n.2-V ikäero hyvä vai huono?

Aika rankkaa on. 2-vuotias harvoin kai leikkii vielä kovin itsenäisesti, useimmat tarvitsevat apua pukemiseen ja vessassa käymiseen, moni käyttää vielä vaippojakin. 2-vuotias toki ymmärtää paljon, mutta esim. empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt, eli ei ymmärrä, että toiseen (=vauvaan/äitiin) sattuu, kun lyö.



Tosi yleinenhän n. 2 vuoden ikäero on, että varmasti siinä on paljon myös hyviä puolia, esim. se, että yleensä vanhempikin nukkuu vielä päiväunia (=äidille lepotauko tai aikaa vauvan kanssa kahden, harvoin kai sisarukset heti nukkuvat samaan aikaan).



Meille tulossa nyt reilu 3v:n ikäero, jonka koen hyväksi, sillä itsenäiset leikit ovat lisääntyneet viime kuukausina huimasti, samoin itse pukeminen ja kokonaan itse vessassa käyminen. Puistossa pääsee itse keinuihin ja pois, toisin kuin vuosi sitten. Myös pitkiä satuja jaksaa kuunnella hyvin (=tästä on toivottavasti apua imetyksen aikaan) ja kykenee odottamaan omaa vuoroaan jonkun aikaa sekä ymmärtämään selityksiä eli keskustellen selviää hyvin, kunhan kuitenkin muistaa, että tämänikäinenkin on vielä pieni. Uskon, että jaksan itse tällä ikäerolla paremmin kuin pienemmällä, mutta niin aikuiset kuin lapsetkin ovat yksilöitä.



Jokaisessa ikäerossa on varmasti sekä hyviä että huonoja puolia :-)



- tiukkis

ikäeroa 1v7kk ja hyvin on mennyt. Isosisko rakastaa vauvaa ja auttaa kovasti hoidossa. Esikoinen on nyt 2v ja jonkinnäköinen uhma on alkanut mutta ei ole mitenkään kohdistunut vauvaan. Nukumme kaikki samassa huoneessa, tytöt heräävät samoihin aikoihin. Mulla ei ole yhtään mitään huonoa sanottavaa tästä ikäerosta vaikka alkuun jännitin että miten kaikki menee kun esikoinen on tottunut saamaan kaiken huomion.



Niin ja meillä esikoinen viihtyy omissa leikeissään pitkänkin aikaa, välillä keittelee äidille ja vauvalle leikkikahvit :)

on 1v7kk,molemmat poikia.

Ensimmäinen vuosi oli rankka, koska esikoinen oli kovin mustasukkainen.

Selvästi helpotti kun esikoinen täytti 3v,nuorempi silloin 1v5kk.

Alkoivat leikkimään,heidät saattoi hetkeksi jättää viereiseen huoneeseen.Nyt leikkivät ja kinastelevat (3v11kk/2v4kk),pienet

kinastelut ovat jo tasaväkisempiä, ei tarvitse olla niin huolissaan,

että pienempi vahingoittuu..

vanhemmille rankkaa mutta aika aikansa kutakin. Meillä esikoisella uhma oli vauvan syntyessä jo ohi mutta vauva oli pahasti maitoallerginen ja huusi ekan vuoden tauotta yötä päivää joten esikoinen joutui paljon itsekseen leikkimään ja noin pieni ei vielä oikein siihen kykene joten turhauduttiin sitten kaikki. Nyt kun lapset kohta 6v. ja reilu 3v. niin leikkivät paljon keskenään ja ikäero tuntuu hyvältä. Kolmosen syntyessä taas kakkosella oli pahin uhma menossa mikä hankaloitti elämää mutta vauva taasen oli helppo ja tyytyväinen ja köllötteli sängyssään tyytyväisenä pitkiäkin aikoja. Nykyään kaikki kolme tauhuavat yhdessä. Meille nämä ikäerot ovar olleet hyvät mutta jollekkin toiselle on hyvät jotkin muut. Kiinni laljon lasten tempperamenteistakin miten arki rullaa. Suuremmalla ikäerolla tosin voi välttää uhman mutta tilalla voi olla mustasukkaisuus. Isompi lapsi mahdollisesti osaa jo leikkiä itsekseenkin mutta toisaalta voi olla tottunut vanhempien jakamattomaan huomioon myös. Eli vaikea on sanoa mikä on oikea ikäero.