Miten nopeasti eron jälkeen löysit uuden suhteen ja mistä?

Vain 14 vuotta kulunut mutta ei vielä ole löytynyt.

Hiljaa hyvä tule.

6 vuotta meni....

No ei kai sitä nyt nopeasti voi löytää, jos oikeasti tunsi jotain exäänsä kohtaan. En minä ainakaan pysty ihastumaan tai kiinnostumaan aidosti kenestäkään, ennenkuin olen saanut edellisen pois päästäni. Siihen menee vähintäänkin vuosi, ennenkuin voi alkaa uutta harkitsemaan.

Silloin yleensä on valmis, kun löytyy parempi kuin se ex. Itse löysin jo ollessani suhteessa exän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai sitä nyt nopeasti voi löytää, jos oikeasti tunsi jotain exäänsä kohtaan. En minä ainakaan pysty ihastumaan tai kiinnostumaan aidosti kenestäkään, ennenkuin olen saanut edellisen pois päästäni. Siihen menee vähintäänkin vuosi, ennenkuin voi alkaa uutta harkitsemaan.

Kyllä, olen samaa mieltä että entinen suhde pitää käsitellä päässään kunnolla ja ihastua ensin itseensä uudestaan ennenkuin uudestaan ryhtyy suhteeseen. Ap

Löysin uuden jo ollessani vielä yhdessä ex:n kanssa ja työpaikalla tapasimme ensimmäisen kerran. Olimme eri osastoilla töissä eli emme siellä tekemisissä juurikaan. Kävin yhden päivän koukkimassa toisella osastolla ja päivän päätteeksi pyysin treffeille.

Reilut seitsemän vuotta meni edellisestä parisuhde-erosta ennen kuin nykyisen kohtasin.

En etsinyt moneen vuoteen eron jälkeen ketään. Sitten kun osui kohdalle uusi, olinkin aivan ulkona nykykuvioista, enkä tajunnut, että moni etsii vain vakituista seksisuhdetta. Ihmettelin, miksei suhde etene silleen normaalilla tavalla kuin ennen vanhaan. Jotenkin koin sen nöyryyttävänä. Loppui aikanaan ja nyt vain odottelen passiivisena, ilmestyykö eteen vielä joskus jotain.

Neljä vuotta erosta enkä ole löytänyt ketään sen takia koska en ole etsinyt. Viihdyn yksin ja yksin aion olla. En ole naisen naista tavannut eron jälkeen :)

Kun erosin avoliitosta joka kesti 5 vuotta niin "löysin" uuden miehen viikko eron jälkeen. Oli siis jo ennestään tuttu mies joka sattui soittamaan ja lähdimmekin treffeille. Yhdessä on nyt oltu 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vain 14 vuotta kulunut mutta ei vielä ole löytynyt.

Sama. Ei ole ollut edes merkittäviä yrityksiä :(

Pari viikkoa, hankin maksullista seuraa ja olen niissä pysynyt.

Eropäätös oli joulukuussa - tosin puhunut olin erosta jo pitkään (vuosia). Tammikuussa ilmoitin muuttavani pois, helmikuun alussa muutin. Miehen tapasin 25.2. Tinder-deiteillä, mutta annoin rukkaset. Sanoin etten ole vielä valmis - oikeasti en vain tuntenut kipinää (ehken ollutkaan valmis?). Maalis-huhtikuussa deittailin väljästi toista, emmekä pitäneet yhteyttä. Lopetin tapailun ennen vappua. Toukokuun puolivälissä menin Tinderiin, ja kas, mies tykkäsi minusta tunnin sisällä ja lähetti perään Whatsapp viestin: ”Oletko nyt yli erosta?” Koronan ja lapsiviikon takia viestiteltiin pari viikkoa ennen tapaamista. Kirjoiteltiin aika syvällisiäkin monta kertaa päivässä. Toukokuun lopussa tavattiin nopeasti töiden jälkeen kävelyllä. Seuraavina päivinä mies tarjoutui viemään minut töistä kotiin. Samana perjantaina menin hänen luokseen illalliselle ja jäin yöksi. Eli oliko siis erosta 4-5 kk. Aloimme seurustella parin viikon päästä toisesta kohtaamisessamme - mies olisi alkanut jo aiemminkin.

