Pikkuvauva-aika takana ja se tuntuu hirveältä

Ei oo ollu. Yhtään ei pikkuvauva-aikaa tullut ikävä.

Miksi ei ole tullut ikävä?

Se on kuitenkin se sama lapsi edelleen. Lapsen kuuluu kasvaa, ei siinä auta muu kuin hyväksyä faktat. Uudet elämänvaiheet tuo uusia kivoja juttuja, on ilo nähdä miten lapsen taidot ja ajattelu kehittyy. Muistoja saa vaalia, mutta ei jämähtää niihin niin, ettei näe sitä, mikä on nyt.

Niin, kyllä minäkin pientä haikeutta tunsin ja samasta syystä kuin ap, mutta noin ajattelemalla pääsin niistä mietteistä nopeasti.

No onhan se haikeaa. Vaikka mulla on kolme lasta, viimeisen jälkeen oli nuo samat fiilikset, että tässä se nyt oli ja koskaan ei tule takaisin. :( En yhtään ihmettele, että toiset tekee iltatähtiä. Kieltämättä itselläkin tulee vielä heikkoja hetkiä, varsinkin kun yhtäkkiä muutama tuttu on pyöräyttänyt muksun vielä yli nelikymppisenä. Mutta ei meille enää kuitenkaan....

Ei tullut ikävä, se oli hirveän väsyttävää.

Olin aina hirveän iloinen ja ylpeä jokaisesta kehitysaskeleesta, jonka lapsi otti. Oli ihana seurata sitä kasvua - kasvoin itse mukana vanhemmaksi.

Vieläkin on ihana seurata hänen kasvuaan itsenäiseksi aikuiseksi. Ja oma rooli hänen elämässään muuttuu ja elää koko ajan. Ja se vauva on siellä ytimessä vieläkin 💕