Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään metrossa nähtyä
07.08.2006 |
Olipa taas sellainen tapaus että huh huh!
Odottelin illalla Rautatientorin pysäkillä metroa idän suuntaan. Samoin teki nuori perhe: äiti, isä ja max. 2,5 vuotias pieni poika. Vanhemmilla oli rattaat mukana, mutta poika kuljeskeli metroasemalla ihan vapaasti. Minä sitten pidin tiukasti poikaa silmällä, kun iskällä ja äiskällä oli parempaa tekemistä...
No, ei kylläkään sen kummempaa kuin ilmeisesti uuden kännykän räpläämistä ja eri toimintojen opettelua, mutta se vei pariskunnan huomion niin täysin, että eivät ihan oikeasti poikaansa katsoneet ollenkaan. Pikkuinen käveli mm. kohti hissiä ja toiseen suuntaan menevää metroa ja minä siis koko ajan valmiustilassa syöksymään hänen peräänsä.
Sitten tuli oikea metro ja vanhemmat viimein havahtuivat. Itsekin uskalsin hengähtää, kuvittelin että poika on nostettu rattaisiin matkan ajaksi. Mutta mitä vielä, jossain vaiheessa matkaa näin, että koko perhe lapsi mukaan luettuna seisoi metron " rataspaikalla" ja vanhemmat taas kiinni kännykässä! Nyt poika mm. nojaili oviin (ei onneksi sentään laiturin puoleisiin), mutta itse en uskaltaisi sallia sellaistakaan (ja kiellettyähän se onkin), liian kamalaa olisi ajatellakaan mitä tapahtuisi, jos ovet yhtäkkiä aukeaisivat kesken matkan.
Vanhemmat olivat ihan siistejä, mutta selvästi nuoria (ehkä jotain 20-25). Ei siis kuitenkaan mitän pahinta lähiöteinikastia. Onni tietysti, että mitään ei tapahtunut (jäin Herttoniemessä pois, joten en tiedä miten loppumatka sujui). Mutta ehkäpä vain ja ainoastaan sen vuoksi, että poika sattui olemaan sillä hetkellä rauhallinen. Itse en kyllä luottaisi oman samanikäiseni harkintakykyyn näissä asioissa vielä hetkeäkään!
Vahtikaa siis lapsianne, hyvät ihmiset!
t. huolestunut kyttääjämamma
PS. kuinka ollakaan, kyseisen pojan nimi alkoi J:llä... ;) Oli ns. lähiönimi...
Kommentit (14)
Minä olen joskus ollut ihan paniikissa vastaavien vanhempien jälkikasvun kanssa. Kerrankin Ikeassa yksi 2-3-vuotias taapero tallusteli kaikessa rauhassa kassojen ympäri ja juoksi sitten jonojen välistä takaisin kaupan puolelle. Vanhemmista ei ollut hajuakaan!
Yhden pikkutytön olen myös mahdollisesti onnistunut pelastamaan ihan oikeasta vaaratilanteesta. Olin Tukholmassa vaatekaupassa, joka oli kahdessa tasossa ja tasojen välillä oli lyhyet liukuportaat. Alatasolla oli lastenvaateosasto ja siellä oli kaksi maahanmuuttajamammaa jälkikasvuineen ostoksilla. Lapset juoksentelivat ympäriinsä. Porukan pienin, ehkä 2-vuotias ilmeisesti väsähti ja meni istumaan liukuportaalle. Olin juuri tulossa itse alaspäin enkä olisi mitenkään ehtinyt juosta apuun. Ehdin kuitenkin huudahtaa jotain, jolloin lapsi nousi seisomaan muutamaa sekuntia ennen kuin vaatteet olisivat jääneet liukuportaiden rakoon portaiden tullessa ylös. Lapsi pyllähti ylätasolle sitten pepulleen ja vasta siinä vaiheessa äiti havahtui. Muistan vieläkin tuon ajatusmyrskyn, kun tuossa käytettävissä olleena n. puolentoista sekunnin miettimisaikana mietin, mitä huutaisin ja millä kielellä. Loppujen lopuksi taisin vain huutaa " Varo!" ihan suomenkielellä, mutta onneksi tuo riitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin lähiöteinikasti, vähemmän paha lähiöteinikasti jne. Joo, puutuin tähän, koska huvittaa tämä av-mammojen ylenkatseinen tapa kategorisoida ihmisiä.
