Miten suhtautua graduohjattavaan?

Et voi olla graduohjaaja. Tekstiäsi ei viitsi edes lukea.

Vaikea tilanne.

Minulla on tytär, jonka gradu ei etene alkua pidemmälle. Sai aiheen, joka ei kiinnosta tippaakaan.

Uskon, että tässä tapauksessa ohjaajan patistelu auttaisi, mutta tuntuu ettei kiinnosta ohjaajaakaan, joka aiheen antoi.

Palsta tietää paljon, mutta tää taitaa olla aiheena haastava. Kakkaa voi tulla, kun edes nimettömänä kyselet.

Mun nähdäkseni pari vaihtoehtoa on. Joko annat roikkua mukana ( eikö nykyisin ole aikarajan valmistumiselle?) tai alat painostaa, koittaa saa jonkinlaisen gradun aikaiseksi. Oletko kysynyt mikä hänen tavoitteensa gradun suhteen on? Riittääkö mikä tahansa arvosana? Kerrot millaisella tuotoksella pääsee niukin naukin läpi. Tai annat tarkat ohjeet, mitä korjauksia tarvitaan esim. C:n saamiseen.

No ihan ensiksi selvitä se juurisyy miksi gradun tekeminen ja koko ala tuntuu niin ahdistavalta. En yhtään ihmettele ettei gradu etene jos ohjattavasi kokee niin suurta vastenmielisyyttä koko hommaa kohtaan. Voi olla, että hänen olonsa helpottaa kun hän saa sanottua mistä mättää ja ehkä sen jälkeen saa gradun puskettua läpi, vaikka koko ala ei kiinnostaisikaan. Älä myöskään menetä yöuniasi asian takia. Hänellähän on kuitenkin se päävastuu opiskeluvalinnoistaan ja hän valmistuu silloin kun valmistuu. Tietysti ei ole hyvä käyttää gradun tekoon viittä vuotta, mutta jos hän saisi tehtyä sen 2-3 vuodessa niin saapahan sen kuitenkin valmiiksi, vaikka hommassa kestäisikin.

Tämä teksti lisää luottamusta graduohjaajiin.

Itse ehdotan tälläisile tapauksille, että teen gradun opiskelijan puolesta, korvausta vastaan. Vain yksi on kieltäytynyt.

Ehkäpä ohjattava hermostuu ajatuksesta, että koko gradu pitää saada valmiiksi ja saa siitä rimakauhun. Jospa häntä helpottaisi, että homma paloiteltaisiin ihan pieniin etappeihin. Yritä saada hänet laatimaan ensin vaikka vain tutkimussuunnitelma ja siitä sitten eteenpäin pienillä askelilla keskittyen aina vain yhteen asiaan, ei koko graduun kerralla.

Lähtekää tavoittelemaan alinta mahdollista arvosanaa. Mikä se nykyisin onkaan. Ennen oli approbatur.

Vai että graduohjaaja täällä AV-palstalla neuvoja pyytelemässä? Tunnusta ihan suoraan vain, että olet tuo kuvailemasi graduntekijä, joka ei saa tekstiä aikaan ja jonka otsalle alkaa jo nousta hiki. :D

Mene sen ohjaajasi luokse, tunnusta tilanne ja aloita projekti alusta. Et ole ensimmäinen, joka hyytyy matkan varrelle tai jo ennen sen alkamista.

Kerro opiskelijallesi faktat, joita nähdäkseni on kaksi olennaista.

1. Jos hän haluaa saada gradunsa valmiiksi, niin se on helpointa sekä hänellä että sinulle tehdä suhteellisen rivakasti. Mitä kauemmin hän lykkäilee, sitä enemmän hän etääntyy aiheesta ja sitä vaikeampaa gradun kirjoittaminen on. Lisäksi ikigraduissa pitää aina välillä tsekata tutkimuskirjallisuustilanne, perehtyä niihin ja mahdollisesti jopa muokata omaa aihetta, jos tulee liian lähelle liippaava uusi tutkimus.

2. Gradun tekeminen on helpointa, kun sen jäsentää mielessään järkevän kokoisiksi paloiksi ja niiden hoitamiselle selkeän aikataulun. Tässä ohjaajan apu on kullanarvoista, jos opiskelijalla ongelmia. Sitten vaan tekee palan kerrallaan ja pian gradu onkin valmis. Rimaksi riittää työn valmistuminen, mitään ihmeellisiä arvosanoja ei tässä tilanteessa kannata yrittääkään.

Luuletteko te kommentoijat ihan tosissanne, että ap on graduohjaaja?

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko te kommentoijat ihan tosissanne, että ap on graduohjaaja?

