Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskovien nuorten vieroksuminen ja sulkeminen ulkopuolelle nuorten piireissä
Kaikkea syrjintää vastaan
26.02.2021 |
Itse en ole uskovainen ja määrittelen itseni ateistiksi, mutta kiusaaminen ja syrjintä ovat silti asioita ja epäkohtia joita en vain voi sietää. Se muutos minkä olen viimevuosina havainnut tapahtuneen nuorten parissa on huolestuttava kehityskulku ja käännös huonompaa ja on verrattavissa koulukiusaamiseen. Uskonnonvapaus on ihmisoikeus ja sen pitäisi antaa jokaiselle oikeuden uskoa tai olla uskomatta, kuitenkin jos nuori myöntää uskovansa tai olevansa uskossa niin häntä katsotaan kieroon ja sitten paheksutaan seläntakana ja pidetään tätä uskovaista pöpinä ja jopa sairaana. Tämän jälkeen alkaa nuoren hihhuliksi leimaaminen ja sosiaalisten piirien ulkopuolelle sulkeminen jolloin nuori jää täysin yksin, sillä muut nuoret vieroksuvat tätä joka uskoo ja pelkäävät itse leimaantuvansa hulluksi. Tämä on todella surullista ja on masentavaa olla todistamassa tällaista tapahtumakkaarta useita kertoja. Lopultakin yksin jätetyt ja ulkopuolelle suljetut nuoret on ohjattava puhumaan psykologille sillä tämä on heille todella raskasta. Ja kyse on kuitenkin nuorista joista tulisi kasvaa terveitä ja tasapainoisia aikuisia.
Kommentit (25)
Meidän kylällä hyljeksittiin ei-uskovia.
Että näin. Kiusaaminen on aina väärin, mutta ehkä uskonto asiat tulisi jättää koulun ulkopuolelle kerta joskus aiemmin ateisteja sorsittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei vain olisi niin, että uskovainen nuori olisi ensin paheksunut muiden uskonnottomuutta ja tekemisiä? Monella uskovaisella on vegaanien, vihreiden ja kommunistien tapaan tapana tuputtaa omaa ajatusmaailmaansa.
Korkki jo kiinni ja palaas Ap takaisin nukkumaan. Heräät sitten uudestaan kun pää on selvä niin jää tallaiset houruilut. Fiksut ja järkevät nuoret kyllä tietävät mitä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kylällä hyljeksittiin ei-uskovia.
Että näin. Kiusaaminen on aina väärin, mutta ehkä uskonto asiat tulisi jättää koulun ulkopuolelle kerta joskus aiemmin ateisteja sorsittiin.
Usko on jokaisen oma yksityisasia. Hyvä pitää omana tietonaan, mutta muille siitä ei ole mikään pakko kertoa ja jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret joilla on järkeä ja älliä päässä tietää kenen kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Varsinkaan hullujen. Ovat siis fiksuja nuoria.
Nuoret tekee niinkuin on ajan henki. Puhutaan suvaitsevaisuudesta mutta ajattelutapa on moninkerroin ahtaampaa kuin vaikkapa 70-luvulla jolloin itse olin teini. Tällä palstalla ihan sama meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiirissämme oli vakaasti uskova nuori lukioaikana. Hieno tyyppi, mutta filosofiset keskustelumme satuttivat aika paljon meitä seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Fokus oli aina meidän syntisyydessämme, jota uskova muka tarkasteli ulkopuolelta.
Ihmiset suvaitsevat erilaisuutta aina vain vähemmän. Ja päälle hlvetillinen epäluulo niitä toisia kohtaan. Ajatellaan varmuuden vuoksi pahimman kautta.
Ajaudumme vähitellen omiin porukoihimme tällä menolla. Ja porukat ei kun pienenee kun naapurikin alkaa jo vaikuttaa oudolta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan 2000-luvun vaihteen kouluajoiltani uskovaiset pahimpina ulkopuolelle sulkijoina ja moraalinvartijoina. Ei tuntunut kivalta kuulla olevansa syntinen, jonka puolesta rukoillaan. Eniten koin persoonani lyttäämistä uskovaisten suunnalta, en suosituilta tai tupakkaringiltä.
Aikuisena päädyin monen mutkan kautta töihin seurakunnalle ja tapasin siellä aikuisia, maltillisia ja mukavia uskovia. Ne harvat nuoret jotka kirkossa kävivät olivat ihan samanlaisia kuin silloin 15 vuotta sitten: täynnä jotain outoa raivoa ja hybristä. Nuoria, ehdottomia, erehtymättömiä, ja tekevät muille selväksi jos nämä eivät täytä samoja normeja. Ehkä ikä ja elämänkokemus korjaavat asian?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissämme oli vakaasti uskova nuori lukioaikana. Hieno tyyppi, mutta filosofiset keskustelumme satuttivat aika paljon meitä seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Fokus oli aina meidän syntisyydessämme, jota uskova muka tarkasteli ulkopuolelta.