Jos juttusi oli totta, niin olisit ihmeessä mennyt sanomaan näille tyypeille, että katsoisivat tarkemmin lapsensa perään. Turha se on enää marista.
Taidat sitten asua itsekin lähiössä, Herttoniemi nimeltään;)
Huolesi oli aiheellinen, mutta että lapsella ihan lähiönimikin? Voi taivas!
Itse olen ollut teiniäiti lähiöstä, lapsilla lähiönimet, ja olen hoitanut lapseni kunnialla;)
(jätti siis kärryt aina siihen keskikäytävälle, kun haki hyllystä jotain tavaraa) niin tyttö ponkasi kärryissä pysytyyn ja kurkotteli kärryjen yli äidin perään. Liian suuri riski, että ne kärryt kaatuu.
Älkää koskaan nojatko oviin, edes niihin ' ei laiturin puoleisiin' . Kerran metrossa ollessani näin kun juuri ne väärät ovet avautuivat, asemalla, mutta kuitenkin. Kamalaa, jos joku olisi silloin nojaillut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äideillä on yleensä ns. silmät selässäkin... t. J:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
(jätti siis kärryt aina siihen keskikäytävälle, kun haki hyllystä jotain tavaraa) niin tyttö ponkasi kärryissä pysytyyn ja kurkotteli kärryjen yli äidin perään. Liian suuri riski, että ne kärryt kaatuu.
olen lähiöstä ja vieläpä yh, joten kovin korkea av-status ei ole mullakaan! ;)
Nuo lähiöteini- yms. kastit ovat TIETENKIN erittäin karkeita stereotypioita, mutta kummasti ne aina jotain tiettyä ihmistyyppiä kuvaavat, vaikka todellisuus onkin monimuotoisempi.
Omassa kielenkäytössäni esim. lähiöteiniäiti notkuu vaunuineen asematunnelissa tai Itiksessä, vetää posket lommolla röökiä naama voimakkaassa meikissä, kaula fritsuja täynnä lapsi huonosti puettuna räkä poskella... Kun sellaisiakin tapauksia ihan OIKEASTI on ja harvoin taitavat mistään Westendistä olla kotoisin.
Sen tarkempaa luokitusta en tähän hätään osaa esittää, pitää ehkä alkaa kehittelemään. ;)
Ja tuo J:llä alkava lähiönimi oli ihan puhdasta huumoria, loppukevennys vakavaan aiheeseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika hidas reagoimaan ja stressaannun helposti silloin harvoin kun olen joutunut vahtimaan vilkkaita sukulaistaaperoita. Kunpa oma lapseni selviäisi hengissä taaperoajasta.
tunnistan kyllä ihmistyypin. Sitä löytyy kyllä kaikista sosiaaliluokista. Miehisillä ryyppyreissuilla (olen siis mies, ja luin tätä selän yli) olen törmännyt tiettyyn miestyyppiin, joka säännönmukaisesti repäisee itsensä sikakuntoon sillä oletuksella, että kyllä pojat hoitaa.
Jokin aika sitten teimme eräälle tällaiselle yllätyksen emmekä hoitaneetkaan. Huonosti kävi.
Tämä ihmistyyppi ei ajattele lainkaan tekojensa seurauksia, kysymyksessä on siis ns. epäkontrollifriikki. Esimerkkinä anoppini, joka ei vuosien jälkeenkään ole oppinut, että kissa karkaa ulos, jos oven jättää auki hakiessaan vaan nopeasti jotain autosta, tai että lapsi konttaa jossain vaiheessa auton takapenkillä, jos turvaistuimen vyötä ei laita kiinni - huono idea tietysti lähtökohtaisestikin.
Tälle ihmistyypille ei voi mitään, opettaminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hortoilemalla ympäri metroasemaa..
Tiedoksi ihmettelevälle: 2 v. lapseni saa kyllä liikkua ja juosta mielin määrin puistoissa yms. turvallisissa ympäristöissä. Jos harjoittelemme esim. tiellä kulkemista, vahdin kyllä haukkana vieressä ettei juokse auton alle.
Liikkuvassa liikennevälineessä istuu rattaissa vaikkei haluasikaan, ei ole tapana kuljetella tyhjiä kärryjä mukana näön vuoksi!
Ap
Alue: Aihe vapaa
kaikelaista näkee ja kuulee kaupungilla liikkuessa aina :( mutta itse en yleistäisi sitä liittyväksi vanhempien ikään. " Pihalla" olevia vanhempia löytyy kaiken ikäisistä ja kaikista yhteiskuntaluokista myös.