Ei varmasti olekaan. Ei kukaan oikea ohjaaja kirjoittaisi tunnistettavasti kenestäkään av:lla. Heillä on muut keinot käsitellä ongelmatilanteita.

Outo tuo ammattiavun ehdottelu, jos opiskelija on vielä kertonut miten hyvä on olla eri paikassa. Pelkäätkö sä oikeasti jos joku opiskelija vähän avautuu ja kritisoi teidän laitoksen menoa? Ja kyllä sinä oot paras henkilö sen gradun kanssa auttamaan entä joku psykologi. Siitä ei kuule ikinä valmista tule, jos pistät opiskelijan psykologille. Siellä käydään kaikki lapsuuden traumoista alkaen läpi ja opiskelija on ihan niissä prosesseissa sitten. Psykologi uskottelee että "Voi voi kun sinä olet nyt niin sairas että et sinä mitään gradua, kyllä nyt pitää panostaa traumojen työstämiseen. " Siitähän se saa rahaa ja menee siksi oikein pitkän kaavan kautta ja siinähän sitä aikaa menee sitten. Kysy vaikka että mikä siinä gradussa ahdistaa ja jos se on aihe ja jos koko gradu on ihan alussa, niin auttaisko aiheen vaihto. Sitten kysyt mikä arvosana on tavoitteena ja milloin toivois gradun olevan valmis ja ohjaat sen mukaan. 

Itse en ottaisi sen kummempaa stressiä. Toki ohjaajana tietysti toivot, että opiskelijat valmistuvat. Mutta jos opiskelijalla on motivaation ja jaksamisen kanssa ongelmia, niin ei siinä hirveästi mitkään ohjaajan tekemiset auta.

Voisin kertoa kriteerit "ykkösen graduun" ja kysyisin, haluaako lähteä tavoittelemaan tätä. Eli tavoitteena vain valmistuminen. Mutta jos opiskelijalle ei tämä käy, tai ei osoita minkäänlaista etenemisen merkkiä, niin ei siinä oikein voi tehdä mitään. Kyse kuitenkin aikuisesta ihmisestä. Voisin sanoa, että jos joskus myöhemmin haluaa gradun tehdä loppuun, kiin olet valmiina ohjaamaan tms.

Ihmisiä ne gradunohjaajatkin on. On ihan mahdollista, että gradunohjaajat palstailevat ja joku kokemattomampi voisi ehkä kysyä neuvojakin täällä. Miksei kysyisi, eihän kyse kuitenkaan ole kovin kummoisesta asiasta.

Jos nyt sattuisi, että kysyjä oikeasti olisi ohjaaja, niin hänen kannattaisi ottaa huomioon seuraavia meille yliopisto-ohjauskurssilla painotettuja asioita:

Gradu on sen opiskelijan työ. Sinä voit ohjata häntä vain työssä, jonka hän tekee. Et voi tehdä työtä, etkä voi ohjata sellaista, mitä hän ei tee. Jos hän ei tee mitään, sinäkään et voi tehdä juuri mitään. Opiskelijaa ei oikeasti voi painostaa, se on a)mahdotonta, koska opiskelijathan vain lakkaavat vastaamasta viesteihin ja b)epäeettistä, koska et voitietää, onko seoikeasti burnoutin partaalla ja jos sattuisi olemaan niin saattaisit työntää hänet rajan yli. Lisäksi se on c) liikaa vaadittu sulta, koska todennäköisesti et ole ammatiltasi tai kpuoutukseltasi pätevä psykologi ja sulla on muitakin velvollisuuksia muita töitäsi ja opiskelijoitasi kohtaan. Et myöskään voi ohjata hänen elämänsä muita asioita ja hänen opinnäytteenkirjoittamiskykyynsä vaikuttavia tekijöitä.

Eli jos se homma vaan oikeasti ei toimi, niin luovuta. Voit joko tyytyä ohjaamaan opiskelijaa siinä tahdissa kuin hön pystyy jotain tekemään, mikä ikuisuustahti se sitten onkaan. Tai parempaa: Ohjaa opiskelija johonkin graduhautomoon tai -pajaan tai ”viimeistelyseminaariin”, millä nimellä teillä nyt se toiveikkaiden ikiopiskelijoiden avuksi luotu seminaari kulkeekaan. Vapauta itsesi ja muut opiskelijasi taakasta ja myös tämä nimenomainen opiskelija: Ehkä se on hänelle uusi tilaisuus ja ehkä hän saa enemmän irti jonkun muun ohjauksesta, jossa hänelle ei tule mieleen ne vanhat ahdistavat asiat samalla lailla.