Voiko ihminen olla tyhjä?

Elämäni on muistaakseni aina ollut kutakuinkin tällaista. Ei ole ollut juurikaan omia haaveita tai tavoitteita ja nuoruus meni ajelehtimalla kurssilta ja koulutuksesta toiseen, koska mulle joku sanoi että se ja se ala voisi sopia sulle. En kuitenkaan itse oikeastaan ollut kiinnostunut mistään. Välissä tuli masenneltuakin. Viimeiset 15v olen vain käytännössä käynyt töissä ja ollut kotona. Olen säästänyt rahaa jotain varten, mitä en itsekään tiedä. Eläke tai joku paha päivä kenties. Viimein hyppäsin oravanpyörästä pois, koska aloin kokemaan sen työnkin niin merkityksettömäksi ja ahdistavaksi. Halusin vain olla rauhassa, onhan niitä säästöjä. Mutta nyt sekään ei tunnu hyvältä. Miksei minua kiinnosta mikään, mutta haluaisin kuitenkin jonkin suunnan elämälle? Mistä ihmeestä sellaisen saisi? Hetkeksi tunsin sellaisen saaneeni toisen ihmisen kanssa, se kuitenkin loppui pian. Nyt huomaan pakonomaisesti haaveilevani, että löytäisin taas sen saman mahdolisuuden. Mutta ei kai toinen ihminenkään nyt voi olla se minkä vuoksi elän? Tosiasia kuitenkin on, että tuona aikana tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni jonkinlaisen merkityksen. Tiedän kuitenkin, ettei se ole tervettä. Onko muita yhtä tyhjiä ja hukassa olevia ihmisiä kuin minä?