Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako alakuloisuuteen ja ahdistukseen hakea apua? Kokemuksia?
23.02.2021 |
Tiedän, että en ole ihan kunnossa. Olen kuukausia, ehkä pidempäänkin ollut jatkuvan alakuloisuuden vallassa. En tunne kiinnostusta mitään asioita tai oikein ihmisiäkään kohtaan, ahdistus aiheuttaa fyysisiä oireita ja tulevaisuuden näkymä on tyhjää ja mustaa. Masennuskyselyistä saan tulokseksi päivästä riippuen lievän tai keskivaikean masennuksen pisteet. En ole kuitenkaan itsetuhoinen, suoriudun työpäivistä kohtalaisesti.
Olen nyt vuodenvaihteesta lähtien miettinyt, haenki apua. Elämän ei ehkä tarvitsisi olla tällaista, mutta toisaalta mietin, olenko oikeutettu apuun, kun jollakin menee varmasti huonomminkin kuin minulla. Haluaisin kuitenkin tehdä asialle jotain, koska pelkään olotilani vaikuttavan lapsiini.
Olen yrittänyt jo meditoinnit, self help-kirjat, saa mitä haluat -valmennukset, ulkoilut ja puiden halaamiset. Tiedän, että pitäisi tehdä jotain mistä nauttii ja tykkää, mutta olen menettänyt mielenkiintoni kaikkeen, joten tämäkään neuvo ei auta.
Kommentit (14)
Hain apua ja sain lääkkeitä. Sen jälkeen en saanut enää apua muihin vaivoihin vaan kaikki oletettiin masennuksesta johtuviksi, syöpädiagnoosin sain vähän myöhässä. Onneksi en ihan liian myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea apua! Toipuminen voi olla hidasta, mutta vaivan arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Hain apua ja sain lääkkeitä. Sen jälkeen en saanut enää apua muihin vaivoihin vaan kaikki oletettiin masennuksesta johtuviksi, syöpädiagnoosin sain vähän myöhässä. Onneksi en ihan liian myöhässä.
Tämä on pelottavaa.
Lyhyet terapiatkin voivat ensin auttaa. Kannattaa kyllä hakea ulkopuolista apua, joka näkee tilanteesi eri näkökulmasta. Ihminen usein sokeutuu omaan tilanteeseensa ja näkee sen tarpeettoman toivottomana. Samoin kun hoitaa fyysistä terveyttään, on syytä hoitaa mielenterveyttään.
Ehdottomasti kannattaa. Ei ole mitenkään harvinainen ajatus, ettei saisi hakea apua, koska jotkut muut voivat huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhyet terapiatkin voivat ensin auttaa. Kannattaa kyllä hakea ulkopuolista apua, joka näkee tilanteesi eri näkökulmasta. Ihminen usein sokeutuu omaan tilanteeseensa ja näkee sen tarpeettoman toivottomana. Samoin kun hoitaa fyysistä terveyttään, on syytä hoitaa mielenterveyttään.
Ikäs siinä, jos on yksityiseen terapeuttiin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi hakea apua ennen kuin tilanne kärjistyy. Pääset itse helpommalla. Ja jos pelkäät kuormittavasi systeemiä, koska et voi "tarpeeksi" pahoin, niin silloin varsinkin hae apua, koska silloin ei omanarvontuntosi ole ihan kohdillaan. Sitä paitsi kuormitat systeemiä paljon enemmän, jos annat tilanteen luisua pahemmaksi.
Jos sinun on vaikeaa ajatella itsellesi hyvää, että oletko oikeutettu apuun niin mieti myös lapsiasi. Heillä on oikeus hyvinvoivaan äitiin. Hae ihmeessä apua. Jos on rahaa/vakuutus, voit varata ajan yksityiselle psykiatrille. Jos ei, niin terveyskeskukseen. Ja apua hakiessasi, älä ainakaan vähättele oireitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. - Pelleilyä ja lässytystä. -Setelitukku olisi usein paras lääke, mutta ei alkkikselle, löyhäkätiselle tai narkkarille.
Mulla tulee testistä tulokseksi kohtalainen masennus. Mutta ajattelin kyllä pärjätä ilman ulkopuolista apua etenkin, kun olen ollut pitkään fyysisestä syystä saikulla ja saikku jatkuu. En ole koskaan tarvinnut mitään keskusteluapua ja musta olisi ihan kamalaa mennä puhumaan ahdistuksesta kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua. Vakavat ja itsetuhoiset masennukset ovat aluksi lieviä ja keskivaikeita. Taustalla on usein selvitettäviä asiouta, joita et tiedosta. Ja kun et tiedosta niin ne alkavat vaun ahdistamaan ja lopulta masennut. Useissa tutkimuksissa on todettu, että ahdistus ei ole periaatteessa edes tunne, vaan oire jostain muusta tunteesta minkä yrität tukahduttaa. Sinun lapset tarvitsevat sinua ja parhaiten olet läsnä auttamalla itseäsi. Kerro lääkärissä, että haluat terapiaan. Saat lähetteen psykiatrille joka tekee arvion ja siitä lähtee kuntoutus. Tuo on todella yleistä että ajatellaan että muilla on oikeita ongelmia, minulla ei ole lupa valittaa. Oletko suorittajatyyppiä, perfektionismiin taipuvainen? Älä huoli, sinun ei tarvitse tietää mitään muuta kuin että tarvitset apua. Ja se on rohkeaa.
Ap kiittää kannustavista vastauksista. Ehkä tosiaan olisin valmis kokeilemaan avun hakemista. Juuri tuo lasten elämään vaikuttaminen on suurimpana syynä. Ja ehkä itsellekin on herännyt halu puhua jollekin ulkopuoliselle näistä tuntemuksista.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa sitäkin kokeilla. Lääkkeitä tarjotaan ihan ensimmäisenä. Oletko kokeillut luontaistuotteita esim. Ashwagandhaa?