Te, jotka vietätte vkl:t vain yksin kotona tekemättä mitään ihmeitä, miten vastaatte

Mitä tarkoittaa vkl?

Muistan itekin kun olin vielä alle 30 ja hirveät paineet aina kun piti yrittää keksiä jotain fiksua vastausta mitä oli tehnyt viikonloppuna, kun ei ollut käynyt missään. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ketään ei kiinnosta. Muutkin on kotona.

Vastaan, että en tehnyt mitään mainitsemisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä sanon aina etten tehnyt mitään ihmeitä, vaikka olisin jotain tehnytkin. En jaksa raportoida.

Sama, ja jos joku kysyy viikonloppusuunnitelmista, vastaan etten ajatellut tehdä mitään, vaikka oikeasti olisikin jotain menoja ja ohjelmaa.

Vähän riippuu kuka kysyy. Mutta kaikenlainen "tekeminen" on kyllä mun mielestä suuresti yliarvostettua. Tykkään löffäilystä, hengailusta asioiden pohdiskelusta ja tuulen mukana menemisestä...

Nyt on korona ja jää monet kivat asiat nyt tekemättä. Kyllä kotonakin on tekemistä. 

Omalla työpaikalla katsotaan kieroon niitä, jotka utelevat toisten viikonlopputekemisiä ja vaahtoavat omista tekemisistään. Jokainen saa viettää vapaitaan niin kuin itse haluaa ilman raportointivelvollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa vkl?

Kvg

Sen lyhenteen varmaan tiiät.

Mä sanon, että ei mitään ihmeempää.

Säälin ihmisiä, joiden pitää viikonloppuisinkin suorittaa. Jos heistä taas on kivempaa mennä jonnekin, niin minusta ei ole.

Veikkaanpa, että jos meidän molempien kaikki kokemukset ja menemiset ja harrastukset elämänvarrelta summattaisiin yhteen, en jäisi todellakaan toiseksi.

No eipä ole ihme, että ihmiset ovat burnoutissa, kun viikonloputkin pitää ohjelmoida, että on työkavereille kerrottavaa. Opetelkaa relaamaan.

Mitä teit? - En mitään.

Mitä meinaat viikonloppuna? - En mitään erikoista.

Siis mitä helv? Pitäisikö sitten sanoa; kävin siellä ja siellä majailemassa... ei kukaan etenkään nyt ihmettele miksi ollaan enemmän kotona. 

Ekstroverttien maailma. Ihan huuhaata, että pitäisi keksiä jotain tekemistä, saati pakolla kertoa jotain siitä, ettei vaikuta ekstroverttien silmissä oudolta. Se on aina hyvä muistaa, että meitä ambi- ja introvertteja sekä muita paljon kotona ja rauhassa viihtyviä ja siitä latautuvia on kuitenkin lähemmäs 30 %, jollei ylikin. 

Se on hyvä aina muistaa, että tietyt ihmiset tarvitsevat useammin omaa rauhaa, vähän ärsykkeitä tai jopa hiljaisuutta, ladatakseen akkujaan (ja pitääkseen yllä mielenterveyttään). Jos ei tuo onnistu, alkaa seinille kiipeily. 

Itse vastailen kyselijöille (jos edes vastaan), etten jaksanu tehdä mitään, ei huvittanut, tai yksinkertaisesti mainitsen, miten nautin omasta rauhasta. En minäkään heiltä kysele, että mikä ajaa sinut tai sitten sinut TAAS rauhattomasti ravaamaan pitkin pitäjää tai ramppaamaan siellä tai täällä kylässä. Saati että se kiinnostaisi minua pätkääkään. 🤣

En ole kaveri ihmisten kanssa, jotka kyselevät menneistä viikonlopuista.

Vanhempana on ihan mielellään kotona viikonloppuna. Nuorempana alkoi ahdistaa jos ei päässyt baanalle viikonloppuisin.