Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Imukuppisynnytysten määrä nousussa...
08.08.2006 |
Nykyään 7-8% synnytyksissä käytetään imukuppia, kun aikaisemmin luku oli puolet tuosta. Ongelmia aiheutuu äidille pahojen repeämien+ison epparin sekä sulkijalihaksen vaurioiden muodossa.
Ja syy tähän: epiduraali. Nykyään potilaat vaativat kivutonta synnytystä ja epiduraalia annostellaan löyhemmin ja yhä lähempänä ponnistusvaihetta, jolloin äiti ei tunnista ponnistustarvetta ja väsyttää itsensä huonolla ponnistamisella---> joudutaan turvautumaan imukuppiin.
Em. asiat tämän päivän lehdessä, haastateltuna tämänkin palstan hyvin tuntema Erja Halmesmäki (joka oli muuten sitä mieltä, että pelko ei ole mikään syy saada sektiota, eikä Suomessa potilas saa itse " tilata" itselleen valitsemaansa hoitoa, vaan lääkäri päättää).
Että vaaditaan vaan naiset kivuton synnytys ja paskotaan sitten housuihimme ilolla.
Kommentit (22)
mä sain epiduraalin ja käskettiin odottaan suppareita jokka ei tuntunu lainkaan, no sitte päätin vaan ite alkaa ponnistaan ja parilla ponnistuksella ton 3,7kg lapsen maailmaan lykkäsin. ja koko vaihe kesti 10 min. että musta se on äideistä kii, eikä siitä puudutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Esikoisen synnytyksessä menin sairaalaan, kun kohdun suu oli 4 cm auki. Rauhallisesta yöstä johtuen anestesialääkäri oli heti saatavilla ja sain kätilön ehdotuksesta ja omasta halustani epiduraalin. Tästä reilun tunnin päästä kohdun suu oli aivan auki. Mutta sitten alkoikin ponnistaminen, joka kesti 1h 20 min. Tunsin kyllä ponnistamisen tarpeen, mutta supistukset alkoivat harvenemaan. Supistuksia vauhditettiin sitten tipalla. Sitten kätilö alkoi ehdotella imukuppia, johon en suostunut, vaikka en silloin vielä tiennytkään imukupin haittapuolia. Sisuunnuin ja sain kuin sainkin lapsen maailmaan ilman imukuppia.
Mutta mietin nyt tässä toista odottaessani, että taidanpa jättää epiduraalin väliin. Kyllä mä ennemmin kestän kivut kuin ponnistan melkein puolitoista tuntia. Että sellaisin miettein.
Ekassa synnytyksessä voimakkaampi puudutus, mutta ei silti vienyt ponnistamisen tarvetta mihinkään. Toisessa vielä vähemmän (ja ponnistusvaihe oli myös kivuliaampi).
Tuntuu olevan kovin yksilöllistä reagoingi epiduraaliin - varmaan sekin vaikuttaa missä vaiheessa epid. on saanut?
Epiduraalin sain, kun kivut yhtäkkiä kovenivat aivan toiselle asteikolle. Sain sen mielestäni tosi tarpeeseen. Kun paikat oli auki, epiduraali alkoi haiktua, mutta ponnistamisen tarvetta ei tullut. Kauan ponnistelin itse, sitten annettiin tippaa joka toden teolla pusersi minuun aivan hirvittävät ponnistukset. Lapsi ei vain tullut ulos. Kahdenlaisella imukupilla vedettiin, ennenkuin pikkuinen saatiin ulos. Olen jälkikäteen miettinyt, kumpi tuska olisi ollut kovempi, loppuavautuminen ilman epiduraalia vai se sietämätön, sietämätön kidutus, jota koin, kun vauvan pää jomotti jossakin puolimatkassa eikä liikkunut mihinkään suuntaan.
Suurin osahan tuntuu hinkuvan sektiota milloin mistäkin syystä.
En tiedä epiduraalin vaikutusta synnytyksen kulkuun, koska olen synnyttänyt melkoisella vauhdilla molemmat lapset. Ponnistavana sairaalaan ja silleen...
Ensimmäisessä synnytyksessä käytettiin imukuppia varmuuden vuoksi. Lapsen syke romahti ja vaikka omat ponnistukset olisivat vauvan kyllä saaneet ulos, kätilö päätyi imukuppiin. Helkkarinmoiset repeämät ja alapää kipeänä 6kk. Ei hyvä. Ketutusta lisäsi se, että kätilön kirjoittamassa synnytyksen kulussa sanottiin, että imukuppi turha, omat ponnistukset olisivat riittäneet. Että kiitti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tokassa en ottanut epiduraalia...ihan eri meininki.
Itellä takana 2 synnytystä ilman kivunlievityksiä JA ilman ponnistamisen tarvetta. Kätilön ohjeiden mukaan ponnistettiin kun supisti. Eka 40min toka 20min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autettiin imukupilla ulos, ei olisi ollut aikaa ponnistaa vaikka hyvin sujuikin ponnistus. Ja kyllä, oli epiduraali.
