Miten suhtaudutte rouvitteluun? Tai että joku puhuu rouvista

Tulee hirveän vanha olo vaikka olenkin jo 38

"Ne luulee, että mulla on mies 🥲"

Tyttö, neiti, täti, rouva, mummo. Aina joku 😒

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on toisinaan hyvä yleissana naisesta. Esim. on helppoa puhua naapureista sanomalla joko herra tai rouva Virtanen. Jos sanoo omalle puolisolleen, että juttelin Virtasen kanssa pihalla niin se ei vielä kerro kumpi heistä on kyseessä. 

Sanotaan Virtanen tai Virtaska.

Virtaska vasta onkin törkeä nimitys!

Samoin Haapaska kuulostaa törkeältä.

Rouvahan on myös varttuneemman naisen nimitys, oli naimisissa tai ei. Mieluummin olen tuntemattomille, esim. asiakaspalvelijoille, rouva kuin neiti. Neiti-nimitys keski-ikäisestä naimattomasta naisesta kuulostaa todella vanhanaikaiselta ja siinä on vanhapiika-sävy.

Ihan ok et sanotaan rouvaksi. On se parempi kuin "naapurin nainen" tai "seuraava nainen kassajonossa".

Mamma, ämmä ja uora ei käy. Rouvassa on sisäistä voimaa, tulipunaruusuja ja pakkastuulta.

Neiti ei tiedä mitä rouva tietää.

Kyllä rouva!!!

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok et sanotaan rouvaksi. On se parempi kuin "naapurin nainen" tai "seuraava nainen kassajonossa".

Minusta naapurin nainen ja seuraava nainen kassajonossa ovat ihan hyviä ilmauksia.

Vierailija kirjoitti:

Minua alettiin neiditellä kun erosin. Ärsyttää sekin, ihan vaan ihmisten tietämättömyys ärsyttää, neidiksi kun ei voi palata.

Eli onko neiti neiti? Vai onko neiti naitu neiti? Siinäpä pulma.

Juu, eronnut on ex-rouva, eikä neidiksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua alettiin neiditellä kun erosin. Ärsyttää sekin, ihan vaan ihmisten tietämättömyys ärsyttää, neidiksi kun ei voi palata.

Eli onko neiti neiti? Vai onko neiti naitu neiti? Siinäpä pulma.

Juu, eronnut on ex-rouva, eikä neidiksi muutu.

Eronnut on ihan vaan rouva eikä mikään ex-rouva. Jos rouva Virtanen eroaa miehestään ja ottaa takaisin tyttönimensä Korhonen, on hän sen jälkeen rouva Korhonen.

Riippuu kai tilanteestakin. Minä ainakin rouvittelen kun esimerkiksi kaupan kassalla juoksen perään huomatessani että edellinen asiakas jätti ostoksensa kaukaloon tyyliin "Anteeksi rouva, teiltä jäi kahvipaketti tänne". Vaikka kyseessä olisikin neiti-ihminen, kunhan näyttää täysi-ikäiseltä. Nuoremmalle sanoisin kai vain "Anteeksi, sinulta jäi..."

m66

En ole rouva, koska en ole naimisissa. Olen neiti. Täysin riippumatta siitä, onko minulla avopuoliso kotona tai lapset pyörimässä jaloissa. 

Ulkomailla käydessäni (Iso-Britannia, Yhdysvallat) minua kutsutaan rouvaksi, koska se kuuluu asiakaspalvelukulttuuriin. Naista puhutellaan "madam" ja miestä puhutellaan "sir". Näillä termeillä ei ole mitään tekemistä iän kanssa. 20-vuotias nainen on "madam" ja 100-vuotias nainen on "madam". 

Teini-ikäinen tyttö (josta näkee, että hän ei ole fyysisesti täysikasvuinen) on "miss". En muista, millä nimellä kutsutaan räkänokkaisia teinipoikia. Ehkä jotain "young sir" eli nuori herra. 