On hyvä opetella keskustelemaan syvällisesti ilman että keskustelu menee heti tunteisiin jolloin syntyy hedelmällistä vuorovaikutusta joka auttaa ymmärtämään kumpaakin osapuolta. Olen itsekin homo ja keskustellut asiasta monta kertaa uskovaisten kanssa ilman että se satuttaa minua ja siitä on ollut paljon hyötyä, ensinnäkin olen itse oppinut ymmärtämään miksi itse kukin yksilö vastustaa homoutta ja toiseksi keskustelu on pehmentänyt heidän mielipiteitään homoseksuaalisuudesta ja saanut heitä ymmärtämään asiaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella paljastui että yksi meidän luokalla uskoi horoskooppeihin. Kyseiselle oppilaalle naurettiin, häntä pilkattiin, vietiin tavaroita, varastettiin reppu, potkaistiin ruokalassa käsistä lattialle ja ryhmätyötunneilla jätettiin yksin. Eli kyllä, kyllä nuoret voivat olla todella julmia toisiaan kohtaan jonkin pienenkin syyn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissämme oli vakaasti uskova nuori lukioaikana. Hieno tyyppi, mutta filosofiset keskustelumme satuttivat aika paljon meitä seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Fokus oli aina meidän syntisyydessämme, jota uskova muka tarkasteli ulkopuolelta.
On hyvä opetella keskustelemaan syvällisesti ilman että keskustelu menee heti tunteisiin jolloin syntyy hedelmällistä vuorovaikutusta joka auttaa ymmärtämään kumpaakin osapuolta. Olen itsekin homo ja keskustellut asiasta monta kertaa uskovaisten kanssa ilman että se satuttaa minua ja siitä on ollut paljon hyötyä, ensinnäkin olen itse oppinut ymmärtämään miksi itse kukin yksilö vastustaa homoutta ja toiseksi keskustelu on pehmentänyt heidän mielipiteitään homoseksuaalisuudesta ja saanut heitä ymmärtämään asiaa paremmin.
Kiitos neuvosta. Yllättäen aikuisena tosin osaan tämän jo.
Uskova ystävänikin on ystäväni edelleen ja kyllä, hänen mielipiteensä ovat pehmentyneet.
Julkisessa keskustelussa harmikseni usein noudatetaan edelleen mallia, jossa konservatiivinen osallistuja edustaa maailmankatsomusta ja hänen kumppanikseen asetetaan vähemmistön edustaja, joka joutuu kuulemaan epäasiallisuuksia omasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissämme oli vakaasti uskova nuori lukioaikana. Hieno tyyppi, mutta filosofiset keskustelumme satuttivat aika paljon meitä seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Fokus oli aina meidän syntisyydessämme, jota uskova muka tarkasteli ulkopuolelta.
On hyvä opetella keskustelemaan syvällisesti ilman että keskustelu menee heti tunteisiin jolloin syntyy hedelmällistä vuorovaikutusta joka auttaa ymmärtämään kumpaakin osapuolta. Olen itsekin homo ja keskustellut asiasta monta kertaa uskovaisten kanssa ilman että se satuttaa minua ja siitä on ollut paljon hyötyä, ensinnäkin olen itse oppinut ymmärtämään miksi itse kukin yksilö vastustaa homoutta ja toiseksi keskustelu on pehmentänyt heidän mielipiteitään homoseksuaalisuudesta ja saanut heitä ymmärtämään asiaa paremmin.
Näden sairaiden kanssa ei kannatakaan keskustella ollenkaan. Kristityt vaativat vain homoille kuolemaa ja vaativat naisia takaisin hellan ja nytkin väliin koska ovat vain niin vatun tyhmiä. Minulla on oikeus suuttua sillä se todella ärsyttää ja ottaa päähän.
Uskovaiset nuoret eivät osaa muuta kuin tuomita toisia, paheksua ja kirota muita syvimpään helvettiin. Sinusta sellaisia ei saisi karttaa, sulkea ja vältellä?
Eiköhän tuo uskovaisten sulkeminen ulkopuolelle ole ihan sallittua ja ennemminkin suotavaa kuin asia jota tulisi välttää.
päinvastoin. uskovat sulkevat ulkopuolelle tavalliset ihmiset. suviseurojen ja muiden uskovaisten suurtapahtumien päätarkoitus on se, että saadaan nuoret pariutumaan kaltaistensa oikeauskoisten kanssa
jos joku uskoo haamuihin, niin tottakai tavalliset ihmiset vieroksuvat sitä
Alue: Aihe vapaa
Uskovathan nimenomaan hakeutuvat omiin piireihinsä viimeistään teini-iässä.