneet häneltä milloin kastajaiset sopisi hänelle parhaiten! ei jumalauta jos juhliin tulossa 40 vierasta voi alkaa kyseleen jokaisen menoja! vai??



noh, mieheni kanssa ilmoitimme et juhlat on silloin ja koska ensimmäinen lapsemme kun on, haluamme kaikki kummit paikalle, ellei ole todella hyvää syytä jättää tulematta. noh, tämä sisko ilmoitti et edellisenä iltana hällä on jonkun synttärit(siis ryyppäjäiset!) eikä kankkusessa pysty tulemaan. mieheni ilmoitti tälle et kummius on peruttu, ja että kaikki muut ovat ilomielin tulossa.



siitäkös hän suuttui. ei enää kättä nosta eikä suostu sopimaan. syyttää vaan et me temppuillaan eikä nää itsessään mitään vikaa. mulla on kyl ihan sama vaik pysyisi pois loppuelämän, semmosen ajatusrumban on saanut meissä aikaan. en pysty ymmärtään tuommosta käytöstä, kuitenkin kyseessä aikuinen ihminen(35v) ja meidän juhlat. omassa päässän kuulemma pohtii oliko liian köyhä kummiksi vai mikä oli syynä! voi vit.!



hirveetä tilitystä enkä jaksa kirjottaa kaikkea mitä hän on meille sanonut ja valittanut. mutta kyllä tympii! Antakaahan rakkaat ellit vähän kommentteja tuollasesta käytöksestä ja mitä pitäis tehä kun ei saa omaaa kantaamme hänelle selväksi.



t:jarna, Tku