Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverisuhteet. Olenko huolissani turhaan?
23.02.2021 |
Lapseni on 7v ekaluokkalainen. Iloinen ja huoleton kaveri. Pelaa joukkueessa ja lähtee mielellään aina kouluun. Koulusta eikä iltapäiväkerhosta ole tullut mitään viestiä tai huolenaiheita lapseni liittyen.
Itselleni on kuitenkin herännyt huoli kaverisuhteista ja etenkin niiden ryhmädynamiikasta!
Lapsellani on yksi hyvä kaveri, asuu naapurissa ja on samalla luokalla. Ovat olleet tiiviisti yhdessä paitsi nyt viimeaikoina. Lapsellani ja tällä naapurilla on myös yhteinen kaveri, kolmestaan olosta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään ja oma lapseni jääkin sitten ulkopuolelle ja yksin. Tämä tuntuu minusta äidistä ihan pohjattoman surulliselta!
Lisäksi lapseni on kertonut tilanteen kulusta, kuinka hänet jätetään ulkopuolelle. Yleensä kuvio on se, että naapurin lapsi suuttuu minun lapselleni jostain mitättömästä ( viimeksi esim siitä, että hänellä oli vääränä päivänä luistimet mukana koulussa) alkaa mököttää eikä puhu koko päivänä mitään enää. Lisäksi näissä tilanteissa ottaakin tämän heidän yhteisen kaverin itselleen, eikä kumpikaan ole enää huomaavinaan lastani loppupäivään.
Tämä naapurin lapsi saattaa myös asettaa ehtoja lapselleni kaveruuteen tai siihen tuleeko hän ulos leikkimään vai ei.
Olen painottanut omalle lapselle että tuommoisista tilanteista pitää lähteä pois! Ja että oikeat kaverit ei jätä yksin. Mitta lapseni vaan jää hengailemaan heidän seuraan vaikka leikkiin ei mukaan pääsisikään, koska muuten hän on yksin!
Miten etenen asiassa? Olo on ihan toivoton tällä hetkellä :(
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajalle viestiä tilanteesta, pienet lapset tarvitsee aikuisen tukea jotta leikit sujuu ryhmässä, lapsille on helppoa leikkiä vaan yhden kaverin kanssa kerrallaan. Lisäksi kiusaamiseen pitää puuttua heti ja tehdä siitä että ketään ei kiusata koko luokalle yhteinen aihe. Koulussa otetaan muut mukaan leikkiin, kukaan ei ole tyhmä, jokainen unohtaa joskus jotain ja jokainen on hyvä jossain, eikä kaikki voi osata samoja asioita. Välitunneilla voi hyvin olla ohjattua leikkiä, hippaa, peiliä, polttopalloa yms voi järjestää ihan millaisella pihamaalla tahansa, opettaja ohjaamaan.
Tuo on aika tavallista, että vaikka kahdestaan leikit toimisikin, niin ryhmässä dynamiikka muuttuu ja kolmestaan leikittäessä yksi on helposti se kolmas pyörä. Etenkin tytöillä tuota esiintyy, kun kulttuurissa on niin vahva kuva siitä, että jokaisella on yksi paras kaveri, jolle kerrotaan kaikki salaisuudet ja muut suljetaan ulkopuolelle. Varmasti pojillakin esiintyy samanlaista.
Onko tuo naapurin lapsi ainoa kaveri? Vanhempana tukisin muita kaverisuhteita mahdollisimman paljon ja järjestäisin niille aikaa, vaikka naapurin lapsi olisikin helppo kaveri siinä mielessä, että asuu lähellä, eikä vaadi vanhemman panostusta. Ehkä harrastuksista löytyisi kiva kaveri, jota voisi pyytää leikkimään?
Ehkä voit myös puhua tuon naapurin lapsen vanhemmille? Syytellä ei tarvitse mutta voit kertoa, että olet havainnut ettei leikit kolmestaan oikein toimi ja ovatko he havainneet samaa.
Naapurin lapsi ei ole ainoa kaveri, mutta tärkein. Ollaan tuttuja myös naapurin kanssa muuten ja kynnys puhua tästä on suuri, en vähässä aio tätä puheeksi ottaa...
Harmittaa ja surettaa niin paljon kun naapurin lapsi leikkii kaverin kanssa ulkona ja oma lapsi synkistelee sisällä kun ei pääse leikkiin mukaan
Alue: Aihe vapaa
Uppista