Kiellänkö äitiäni kokonaan auttamasta?

Koskaan ei olla apua pyydetty, hän on aina tehnyt asioita pyytämättä, liiaksi asti, mutta ei olla tohdittu kieltäytyä, koska emme ole halunneet pahoittaa äitini mieltä. Minulle kuitenkin selvisi, että äitini on puhunut kaikille tutuillemme, kuinka me emme pärjää ilman hänen apuaan, vaan olemme täysin avuttomia ja kyvyttömiä, kuin pikkulapsia.

Äitini myös haluaa sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Hän on myös osaavin kasvattamaan lapsemme, monista vaaratilanteista huolimatta, joiden vuoksi lasta ei hänen luokse voi enää päästää. Näitä hän ei koskaan myöntänyt, eikä pahoitellut. Kieltää kai asiat omassa mielessään. On myös ominut lastamme ja yrittänyt olla hänelle se tärkein, äitiä parempi.

Kieltäisittekö tässä tapauksessa äidin avun kokonaan? Mieheni on sitä mieltä, että se on paras ratkaisu.