Hån oli puolestaan eronnut kuukausi ennen ekaa tapaamistaan ja myös tapaillut välissä jotain naista kevyesti. Ehkä oli onni onnettomuudessa, etten heti ihastunut. Olisi mennyt hyvä suhde haaskoon jos olisimme olleet vastaeronneita. Vaikka kyllä tätäkin tahtia saa ihmisille selitellä. Olin kuitenkin kevään eristyksessä ehtinyt eron käsitellä, ja kävin tavatessamme eroseminaaria. Eli tunsin olevani valmis.

Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Kun erosin niin olin jo täysin valmis ja varma. Olin jo käsitellyt asian päässäni loppuun. Erosin siis vasta kun 100% tiesin että tämä oli nyt tässä. T: se viikkon sinkkuna.

No en muista.. ehkä alle vuosi tai pari.. Itse sun pitää se tietää..

Jos et halua uutta suhdetta niin et halua ja et oo valmis ja se on kovin yksilöllistä koska haluaa uuden suhteen vai haluaako ollenkaan ja kauanko siihen menee riippuu varmasti sinusta ja siitä millainen ero oli ja kauanko olitte yhdessä, oliko ensimmäinen suhde jne.

2017 ero eikä tosiaan ketään potentiaalista kumppania näköpiirissä. Yritelty on vähän. Ei kyllä oikein ole enää intoakaan, ikääkin jo lähemmäs 50. Ei se enää mene niin kuin parikymppisenä, muuttujia alkaa olla kummankin osapuolen puolelta liikaa.

Se on tosiaan päälle parikymppisenä ihan eri asia kuin päälle nelikymppisenä, jolloin monilla on jo lapset ja monin tavoin vakiintuneet kuviot, että kaiken yhteensovittaminen voi olla haastavaa. Jopa niin haastavaa, ettei moni edes halua suhdetta. Kolmekymppisenä, jos haluaa lapsia, on vielä paljon heitä, jotka ovat vasta haluamassa perustaa perheen.

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan päälle parikymppisenä ihan eri asia kuin päälle nelikymppisenä, jolloin monilla on jo lapset ja monin tavoin vakiintuneet kuviot, että kaiken yhteensovittaminen voi olla haastavaa. Jopa niin haastavaa, ettei moni edes halua suhdetta. Kolmekymppisenä, jos haluaa lapsia, on vielä paljon heitä, jotka ovat vasta haluamassa perustaa perheen.

Tämä on totta. Ja jos löytääkin suhteen, niin ei ole itsestäänselvyys, että muutetaan yhteen. Se on itselleni ollut kova pala hyväksyä. Erosin, koska rakkaus ja kunnioitus oli niin lopussa, etten enää pystynyt elämään yhdessä. Tunnelma oli vuosia raskas, ja lopulta sain jo fyysisiä oireita. Ei enää tarvinnut miettiä erotako, koska en olisi selvinnyt elossa. Samalla on joutunut luopumaan toiveesta elää yhteistä arkea miehen kanssa. Nykyinen mies kun ei ole halukas muuttamaan yhteen kenenkään kanssa. Nyt puhuu, että voisi muutaman vuoden päästä muuttaa yhteen, kun kaikki lapset aikuisia. On vaan sellainen tunne, että tuleeko yhteenmuutto koskaan tapahtumaan. Oma kiinnostus on nyt tämän vuoksi lopahtanut. Vaikka tiedän, ettei pitäisi vaatia ”kaikkea” vaan olla tyytyväinen edes siihen, että tavataan useampi kerta viikossa.

Nuorena oli tosiaan helpompaa. Tässä vaiheessa olisi jo ollut selkeät yhteiset suunnitelmat. Keski-ikäisten miesten elämänfilosofia eron jälkeen näyttää vahvasti olevan Carpe Diem. Se arjen jakaminen ei kiinnosta vaan elämästä nauttiminen, vaikka vakituisessa parisuhteessa oltaisiinkin.