Vierailija:
Autettiin imukupilla ulos, ei olisi ollut aikaa ponnistaa vaikka hyvin sujuikin ponnistus. Ja kyllä, oli epiduraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut luotettavalta taholta tapauksista, joissa epiduraali on aiheuttanut sydämenpysähdyksen. Mielestäni on kamalaa, että tästä epiduraalin varjopuolesta ei puhuta missään!
En halua kuitenkaan liikaa pelotella, koska monelle epiduraali on ihan turvallinen.
kohdalla helposti joudutaan imukuppisynnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tuntenut lainkaan kipua, mutta kyllä ne ponnistus" poltot" tuntuivat. Pitivain kovasti pinnistää. Minusta tuntuu, että nykyajan ihmiset ovat niin laiskoja, etteivät edes jaksa nähdä vaivaa ponnistamisen eteen...
Ja nykyisin yliviikoille päästetään aika pitkällekin, vaikka vauva kokoarvion mukaan olisi iso. Isot vauvat taas eivät niin vain mahdu syntymään ja sitten imukuppia tarvitaan. Epiduraalin lisääntyminen toki vaikuttaa myös, mutta se on myös poliittisesti korrekti syntipukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin pyysin epiduraalia vähän varmuuden vuoksi, kun anestesialääkäri oli sopivasti saatavilla. Tyhmää, näin jälkikäteen ajatellen, ja voi olla, että synnytys ja vars. ponnistuvaihe pitkittyi juuri tästä syystä ja päätyi imukuppivetoon. Ponnstustarvetta ei tuntunut lainkaan, kätilön ohjeiden mukaan sain vauvan päälaen näkyviin, mutta siihen jäi (4kg vauva tosin).
Toinen samankokoinen syntyi ihan ilman lääkkeitä, nopeasti ja melko kivuttomasti. Ja todellakin ponnistustarve tuntui!
Esikoista vääntäessä meni 7 minuuttia ja toinen tulikin ulos kahdessa minuutissa. Missähän kohtaa on ponnistus epiduraalin takia epäonnistunut. Tuo myönnettäköön, että ekalla kerralla ei sitä ponnistuksen tarvetta tullut niin voimakkaana, mutta osasin mielestäni silti ponnistaa. Toisella kertaa ehti epiduraali jo hieman hävitä ja oli enemmän tarvetta ponnistaa.
synnytyksessä epiduraalin. Synnytys oli erittäin kivulias siitä huolimatta mutta ponnistuksen tarvetta en tuntenut ja vauva autettiin imukupilla ulos.
Toisessa synnytyksessä sain vain ilokaasua mutta en tuntenut ponnistuksen tarvetta. Itse sain kuitenkin ponnistettua vauvan maailmaan ja synnytys oli paljon helpompi ja kivuttomampi kuin ensimmäinen :)
enää yhtään sen jälkeen kun kätilö komensi siihen sukka-asentoon pöydälle. Sitä ennen kyllä.
VOi miten monesta asiasta se voi olla kiinni...
kun sanoi, että julkinen sairaala ei ole mikään tavaratalo, josta voi valita halutun vaihtoehdon mielensä mukaan, tarkoitti näitä jotka kivun pelossa vaatii sektiota tai kivutonta synnytystä
itse olen synnyttänyt 2 kertaa ilman kivunlievitystä, en ole katsonut tarpeelliseksi ja epiduraaliakin olisin suostunut vasta viimeisenä keinona käyttämään. jos olen vielä joskus synnyttämässä, aion pyrkiä samaan. ymmärrän tietysti, että kivun tunteminen on yksilöllistä, mutta tietty kipu kuuluu kyllä synnytykseen..
imukupilla ulos vaikka ei epiduraalia ollutkaan. Eikä tosin mitään muutakaan puudutusta joka olisi auttanut yhtään.
Ja kas, vaikeasta raskaudesta johtuen voimat olivat muutenkin vähissä, menivät nyt kaikki kivun sietoon ja ponnistusvaiheessa olin täysin voimaton, tunnoton ja tärisevä. Vauvan tarjontakaan ei ollut ihanteellinen.
Niinpä jouduttiin turvautumaan imukuppiin jotta saatiin omaan kokooni nähden iso, huonossa tarjonassa ja vähällä hapella ollut vauva ulos hengissä....
Veikkaanpa, että toimiva kivunlievitys olisi hieman säästänyt minunkin voimia, aivan kuten lääkäri edellisessä synnytyksessäni kätilölle mielipiteenään ilmoitti määrätessään minulle epiduraalin kivun lievitykseen....
Alue: Aihe vapaa
Tokalla kerrailla sain kaksi annosta ja supistukset väheni, sain sitten sitä lääkettä joka kiihdyttää niitä ja johan alkoi tapahtumaan. Lopulta vauva valui itsestään ulos, ponnistuslupaa ei koskaan annettu, 2 kätilöä ja lääkäri paikalla.