Burn outin/masennuksen jälkeen normaaliin elämään palaaminen kokemuksia
Itsellä on ollut viime kesästä lähtien paha uupumus/masennus, joka oli pahimmillaan marraskuun aikoihin. Nyt huomaan, että mielentila on vähitellen parantunut ja psyyke vahvistunut niin paljon, että uskaltaisin ehkä kokeilla kevyttä normaaliin arkeen palaamista. Olen freelancer ja olen elänyt kesästä asti säästöillä, mutta nekään eivät riitä loputtomiin.
Kiinnostaa onnistumiset ja epäonnistumiset siirtymisestä takaisin arkeen pitkän sairasloman jälkeen. Miten tämä käytänössä tapahtui ja mitä neuvoja antaisit oman kokemuksesi pohjalta?
Tässä on itselläni joku näkymätön kynnys ja pelko siitä, että asiat eivät sujukaan ja takapakkia tulee reippaasti. Pettymyksensietokyky ei ole vielä ennallaan.
Kommentit (11)
Juuri tämän vuoksi en saanut saikkua noihin ongelmiin. Työterveyslääkärille annettu kuulemma ihan ohjeeksi tämä. Älkää pliis tehkö tästä että paluu voi olla vaikea tuollaista numeroa, muuten jää lyhyetkin saikut noista syistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän vuoksi en saanut saikkua noihin ongelmiin. Työterveyslääkärille annettu kuulemma ihan ohjeeksi tämä. Älkää pliis tehkö tästä että paluu voi olla vaikea tuollaista numeroa, muuten jää lyhyetkin saikut noista syistä pois.
Mutta sehän on aivan yleistä, että paraneminen tapahtuu pikkuhiljaa ja ensiaskeleet kannattaa ottaa varovasti. Kuinka ”tehdä numeroa”? En nyt ihan ymmärtänyt.
Ongelma ei poistu kotona, jos ongelma on työssä. Se vain kasvaa siellä.
On salaisuus mistä saa loputtomasti uutta energiaa. Energiset ihmiset ei suostu kertomaan mikä se on.
Kannattaa aloittaa osapäivätyöllä ja kuulostella omaa jaksamista. Burnout/uupumus on siitä hankala kun se seuraa yleensä lopun elämää taustalla muistuttamassa omasta jaksamisesta.
Itselläni lähti masennus paranemaan pitkän ajan kuluttua, ensin halusin kaikki tunteet pois, ettei satu ihan kaikki, sitten kun lääkitys kohdallaan, muutto ja pikkuhiljaa lääkkeiden vähennys, paljon luontokävelyitä ja itselle pitää antaa aikaa ja olla armollinen, jos joskus hieman itkettää, itkee sen pois eikä jää vatvomaan sitä.
Keskittyy johonkin harrastukseen, käsityöt, askartelu, ihan mikä vaan, kunhan saa onnistumisen tunteita ja iloa. Palapelit on hyviä tässä, keskittyy ihan täysillä.
Olen oppinut tekemään väljempiä aikatauluja. Ei tarvitse stressata, ettei jaksakaan. Toki ei aina ole mahdollista, kun asiakas sanelee ehdot.
Ei ole paluuta takaisin, kynttilä on lyhempi ja palaa nopeammin loppuun joka kerta. Muuta lappiin pikku mökkiin koiran kanssa niinko kaikki muutki burnout-naiset
Palasin opiskelemaan ja huomaan väsyväni todella pienestä. Onnistuu, kun olen päättänyt levätä jos siltä tuntuu vaikka olisi 10 tenttiä tulossa. Terveys ennen kaikkea.
Olen saanut silti hyviä numeroita.
Olisiko sinun mahdollista aloittaa osa-aikaisena? Työelämään kannattaa palata armollisena itselleen ja hyväksyä, että jaksaminen ei ole samanlaista kuin ennen. Pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua suuremmilta ja mieliala laskea helpommin.
Olen itsekin toipumassa vaikeasta masennuksesta, johon liittyi myös työuupumista. Olin sairaslomalla 1,5 kk. Lääkäri olisi jatkanut sitä vielä, mutta minä tyhmänä halusin palata töihin. Luultavasti liian aikaisin. Lisäksi en saanut esimiehiltä tukea ja oli vaikea palata töihin. Työpaikalla on jotain ongelmia, jotka vaikuttivat osaltaan. Emme käyneet mitään keskustelua töihinpaluuni jälkeen, ja tunsin jääväni yksin. En ehtinyt olla kauan töissä, kun jäin uudestaan pitkälle sairaslomalle.
Täällä samassa tilanteessa oleva. Pelkään työelämään siirtymistä juuri siksi, että pelottaa saman kaavan toistuvan uudelleen. Joku ääni sisässä myös ei enää halua altistua sille vuosia kestäneelle ahdistukselle. Joku tasapaino pitäisi löytyä työn ja terveyden välillä.