En tykkää. Toivottavasti mieheni ei kuunaan ala puhua minusta rouvana vaan osaa käyttää nimeäni.

Oon kuullut esim tuttavani puhuvan puolisostaan "täytyy hakea rouva töistä". Jos puhuisin samoin omastani, se olisi "täytyy hakea herra töistä".

En ole naimisissa mutta mies puhuu rouvastaan.

Minusta rouvittelu liittyy enemmän ikään kuin siviilisäätyyn, rouvittelen ja herroittelen tuntemattomia aikuisia, siis itseni ikäisiä tai vanhempia.

Tasan kerran olen loukkaanut rouvittelusta: olin 18 ja baarin ovella portsari sanoi että "Rouva ei pääse sisään tuossa kunnossa" 😄 muuten olen mieltänyt sen muodolliseksi puhuttelutavaksi, kuten teitittelykin.

Esimerkiksi kun lähdin kaupan kassalta ja vanhempi rouva huusi perään "Rouva hei, teidän suklaalevy jäi" kuulosti paljon mukavammalta kuin jos olisi huhuiltu naista tai tyttöä.

En oleta tuntemattomien arvailevan siviilisäätyäni, olen ihan mielelläni rouva vaikken olekaan vielä naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on toisinaan hyvä yleissana naisesta. Esim. on helppoa puhua naapureista sanomalla joko herra tai rouva Virtanen. Jos sanoo omalle puolisolleen, että juttelin Virtasen kanssa pihalla niin se ei vielä kerro kumpi heistä on kyseessä. 

Sanotaan Virtanen tai Virtaska.

Käyttääkö joku oikeassa elämässä tuollaisia ilmauksia kuin Virtaska tai vaikka pastorska? Itselleni ne ovat tuttuja vain Tiina-kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää. Toivottavasti mieheni ei kuunaan ala puhua minusta rouvana vaan osaa käyttää nimeäni.

Oon kuullut esim tuttavani puhuvan puolisostaan "täytyy hakea rouva töistä". Jos puhuisin samoin omastani, se olisi "täytyy hakea herra töistä".

Miestäni oli kerran lentoemäntä herroitellut. Mies oli tokaissut, että älä vaan herroittele. Hän on kotona aina herra silloin, kun on tehnyt jotain väärin. Täytyy myöntää, että saatan kyllä puhutella miestäni herraksi ollessani äkäinen.

Vierailija kirjoitti:

En pidä, ei ole kuin kerran käynyt ulkomaalaisen thai/vietnaminaisen suusta marketissa, epäilen että heidän kulttuurissa se on kohteliasta ja lisäksi suomenkieli voi vielä olla haussa, niin ettei hän assosioi asioita 100% tällä kielellä. En ole mitenkään rouvamaisen näköinen, yhtään, tyttömäiseksi sanotaan ja tytöksi sanottiin viimeksi viime viikolla. Lisäksi en ole faktisestikaan "rouva", vaan neiti, mutta en pidä hirveästi siitäkään nimikkeestä (mutta hyväksyttävää ja vähän söpöä) - kulttuurisamme neitimäisyys on ollut negatiivista piipertelyä. Neito on oikein ok. 

Minkä ikäinen olet? Mielestäni teiniä tai parikymppistä voi tytöllä, neiditellä ja neidotella(jos ei tee sitä alentavaan sävyyn) mutta olisi kummallista puhua niin vaikkapa neljäkymppisestä vaikka olisikin tyttömäinen ja nuorekas.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää. Toivottavasti mieheni ei kuunaan ala puhua minusta rouvana vaan osaa käyttää nimeäni.

Oon kuullut esim tuttavani puhuvan puolisostaan "täytyy hakea rouva töistä". Jos puhuisin samoin omastani, se olisi "täytyy hakea herra töistä".

Eihän se ole sama asia, ei herra ole mikään siviilisääty.

"Rouva on hyvä vaan!"